31.10.03

Älytön päivä. Ihan älytöntä. Sanoinko jo että älytöntä? Sanonta sanoo että aika on luonnon keino estää kaikkea tapahtumasta samaan aikaan ja se kuulostaa hyvältä. Elämässä tuntuu kuitenkin olevan niin että asiat kasaantuvat, iskevät rytinällä päälle ja lyövät yli ja tainnoksiin. Jos elämässä pitää tapahtua tietty määrä Asioita, mikseivät ne voisi jakautua tasaisesti koko elämän varrelle? Ikävuodet 0-13 olivat ainakin omalta kohdaltani rauhallista, suhteellisen intohimotonta aikaa. (Haalentaakohan nyt aika muistot? Mutta ainakin tästä hetkestä katsottuna tuntuu siltä että lapsen aikakäsitys on sillä tapaa armelias että isoista pettymyksistä selviää nopeasti ja isot, kiivaat odotuksen ajat eivät saa ihan tainnoksiin koska käsitys odottettavan ajan pituudesta on niin hatara.) Eläkeläisille ei tunnetusti tapahdu mitään. Joku tuttu vaan kuolee aina välillä mutta ei siihen liity intohimoja, siinä vaiheessa ollaan niin lunkisti jo.

Sain eilen puhelun, jossa minua pyydettiin mukaan suunnittelemaan uutta opintokokonaisuutta haastavaan ympäristöön. Minua, koska olivat olleet tyytyväisiä työskentelyyni viime keväänä. Tänään menin palaveriin jossa olikin sitten koko tiimi koossa ja meille lätkäistiin jo valmiita, isoja vastuualueita. Kävelin hämmentyneenä ratikalle, iso työkeikka tammikuusta toukokuuhun... ehtisinkö, jaksaisinko? Haaste oli iso ja sekä ammatillisesti kiinnostava että eettisesti arvokas. Menen varmistamaan että huomista ylläriä varten on kaikki kunnossa. Sitten soitan systerille ja käydään viemässä mutsin haudalle kynttilä. Siinä tulee mietittyä paljon ja puhuttua paljon. Suuntaan kotia kohti, tarkoituksenani oikolukea loppuun julkaisua, ensimmäistä, jossa olen mukana. Saan puhelun: hanke, jossa olen ollut nyt vähän yli vuoden mukana, on saanut ison jatkorahoituksen jota epäilimme suuresti saavamme. Tämä tietää koko ensi kevään ja syksyn uudelleenjärjestelyjä, hankkeessa on nyt muutama täysipäiväinen työpaikkakin.

Nyt istun täällä himassa, mietin, ajatukset eivät järjesty. Olen onnellinen, olen kauhuissani, olen innoissani, olen... hämmentynyt. Ja minun kun piti vähentää töitä ja siirtyä kokopäiväiseksi leipuriksi. Nämä on kai niitä elämän taitekohtia, solmuja, joista voi seurata yhtä polkua joka vie suuntaan johon mikään muu ei. Voiko niille muille poluille palata enää? Muistankohan tämän päivän myöhemmin päivänä, jolloin aloitin jotain uutta ja suurta, vai päivänä jona luovuin jostain todella tärkeästä?

Huomenna hääpäivitellään. Lisää kuulumisia sunnuntaina.

29.10.03

Mitä isot edellä...

... sitä pienet perässä. Mahtaakohan teistä lukijoista kumpikaan uskaltaa tulla käymään vieraslaatikkossani?

Outoa suunnistusta

Elisan verkko sekoilee jotain josta varmaan kuulemme huomenna lisää. Ensin kesti puoli tuntia päästä verkkoon ja sitten osa sivuista kieltäytyy avautumasta. Pinseri on yksi näistä. Blogosloviaan on kuitenkin ikävä joten pitää keksiä mitä tehdä ilman tarkkoja koordinaatteja. Osaan yhden osoitteen ulkoa, sinne. Tahtoisin kurkata toisenkin ja muistan kuka on linkittänyt sinne. Näin hyppelehdin melkein kaikki vakilokini läpi, tuntuu kuin hyppisi kiveltä kivelle ja saisi apuja. Blogograd, kaunis kaupunki.

Raiskausmyyteistä ja -fantasioista

En voi olla tökkäämättä lusikkaani kuumana kiehuvaan raiskaukset ja niihin liittyvät myytit-soppaan jonka isosisko laittoi alulle ja jota Plökin Panu hämmensi provo-tyyliinsä:

Panu kirjoitti raiskauksia ymmärtävään sävyyn yhtenä argumenttinaan naisille yleinen fantasia raiskatuksi tulemisesta. Asiahan ei kuitenkaan ole näin yksiselitteinen.

Ensiksikin lienee syytä erottaa fantasia toiveesta. Fantasia on olemassa fantasiamaailmassa, halun luonteen mukaisesti se ei vaadi täyttymistä - siinähän se tyhjenisi - vaan on täydellisimmilllään ajatusleikkinä. Fantasia raiskaatuksi tulemisesta ei ole toive raiskatuksi tulemisesta. Fantasia on aina turvallinen, haaveillessaan alisteisesta asemasta haaveilija on kuitenkin koko ajan subjekti, joka vie mielikuvia haluamiinsa suuntiin. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisen tilanteen kanssa, jossa menettäisi vaikutusmahdollisuutensa tilanteeseen ja joutuisi passiiviseen esineen osaan.

Sitten se, että naiset toisinaan fantasioivat väkisinmakuutilanteista: Fantaisia on monitahoinen ja psykologisesti mielekäs. Toisille naisille, ehkäpä nimenomaan Panun mainitsemille kilteille tytöille, saattaa yhdyntä olla täynnä eri asteisesti tiedostettuja suorituspaineita (Saako mies erektion? Kestääkö se? Olenko tarpeeksi kaunis ja kiihottava? Jos käännyn näin, meneekö mahani rumasti ja saa toisen innostuksen lopahtamaan? Etc.) Raiskausfantasiat palvelevat tätä psykologista mekanismia, haavemaailmassa voi olla kaikista näistä ”vastuista” vapaa. Onhan se tavallaan surullista, että ainoastaan kuvittelemalla itsensä täysin puolustuskyvyttömäksi, jopa kykenemättömäksi liikkumaan, nainen voi keskittyä vain omiin tuntemuksiinsa, omaan nautintoonsa, vailla vastuuta miehestä. (Enkä nyt tarkoita että kukaan ”poikaystävä” tai muu ”seksikumppani” saati miehet yleisesti olisivat näitä paineita sen kummemmin asettaneet, kysymys on laajemmista kulttuurillisista ilmapiireistä.) Onneksi kaikkien naisten nauttimista nämä kulttuurilliset odotukset eivät estä.

Yhteiskuntammehan asettaa yhdynnälle valtaisat onnistumisen paineet molemmille osapuolille. Mitenkö? No, esimerkiksi tunnustamalla yhdynnää ainoaksi rakastelun muodoksi (viagralla ja naisten kostuttamis-tutkimuksilla tehdään erittäin selväksi se, että genitaalipumppaukseen pitää pystyä vaikka olisi minkä ikäinen ja elimistön kunto mikä), yhdyntä päättyy - ”huipentuu” - miehen ejakulaatioon... Sekä mies että nainen ovat liian usein typerässä alisteisessa suhteessa toteuttamassa erilaisia odotuksia.

Mutta se, että näistä fantasioista (joiden yleisyydestäkään emme voi oikein mitään taattua mennä sanomaan) vedetään johtopäätöksiä siihen suuntaan että naiset tahtoisivat että pusikoista hyppää pipopäitä tai että jatkoille kutsuttu kaveri väkisinmakaa humalassa eteisen lattialla on ala-arvoista.

”Antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa”-argumenteista: Naisella on aina, aina oikeus kieltäytyä. Vaikka kesken yhdynnän on oikeus kieltäytyä jatkamasta sitä, niinkään pitkälle "suostuminen" (en kestä näitä mies ottaa ja nainen antaa-kielikuvia) ei ole syy pakottaa. Jokaisella ihmisella on loukkaamaton itsemäärämisoikeus omaan vartaloonsa. Puheet siitä, että ollakseen tulematta raiskatuksi naisen täytyy ajatella mitä laittaa päälleen, missä liikkuu ym. typistävät kaikki miehet muna pystyssä heiluviksi tahdottomiksi oreiksi. Jos miesten muka olisi noin vaikea hallita ruumiintoimintojaan, laitettakoon sitten miehille ulkonaliikkumiskielto kello 21:n jälkeen ja eritoten kielto kulkea puistoissa öisin. En minä tätä ehdota, suurin osa tuntemistani miehistä on fiksuja, itseään ja muita kunnioittavia ihmisiä. En vain ymmärrä näitä puheita siitä miten kiimainen mies ei voi ajattella. Miksi kukaan mies tosiaan tahtoo väittää, että hänen hormonitoimintansa säätelee hänen EKG:tään niin paljon että mitä tahansa voi sattua. Eikö näin biologinen ihmiskäsitys jätetty jonnekin menneille aikakausille, sinne minne kuukautisten aikaan saastuneet naiset tai liikkuvan kohdun aiheuttamat hysteerisyydetkin?

28.10.03

Vessakirjoituksista muutama sana

Tapiolan kulttuurikeskuksen vessassa oli jänniä tekstejä.

1) Varhaisteinin vaappuvan itsevarmalla käsialalla väärinpäin piirretty hakaristi
2) Mikä tuo on? (sen alla, nuoli swastikaan)
3) se on hitlerinmerkki (sen alla)

ja alimpana iloisin tervehdys tuntemattomalta pitkään aikaan:

Ensilumi satoi tänään 24.10. n. kello 9.00 :)

Mitäpä siihen lisäämään.

Wokki-pita-hampurilainen

Taas näitä vuosisadan kammottavimpia innovaatioita: Pasilan aseman hampurilaispaikka mainosti ikkunajulisteessan Wokki-pita-hampurilaista. Kaikkien sikanautojen ja kamerapuhelimien jälkeenkin öklöttää. Wokki tulee aasiasta, pita-leipä arabimaista ja hampurilainen rapakon takaa, saatana. Hampurilaiskastikkeilla saadaan kaikesta saman makuista, tiedetään, mutta pitääkö näitä nimihirviöitä silti vääntää? Ei kai saisi näin ärähtää, olenhan minä jo sietänyt intialaisia pitsojakin ja vaikka mitä falafeljauhojakin. Niin se maailma muuttuu, Eskoseni, kai se on vaan uskottava.

26.10.03

The ULTIMATE personality test - minullekin

HASH(0x83cdd08)
Exhibitionist


The ULTIMATE personality test
brought to you by Quizilla

Ja taas! Näin nämä testit väittävät, vaikka varmasti ihmiset, te, hyvät tutut lukijani, tiedätte miten olen oikeassa elämässäni pieniääninen, pienitarpeinen, pienieleinen... no... tosi iisi tyyppi.

Sunnuntai

Sunnuntai alkaa olla takanapäin. Vapaapäivät ovat olleet minulle pitkään hankalia - kuten kai melkein kaikki asiat joihin lataa liikaa odotuksia: Ne eivät voi kuin epäonnistua. (Tästä on hyvä esimerkki perhejoulut. Muistan lukeneeni jostain että Englannissa kadulla asuvien nuorten määrä nousee aina kolmanneksella välipäivinä. Kun kaikki keskittyvät siihen että "nyt on tämä meidän perheen onnellinen joulupäivä jolloin kukaan ei varmasti, ei varmasti korota ääntään!" ei päivä voi kuin epäonnistua. Minulla on ollut samantapainen vaiva vapaapäivien kanssa.) Tänäänkin piti vähän itkustella tihrustella turhanpäiten ja syystä ei-mikään. Naurettiin nyt illalla että tehdäänkö jatkossa sunnuntaisin niin että heti kun herätään, kumpikin syöksyy ovesta ulos, ollaan yksinämme kello 15 asti, tiuskitaan talitiasille ja karjutaan kaduille ja kortteleille. Tavataan sitten iltapäivällä kun kaikki on taas mukavaa. Toivottavasti ei siihen sentään tarvitse mennä.

Nyt illalla kaivettiin Magic the Gathering-pakat henkisestä naftaliinista ja iskettiin neljä erää. Voitin kolme. (Höm-höm.) Erityisen ylpeä olen siitä että voitin yhden myös Jussin super-pakkaa vastaan. Työtkin sain tehtyä jo neljäksi. Huomenna alkaa taas uusi viikko, ensi lauantaina on meidän 1-vuotis hääpäivä. Mukavata. Mulla on Jussille yllätys...

Onnea on...

... se kun herää tekemään sunnuntain työt aikaisin ja huomaa että ollaankin talviajassa: Kun hommat on tehty, on korkeintaan puolipäivä eli koko päivä aikaa tehdä kaikkea mukavaa. Ennen töitä vielä muutama lista sunnuntai-aamuun:

Lumi top 5
Kaikki näyttää kauniimmalta
Äänet vaimentuvat (autojen möykkä ei ole niin kova)
On valoisampaa
Voi heitellä lumipalloja
Tulee jouluinen olo


8 huonointa asiaa joulussa

Stressi siitä, keille kaikille pitää se lahja antaa
Stressi jos saa lahjan ihmiseltä jolle ei ole itse suunnitellut antavansa mitään
Pitää pakko-tavata tiettyjä ihmisiä
Joulukortteja ei milloinkaan ehdi lähettää joulumerkki-aikaan tuskatta
Jouluruuat on lanttulaatikkoa lukuunottamatta huonon makuisia
Piparitaikinaa tulee aina syötyä niin paljon raakana ettei valmiita enää pysty
Kynttilöistä on huoli: Jäikö ne nyt yksin palamaan?
Joulurenkutukset täyttävät keskustan kaupat (ja kadut) eivätkä poistu korvista ikinä


8 parasta asiaa joulussa

Lahjojen suunnitteleminen
Lahjojen antaminen
Saa viettää aikaa rauhassa niiden ihmisten kanssa joiden kanssa haluaa olla
Joulukorttien askarteleminen
Joulun ruokien kokkaus
Piparitalon suunnitteleminen
Kynttilöiden polttaminen
Voi liikuttua kauniista hömppäjoululauluista

25.10.03

”Kuulitko Benrope, minä kysyn uudelleen: Miltä nyt tuntuu?”

”Huuh, puuh... minä...”

”Hieno suoritus, toden totta, onnitteluni. Mutta mistä moinen yllätys, mikä sai sinut vaihtamaan tekniikkaasi noin radikaalisti?”

”Eh... puuh... tahdoin kokeilla pystyisinkö minä tähänkin...”

”No, mikä on oma fiilis, miten suoritus meni?”

”Kyllähän tämä ihan ok meni, jonkin verran on vielä hiomista, mutta niinhän se on aina. Nämä on semmosia nämä hommia ettei näissä voi liian itsevarmaksi kai koskaan heittäytyä. Yritin parhaani, enempää ei voi, se on minun mottoni.”

”Totta, totta. Eikö pelota kuitenkaan?”

”Mikä?”

”Pelottaako kysymys siitä, miten paljon sinun on kiittäminen mestyksestäsi nimenomaan omalaatuista tyyliäsi?"

”Mitä sä-”

”Ja että mitä sen muuttaminen saa aikaan? Siis että saako tyylin muutos kannattajasi siirtymään seuraamaan muita, toisin sanoen: Tuleeko sinusta nyt osa tavallista blogaavaa massaa kun ominaislaatusi on väistynyt?”

”Paskanmarjat se mihinkään väistynyt ole. Väistä sinä.”

”Mitä... odota! Hyvät katsojat, minut on tönäisty syrjään! Benrope lähtee kohti eteistä, hän potkaisee mennessään nurin lattialla olleen mehulasin, kiroaa, repii mustaa nahkatakkia päälleen, ottaa kenkänsä... Bee, odota, tahtoisin vielä kysyä... Ei, ovi kolahtaa, Benrope on hijentynyt. Hyvät kuulijat, webcam on vielä paikallaan, se säästyi. Piilomme lattianrajassa on erinomaisesti suunniteltu, tätä rullautunutta sukkaa Bee ei tule vielä aikoihin nostamaan. Minä menen tänne ikkunaan nyt... Bee kävelee kadulla katse maahan luotuna kaulukset pystyssä ja kädet syvällä taskuissa. Vastaantulijat antavat tilaa kun B. painaa eteenpäin...
Hyvät kuulijat, hyvät katsojat. Benrope jatkaa salaperäistä taivallustaan. Emme voi kuin jatkaa seuraamista, suoria vastauksia hän ei anna.
Takaisin Isoon Pajaan!

Syön ihmisiä

Kuten Skitso-Jannekin - ?


eating people
YOU EAT PEOPLE!!!


what's YOUR deepest secret?
brought to you by Quizilla


...krhkrhk... kuuleeko Pasila...? ...tä? ... Halo... krhkrh... mikä piuha?

23.10.03

Messutyttö

Vaikka allekirjoittanut on kovin, kovin iloinen lukijakilpailun toisesta sijastaan, saa haastattelun tekeminen odottaa hiukan. Tällä tytöllä on huomenna edessä ensi-esiintyminen Helsingin kirjamessuilla.

Aamua odotellessa onkin hyvä vääntää vielä yksi apuraha-anomus. Onneksi viime synttärinä saamani PJ Harveyn Stories from the City, Stories from the Sea on niin mahtava levy että tämän voimalla jaksaa. Erityisesti duettobiisi Radioheadin Thom Yorkin kanssa saa aikaan sävärit joka kerta.

Ja niin, on ne erilaiset haltsitkin tärkeitä.

22.10.03

Jos olisin filosofi, olisinko tylsä?

Niin pitäisi varmaan päätellä testin ykkösosumasta. Russellin Länsimaisen filosofian historia oli kavereiden vessakirjana pitkään. Bahtin on paljon piristävämpi vaihtoehto. Ja Haugkin löytyy hyllystä.

Eli 3 lähintä filosofiani ja osumisprosentit:

1. Bertrand Russell 80.0%
2. Mihail Bahtin 79.0%
3. Wolfgang Fritz Haug 78.0%

Ajatuksiani vieroksui eniten Carl Schmitt 36.0%

(Ihan kiva että vieroksui)

Myös seuraavat 3 mielipidevaikuttajaa olivat lähinnä omaa vastaustani:

1. "Yrittäjä" 'Mato' Valtonen 80.0% (Älkää sanoko mitään! Ei sanaakaan! Hiljaa!)
2. Europarlamentaarikko Heidi Hautala 77.0%
3. Toimittaja Salla Tuomivaara 76.0%

Ehkä on parempi jättää filosofihommat paremmalle puoliskolleni ja keskittyä luovuuteen. Sain tänään isohkon avustuksen tulevalle ohjaukselleni, huippuiloinen olo vaikka väsyttääkin jo. Mutta väsyttää sillä tavalla levottomasti etten osaa kuin hyöriä täällä virtuaalisessa.

(via Misu, Skitso)

Miten ihmeellistä tapahtuu

Vaihdoin (Jussi vaihtoi) meidän selaimen Mozillaan, ja moni asia näkyy selvemmin:
(Pitäisikö oman elämänkin selain vaihtaa aina aika ajoin, tai edes päivittää joskus?)

Jannen ulkoasu on päivittynyt. Tyylikäshän tämä on, leiautti on kuitenkin kesympi kuin odotin, mutta kai tämä on näitä work-in-progress-tyyppisiä esityksiä?

Benrope ryhtyy kirjoittamaan uutta merkintää! Alku lähtee hyvin liikkeelle, viittaus toiseen blogiin, heijastus omaan menneisyyteen, muisto, muisto ja toinen kappale! Kysymys heitetään lukijoille: "Muistaako joku", haastava kysymys, aiheesta johon suurimmalla osalla liittyy hellyttäviä muistoja itsestään teini-ikäisenä... yleisö lämpenee hyvin. Vaikein on edessä, miten tämä blogi viedään loppuunsa? Kolmas kappale alkaa ja jännitys tiivistyy! Toistaako Benrope itseään, palaako hän tuttuun kuvioonsa... viimeiset rivit lähestyvät kovaa vauhtia, benrope näyttää yrittävän aivan uudenlaista lopetustaktiikka! Rohkeaa! Jännittävää! Viimeiset rivit lähestyvät huikealla vauhdilla ja mitä! Mitä? Benrope lopettaa bloginsa ahdistumatta! Ahdistus ei ollut läsnä koko kirjoituksessa!
Mahtava suoritus, kertakaikkiaan. Toivottavasti oli nyt videot surraamassa sillä tällaisia suorituksia ei usein nähdä! B. nojaa näppäimistöönsä, hän näyttää hengästyneeltä, kaikkensa antaneelta mutta kuitenkin myös onnelliselta, tavalla jonka antaa vain kokemus itsensä ylittämisestä, siitä että yritti kaikkensa ja onnistui. On pojalla syytäkin olla onnellinen, en muuta sano... Odottakaa, yritän päästä lähemmäksi tämän mikrofonin kanssa:

"Miltä nyt tuntuu?"

21.10.03

Testi nro 134


HASH(0x84a4364)
histrionic


Which Personality Disorder Do You Have?
brought to you by Quizilla


Kriittisiä kommentteja:
Niin, no, tästähän oli varmaan vähän kokemustakin, oikeastikin. Yksikään medikalisaatiokoneiston otsaani läiskimistä leimoista ei kyllä näkynyt tässä testissä. Minusta tämä on parempi kuin se koneisto.

Olemisen sietämätön kiireisyys

Tajusin juuri etten ole ehtinyt kirjoittaa mitään tännekään moneen päivään. Pitäisikö sitä pitää hyvänä merkkinä, merkkinä siitä että on niin paljon muuta "off-line"-sisältöä elämässä? Paskanmarjat sanon minä. Olisi oikeasti hienoa ehtiä istua alas ja kirjoittaa hyviä pitkiä kirjoituksia ja ajatella eteenpäin, hyppiä tuttujen ajatuskulkujensa yli, pudota ja kiepsahtaa tuntemattomaan. Se olisi nautittavaa. Ei tämä kiire. Aloitin työt viime viikon maanataina, jatkoin niitä viikonlopun työkeikalla ja nyt aloitin taas uuden työviikon. Yhdeksäs päivä putkeen töissä. Ei tässä ole järjen hippulan häivää. Kun kasvan isoksi, lopetan työt. Tai alan leipuriksi. Teen konkreettisia asioita: Vaivaan taikinan, leivon leivät ja näen mitä olen tehnyt. Leivät kohoavat uunissa. Minä tein ne. Kohta joku syö ne eikä niitä sitten enää ole. Ymmärtäisin mitä tapahtuu. Puolilta päivin lähtisin kotiin, työt olisivat siltä päivältä tehdyt. Tai kävelylle. Tai lukisin kirjan. Tai keskustelisin pitkään. Tai kirjoittaisin manifestin.

Monta hyvää tekstiä täällä blogosfäärissäkin, mutta mihinkään en ole ehtinyt kommentoida. Ehkä teen jotain todella yllättävää ja linkitän neljän päivän takaiseen tekstiin!?!

20.10.03

Hetki asematunnelissa

Rullaportassa kaksi stevaria viheltävät vimmaisesti ja täysin epävireisesti vaaleanpunaisen pantterin teemaa yhdessä.

Kompassiaukion Hesburgerissa istuu outo seurue: Nuori kuluneisin vaatteisiin pukeutunut nainen, vähän narkomaanin oloinen ja ympärillä neljän vanhemman naisen seurue. Yksi vanhemmista, tätimäisestä naisesta tokaisee:
"Kiitetään Jumalaa, kyllä sä vielä toivut siitä syömishäiriöstäsi."

Muut:
"Kiitetään."

19.10.03

Blokkeriongelmia

Eilen lähettäessäni uutta postia blogger pyyhki jostain syystä koko templaattini tyhjäksi. Ehkä joku näkikin valkoisen sivun joka jäi jälkeen? Nyt yritän uudelleen, linkit ja tekemäni hienot ja harkitut muotoilut loistavat vielä toistaiseksi poissaolollaan. Asiaan on odotettavissa parannusta ensi tilassa.

Tuhat tulimmaista! Nyt muistinkin että olin juuri asentanut uuden trackerini! Sekin pitää laittaa uusiksi! Menee iltahommiksi, tänään(kin) olen töissä neljään...

18.10.03

Hänen vaimonsa eli toinen nainen

Tämän syksyn lukusaldo on aika erilainen jos vertaa vaikka alkuvuodesta lukemiini kirjoihin. Busseissa ja junissa huojuen luettuna eivät Himangat tai Kunderat oikein pelitä, pitää tarttua dekkariin ja sci-fiin. Kaksi Christietä tempaistuani olin lopen kyllästynyt englantilaisen yläluokan hurjan jänniin ajankäyttöpulmiin. Jostain syystä en ole koskaan tullut tutustuneeksi muunlaisiin dekkareihin kuin lähinnä Agathan romskuihin. Onneksi Inkeri lainasi minulle van Gulikin Kiinalaiset sokkelomurhat, joka oli hyvää vaihtelua. Alkuun oli tosin samaa hankaluutta kuin nuorena venäläisten klassikoiden kanssa: Kaikkien nimi oli Wong, Wang, Tei tai Lee. Mutta kyllä nekin selvisivät ja parin päivän bussimatkat sujuivat mainiosti.

Nyt luin sitten, varmaan ensimmästä kertaa koko syksynä yhden kunnollisen kirjan. Joskus jostain divarista oli tarttunut mukaan ranskalaista nykyproosaa: Emmanuéle Bernheimin Hänen vaimonsa eli toinen nainen. Hotkittavan upea romaani. Äärimmilleen supistettu kerronta jätti valtavasti tilaa omille ajatuksille ja pohdinnoille. Lakonisen toteavat, mitään selittelemättömät rivit loivat vaikutelman jokseenkin totaalisen vieraantuneesta päähenkilöstä, hyvin kiinnostavasti.

Nyt Tapani on lainannut Jussille Pepe Carvalho-dekkareita, nekin tuntuvat olevan omaa luokkaansa.

16.10.03

Paras markkinointikikka vuosiin

Porthaninkadun K-Pikkolon seinään oli ilmestynyt uusi mainosteippi joka oli kyllä paras koskaan näkemäni: "Take Away". Kaupasta saa viedä ostoksiaan kotiin! Onko moista ennen kuultu! Ei tarvitse jäädä kauppaan valmistamaan aterioita tai laittaa edamia ja maitoa kaupan jääkaappiin vaan ne saa viedä kotiin! Kiitos Kesko tästäkin innovaatiosta (vai onko kiittäminen mainostoimiston 4000 euron kuukausipalkkaisa ideanikkareita?) Kiitos kaikki!

Olin kesällä 2002 kolme viikkoa kassana Helsinginkadun silloisessa K-Extrassa. Sanoin itseni irti koska kyllästyin katselemaan terminaalialkoholistien pahoinpitelyitä ja potkimista portaita alas katuun naamalleen. Kyllästyin siihen että kauppias takavarikoi, vailla mitään oikeutta siihen, psyykenlääketokkurassa keksipaketin avanneen kundin kännykän siksi kunnes tämä tulisi maksamaan kome euron keksipaketin (kundi varmasti muistaa amulla mihin sen kännykkä jäi). Kyllästyttävää oli myös miestyöntekijäiden tapa seurata minihameisten tyttöjen pyllistelyjä maitokaapin alahyllylle turvakameroista aina parempaan kamerakulmaan vaihtaen. Lopareiden jälkeen suunniteltiin puljun mainosteippien uusimista öiseen aikaan. Tarkoituksena oli teetättää samoilla väreillä ja fonteilla olemassa olevien "Meiltä saat: Tuoreet vihannekset, leivän, hedelmät..." tilalle kuvaavammat "Meiltä saat: Turpiin, selkään, uhkailuja, laittomia omaisuuden takavarikkoja..." Ei ollut tarpeeksi pokkaa kuitenkaan, olin ehkä silloin jo vanha.

15.10.03

Pitäisikö huolestua?

Tänään oli duuni n:o viitosen vika työpäivä. Olen aika tyytyväinen aikaansaamisiini, haaste oli iso ja selvisin siitä kunnialla. Kevyt olo, Calvinoa mukaellen: Tosin vasta kuin höyhen, ei kuten lintu vielä, se vaatii enemmän. Kohta tapaan S:n ja puhutaan keväästä ja ihmissuhteista ja kaikesta mikä liittyy töihin ja kaikesta mikä jää ulkopuolelle. Oih, tyttöilta...

Tulin tänne duuni n:o neloseen nyt ennen tapaamista, ja lokerikkooni hallintokerrokseen oli jätetty ensi vuoden kalenteri. Se oli jätetty kaikille muillekin joten ei se varmaan virhe voinut olla. Kalenteri oli tismalleen sellainen johon olen itse monien vuosien kokeilujen kautta päätynyt.

Kalenterin ominaisuudet TOP 5:

1) A5-kokoinen
2) Erilliset (muovi)kannet -> väliin saa miljoona tärkeää lippusta ja lappusta
3) Aukeamalla viikko, päivät rivissä vierekkäin
4) Kierrekannet
5) Irtopaperia kalenterin takana, mitä enemmän, sen parempi

Siis, juuri tällaisen kalenterin oli työnantajani lahjoittanut minulle. Ilahduin valtavasti, mitenhuomaavaista, miten mukava ele! Mutta samalla tunsin orastavan huolestumisen kohottavan päätään: Näinkö helpolla minulle ostetaan hyvää mieltä? Kaikki palkattomat ylityöt, venyvät urakat, viikkotunnit joista niistetään koko ajan vaikka työmäärät pysyvät samoina... Kaikkiko on poispyyhitty tällä 20 euron almulla? Samaa kyytiä iski päälle kyynisyyden vastustus: Ollakseen vakavasti otettava (ennen kaikkea omissa silmissään), ei tarvitse olla koko ajan raivoissaan/vittuuntunut. Kriittisyys ei katoa naminamipostiivisuuteen yhden onnellisen näkökulman myötä. En ole vielä mukavuudenhaluinen pikkuporvari.

Ymmärsiköhän tästä kukaan muu mitään? Summa summarum: Kepeä olo; Yksi työ on takana päin. Ilo huomaavaisesta eleestä ja edessä ilta tyttökaverin kanssa. Pikkaisen kauempana edessä neljätoista uutta haastetta, stressinpelko ja vakaita aikeita tyrmätä stressorit heti alkuihinsa.

14.10.03

Paluu töihin

Täällä taas, päivän makaamisen jäljiltä mukavaakin. Illalla vielä opetukset pohjoisen suunnalla, niitä muksuja olen kaivannutkin. Tehdään uusia kohtauksia Harmssista tänään.

Aamun huono uutinen on KELAn päätös hylätä kaikki uudet psykiatriset kuntoutustukianomukset. Rahat riittävät ainoastaan siihen että osaa käynnissä olevista kuntoutusrahoista jatketaan. Helvetin huono homma. Ja miljoonaan kertaan on jo todistettu monilla tutkimuksilla että ajoissa aloitetulla terapialla voidaan estää useita sairauksia syöksymästä vakavampiin (myös pitempää hoitoa vaativiin) kierteisiin. Yksityisiltä säätiöiltä ym. rahastoilta voivat avustusta terapiamaksuihin hakea ainoastaan nuoret (= alle kolmikymppiset). Ei ole reilua ei.

via kaikkilehdet

13.10.03

Kuningatar ja muita naisia

Luinpa tässä potilaspäivää viettäessäni Marjaana Aumaston novellikokoelman Kuningatar ja muita naisia. Melkoinen lukupaketti, pinnalta kevyt, muutamassa tunnissa luettava mutta kuitenkin niin raskas että jättää jälkeensä monia mietteitä. Toi mieleen sisarkirjan Suu kiinni ja ole kaunis, tanskalaisen Vita Andersenin todella tylyn kokoelman. Molemmissa esitellään eri ikäisiä naisia alisteisessa suhteessa miehiin - henkilökohtaisiin tai kulttuurillisiin. Näitä ei pitäisi lukea jos yhtään päätä kiristää.

Kohta alkaa auvoisampi aika, vuokrattiin Seitsemännen portaan enkeli ja sen parissa aion kohta rentoutua.

Plökin Panulle kävi ohraisesti. Emmekö me kaikki naiset olekaan täällä verkossa päästäksemme petiin? Voi voi. Ei kai Panunkaan auta kuin satsata laadun edestä määrään. Deitti.net ilmoituksia pullolleen ja sokkotreffit joka illalle. Onnea matkaan.

12.10.03

Älykkyys 135?

Päädyin tässä taas satunnaisena nettimatkailijana visuaalista ja loogista älyykkyytä mittaavaan testiin. Tulokseni oli 135/174. Onneksi älykkyyteni piileekin ilmiömäisen sosiaalisten tilanteiden lukutaitona ja häkellyttävän ällistyttävän kykynä organisoida asioita paremminkin kuin näissä puupalikkatesteissä. Aikanaan sain jossain lastensairaalassa korkeat älykkyyspisteet koska tiesin milloin on Aleksis Kiven päivä ja osasin päätellä mitä tarkoittaa "etnologia". Yhtä ymmälläni olin silloinkin.


via kata-logi

Fuk






What alien are you? test by
koolerthanjesus

Listailu

Listat ovat kivoja, muistin taas. Nykyisin listat pelastavat minut viiden eri työn stresseiltä: Kirjaan A4:lle yläotsikoiksi töiden/projektien nimet ja sitten niiden alle hommat kiireellisyysjärjestyksessä. Toisinaan teen "to do's" listat jokaiselle päivällä erikseen, aina sen mukaan mikä on välttämätöntä tässä ja nyt. Näin toimien lukuisat muistettavat asiat eivät ole yhtenä kaaos-puurona päässäni vaan siistissä järjestyksessä paperilla edessäni. Siinä niihin voi olla jossain suhteessakin.

En tiedä mistä tämä idea tuli ja juuri nyt, mutta:

Oloa helpottavat krapulassa -lista

- Light-cola (kylmänä)
- Jugurtti (kylmänä)
- Kahvi (kuumana)
- Mehut, joissa on flavonoideja ja elinvoimaa (jäillä)
- Jäätelö (jääkylmänä)
- Nuksu (kunnolla)
- Pitkä suihku (kuumana)
- Videoiden katselu (pitkällään)
- Nukkuminen (lämpimästi)


No niin, katsotaanpas... minulla on tällä hetkellä mahdollisuudet näistä viiteen... ja jos ryömin puoliltapäivin kauppaan niin voin hakea sieltä kaikki maailman limut ja mehut... Ensin tämä kässäri loppuun... Huomenta.

Hyvät asiat

10 hyvää asiaa:

- Yllättävät kännit
- Valmiiksi tehty ateria odottamassa pitkän päivän päätteeksi
- Ratikkaflirtti
- Juuri oikea biisi juuri oikeaan mielentilaan
- Vanhan ystävän tapaaminen äkisti
- Se kun saa tagin (tai muun vaikean asian) toimimaan vaikkei ole varma miten se tehdään
- Ilta tapahtumatäyteisen työpäivän jälkeen kun kaikki on mennyt hyvin
- Ylellisyystavara: Esimerkiksi maitovaahdotin
- Aterian tarjoaminen itselleen ravintolassa kun ei jaksa tehdä ruokaa
- Tupakka yksin illalla hiljaa kadulla kun vain tuuli kuuluu

Tämmöisiä listoja tulisi itse kunkin tehdä aina aikajoin, tässä kovassa ja kylmässä maailmassa; listata lämpimät asiat.


11.10.03

Kallion baareja ei kohta enää ole



Verottaja aloitti tehoiskut ravintoloihin, kertoo Hesarin verkkoliite. Verottaja tehotarkastaa epäilyttävän halvat pitsa- ja kaljapaikat. Suomen hotelli- ja ravintolaliiton mukaan "pitsan kannattavuusraja on noin kuusi euroa ja oluttuopin noin neljän euron paikkeilla."

Miten käy tuopillisten Kaarlenkadun Rybarissa (1,80e), Fleminginkadun Merirosvossa ja Maatuskassa (2,5e) tai Helsinginkadun Stella Starissa (3e)? Kallionhovin hyvät pitsatkin ovat vain 5e. Saa nähdä tuleeko meille taas koko Kallio täyteen keittiöremontteja kuten viimeksi alaikäisille tarjoilu-tehotarkastusten yhteydessä kun joka toisessa paikassa oli kahden-kolmen viikon keittiörempat... Vai muuttuvat kaikki paikat samanlaisiksi kuin Freemans/Pub Alba/mikä vaan Flemarilla, joka oli auki aina muutaman viikon ja sitten pamahti kiinni puoleksi vuodeksi ennen aukeamistaan taas uusin ulkkarivoimin.

Ammutaanhan hevosiakin

Huh, Jussi lähti viikonlopuksi Oittiin sukuloimaan, minä kieltäydyin ja sain itselleni ihanan rauhan kotityöpäivään (siis ei kotitöitä vaan töitä kotona). Tarkoitus on saada tänään valmiiksi Ammutaanhan Hevosiakin-dramatisointini. Kuuntelen Underground-soundtrackia, se tuli ja on helvetin hyvä, juon toista pannullista kahvia ja nakutan näppistä. Dynaaminen olo. Pitäisi varmasti syödä jotain mutta en osaa ajatella järkevästi mitään aterian suunnittelua. Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, päätynen taas keittämään riisiä tai muuta yhtä proosallista ja tankkaamaan sen tiskipöydän kulmalla että pääsen taas jatkamaan kirjoittamisia.

Otettiin meille kiinteähintainen netti ja siinä samassa sain kotisivutilan kolumbukselta. Se on tarpeen, Stadian kanssa pelleily on hankalaa, yhteydet ovat poikki vähän väliä ja odotan koko ajan milloin ne poistavat vahingossa käyttäjätunnukseni tai muuta hölmöä, sen verran kummaa säätöä siellä on koko ajan. Olin jo eilen innoissani siirtämässä blogia kotisivujeni yhteyteen, ei onnannut kuitenkaan ihan niin yksinkertaisesti. Ensiksikin sivut näyttivät, jos mahdollista, vieläkin tyhmemmiltä kuin nykyisin kun siihen läiskäistiin tämä bloggerin turkoosi sekaan. Toiseksi, mulla on bloggerissa kieliasetukset jotenkin huonosti, sillä siirron yhteydessä jokainen ääkköseni muutui ä:ksi. Joten toistaiseksi vielä täällä. Mikäs täälläkään ollessa. Sitten kun saan ne kolumbuksen sivut kuntoon, luovun samalla tästäkin vähästä anonymiteetistä ja blogaan reilusti omalla nimelläni. Saa nähdä miten se muuttaa tekstejä tai muuttaako.

Jussi kritisoi blogaamista kotisivuillaan haastavasti. Ollaan puhuttu yhdessäkin siitä miten blogosfäärissä esittäydytään aina dynaamisinä ja itsetietoisina. Jos joku ahdistaakin, niin se on dynaamista vitutusta (itsestä ulospäin), ei masentuneen sameaa toivottomuutta (sisäänpäin). Kaiken aikaa ollaan raivona tai nokkelia, linkitetään, kommentoidaan päivän polttavia asioita ja toisia blogeja älykkäästi, omista heikkouksista kerrotaan mutta niin että itseironia jättää aina pelastavan takaportin auki. Mutta mikäs siinä edelleen. Blogaaminen on monipuolisen kiinnostavaa kuten myös blogien lukeminen. On jännää tutkia sitä, miten ihmiset itseään esittävät. Ja hauskaakin. Mutta mikä on blogaamisessa kiellettyä? En tiedä vielä... ihan.

Systeri oli kaivanut Valtsikan kirjastosta kaikki mutsin kirjoittamat kolumnit ja pakinat. Luin ne kaikki eilen, niitä oli ihana lukea, itkin ja nauroin, tuli paljon hyvin muistoja mieleen. Tuli myös mieleen asia jota joskun syrran kanssa hymyiltiin vinosti: Miksi äidin täytyy olla koko ajan kuollut? Kyllä se voi olla kuollut mutta tulisi edes joskus meitä moikkaamaan, edes yhdeksi päiväksi, pariksi tunniksi edes. Että saisi jutella, kysellä kaikkia asioita joihin ei kukaan muu pysty vastaamaan, että saisi halata vielä edes kerran. Epistä.

9.10.03

Hampaista vielä

Välttelin aikanaan hammaslääkärillä käyntiä kovastikin. No, ensiksikin ,se oli täysi-ikäistyttyäni kallista. Toiseksi, ammattikorkeakoulun terveydenhuolta ainakin Stadissa on pelkkä muodollisuus eli sitä kautta se ei ollut toivoakaan. Niin, no, kolmanneksi: Minulla on äärimmäisen kipuherkät ja vihlovat hampaat. Ja olen pohjimmiltani herkkä ihminen.

Päädyin vihdoin julkisen hammashuollon potilaaksi seuraavan tapahtumaketjun seurauksena. Puhuin Sirin kanssa puhelimessa toista tuntia kun yht'äkkiä tunsin suussani jotain sinne kuulumatonta. Mukelsin sirun kämmenelleni ja totesin hampaan lohjenneen. Lopetin puhelun, mukelsin vielä kaksi sirua lisää ja soitin hampulekuriin. Sain akuuttiajan seuraavalle aamulle. Vastaanotolla todettiin että minulla oli ollut kahden hampaan välissä pitkään hoitamaton reikä, joka ei ollut syrjäisen sijaintinsa takia edes särkenyt, olipahan vaan näivertänyt yhden hampaan sisältä ontoksi niin että vain kiille oli jäänyt, sekin sitten viimein lohjennut. Tuomiona juurihoito.

Minulla oli asiasta hämärä mielikuva jonakin tuntien operaationa harhanäkyineen ja verenhukkineen. Puhuin jo Jussinkin melkein ympäri ajatukseen viallisen hampana poisvedättämisestä. Se oli alaleuan toiseksi viimeinen poskihammas, hymyn välistä pilkottava reikä purukalustossahan olisi ollut hyvän hämmentävä tekijä kanssaihmisten kanssa vääntäessä. Lääkäri sitten ilmoitti ettei moinen tule kysymykseenkään, että siten hoidettiin hampaita sata vuotta sitten. Nykyaikana ei terveitä hampaita poisteta. Piste.

Ei ollut vaihtoehtoja: Hampaassa oli ammottava reikä johon ruoka jäi (nyt se särkikin) enkä kaikista väkivaltaisita taipumuksistani huolimatta ilennyt ryhtyä repimään dentaalia omin neuvoin. Voitin pelkoni. Olen todennut, että tehokasta on ilmoittaa toimenpidehuoneen kynnyksellä valkoisin kasvoin että pelkään tätä paljon, että minulle olisi suurta hyätyä siitä jos saisin aina tietää mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan ja kauanko kyseinen vaihe mahtaa kestää (lasken sekunteja, se auttaa). Saan aina tämän jälkeen hyvää palvelua. Makasin kääntäpenkissä kolmasti, ensimmäisellä kerralla en reagoinut puudutuspiikkiin
Lekuri: "Niin tosiaan, tässä voi aina silloiin tälläin käydä näin. Ei auta kuin yrittää uudella ajalla."
Minä: "Hgguudhella hajalla?!"

Mutta kuntoon tuli, kaikesta huolimatta. Hampaiden vetäminen olisi samankaltaista hyvää kauneuskäsitysten detournementtia kuin lävistysten idea parhaimmillaan.

8.10.03

Aviollinen seksi

Blogosfäärissä varoitellaan itsetyydytyksen vaaroista. Mm. Benrope on huolestunut itsesaastutuksestaan. Minä olisin paljon huolestuneempi siitä, miten kiihkeän syntinen esiaviollinen seksi muuttuu maistraatin henkikirjoittajan julistuksen jälkeen täysin yllätyksettömäksi aviojyystöksi. No en!

Päivän hyvä uutinen on tulevaisuuteen siirretty palaveri jonka piti alkaa nyt klo 18:00. Olen ollut nyt täällä ensimmäisessä duunissa varttia vailla kahdeksasta asti. Toinen osapuoli kysyi, voimmeko siirtää palaveria koska hän on niin poikki. Kiitos Kati. Minulle tuntuu olevan edelleen käsittämättömän vaikeaa pyytää asioiden siirtämistä omaan jaksamiseeni vedoten. (Tai no, siirsin huomisen hammaslääkärin, 08:30, suosiolla kolmen viikon päähän. Eivät ne hampaat vielä siinä ajassa putoa. Tai jos putoavat, sehän vain lisäisi katu-uskottavuutta, eikö?!)

Se päivä

Tulee vielä se päivä. Vielä se tulee. Jolloin alan säännönmukaisesti kieltäytyä kaikesta mikä ei ole Ehdottoman Välttämätöntä. Jolloin laskemme elämiseemme tarvittavat rahat ja toteamme summan aika pieneksi. Se päivä tulee jolloin alamme tinkiä elintasosta ja saavuttaa elämänlaatua. Se päivä jolloin nukumme niin pitkään kuin nukuttaa, teemme työtä joka rasittaa ruumista ja virkistää mieltä, työtä, joka on tärkeätä ei itsensä vuoksi, vaan koska tarvitsemme sadon, polttopuun. Tulee päivä jolloin voi tarttua kirjaan ja jona muistaa halata tarpeeksi. Päivä jona on aikaa kuunnella itseä, sitä mikä sisällä liikkuu. Miettiä mitä mahtaakaan olla tekemässä. Arvioida sitä. Päivä jolloin suudelma voi kestää tunnin, vain koska se tuntuu niin hyvältä ja koska ei ole kiire mihinkään.

Sitä odotellessa taas kello viiden tunnin päähän piipittämään. Kauanko vielä odottelua?

7.10.03

Valitusvirsi

Valitusvirsi
Hei mikä aamu! Illalla vastasin kaikkiin posteihin heti kun olin tullut töistä (22:30). Siinä meni yhteen (01:00). Herätys oli puoli seitsemältä (siis kertaan vielä että 06:30). Hip hei. Ja parasta kaikessa on se, että maiharit, jotka ostin itselleni Kenkämarskista viime marraskuussa hintaan 85€, 500 markkaa menivät paskaksi jo viime toukokuussa! Kävelen niille edelleen sillä uusiin kenkin ei ole varaa, kuvittelin jotenkin että investoimalla puolen kuun tulot saisin itselleni kengät joita voisin käyttää vuosia. Saatana kenkien molemmat pohjat repsottavat niin että tämän aamun kaltaisilla vesikeleillä on sitten molemmat sukat märkänä 15 metriä kotioven jälkeen. Saan vielä jotain selkävaivoja tästä varpaat kippurassa kävelystä. Prkle. Olis suutarille töitä.

No niin, ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin: Rauhassa asemilla poltetut tupakat ja korvalappustereoissa Jussin polttama cd puolalaista punkahtavaa rokkia, Pyjama Porno on yhtyeen nimi jos muistan. Ja niillä on yksi kauneimpia sanoituksia joka on koskaan tehty. Kappaleen nimi on Raisa.

6.10.03

Sähköpostit

Olinpa viisas kun en avannut duunimailia kertaakaan perjantain jälkeen.

Nyt avasin ja minua odottivat 12 postia (á 5 s.) jotka vaativat välitöntä reagointia. Reagoin reagoin. Kunhan ehdin. Ensin pitää hoitaa nämä toiset työt. Kaikesta huolimatta toivotan kaikille blogiolle aurinkoista päivää ja alkavaa duuniviikkoa.

5.10.03

Second person perspective

Meille tuli uusi vanha peli, Thief, jota Juspa on hakannut koko päivän. Minä en ole vielä saanut loppuun meidän edellistä uutuuttammekaan, Gabriel Knight 3:a.

Tajusin jossain vaiheessa nuoruuttani että kaikki pelit eivät välttämättä ole niitä 4-pikselisiä värilaatikkomöykkyjä joita lapsena ilmaiseksi enolta saatiin. Mutta kesti viime syksyyn saakka tajuta että kaikki pelit eivät perustu siihen että heiluu epäilyttävällä teollisuusalueella ydinasesingon ja kranaattipatterin kanssa lahtaamassa kaikkea mikä liikkuu. Gabrien Knightiin olen jo aivan hullaantunut. Saan etsiä vihjeitä, urkkia, kysellä, ottaa muistiinpanoja... Takakannessa lukeekin "the perfect thinking man's game". Jossain vaiheessa tunsin syyllisyyttä siitä että "hukkaan aikaani" tietokonepeleihin, eihän meillä ole telkkariakaan juuri siitä syystä että ei ole aikaa moiseen. Pelaaminen on kuitenkin ihan toinen juttu kuin TV:n sinisessa valossa suoritettava passiivinen tonotus. Pelata voi myös sosiaalisesti, yhdessä niin että toinen pelaa ja toinen besserwisseroi (useimmiten auttaa oikeasti). [Jussi kysyy mitä kirjoitan ja huutelee että me ollaan ostettu myös Grim Fandango ja Broken sword -?]

Mutta pään räjäytti eilinen kysymys pelaajan perspektiivisestä, joka on kaiketi joko First person perspective jossa "katsoo omista silmistään ulos", etummaisena oma aseen piippu tai miekka tai sitten Third person perspective jossa pelaaja näkee oman hahmonsa, "hänet" ja voi liikkua kamerallaan tiettyjen ehtojen mukaisesti hahmosta riippumatta. Mutta miltä näyttäisi Second person perspective? Miten omaan hahmoonsa voisi suhtautua sinuna, toisena? Kas siinäpä kiinnostava pulma ratkottavaksi.

Lienee paikallaan mainita että päätin Gabrielin aloitettuani, että kun hermoni palavat lopullisesti teatterielämän hektisyyteen ja kiireeseen, niin vetäydyn merenrantahuvilalleni Helsingin ulkosaaristoon ja luon loistavan uuden uran tietokonepelien käsikirjoittajana valtaville yrityksille jotka maksavat minulle huikeista ideoistani satumaisia palkkioita.




Onnistunut aamu

Eilen vietin onnistuneen päivän, hyvän illan ja nyt olen herännyt onnelliseen aamuun. Mitä luksusta. Kohta on varmaan pakko jalan katketa tai kodinkoneen räjähtää että kauhun tasapaino säilyy.

Eilen Kaisa ja Jussi vierailivat meillä. Ruuat olivat hyviä: Aluksi siiderissä kypsytettyä selleripataa ja pääruuaksi fenkolikeittoa. Mietittiin viimeiseen asti, josko käännettäisiin ruokien järjestys mutta päädyttiin kuitenkin tähän ratkaisuun, jossa raskaampi ruoka tarjoillaan jälkimmäisenä (fenkolikeitossa oli Philadelphia-juustoa joka teki siitä aika tuhtia tavaraa). K ja J toivat kaksi pulloa hienon kirpeää rose-viiniä. Loppuilta heiluttinkin baarissa. Mukavaa. Vähän meitä Kaisan kanssa huvitti kun Jussit puhuivat keskenään ja keskustelusta erottui satunnaisia sanoja:
"Heidegger!" "Oleminen!" "äärellinen ja suhteellinen!"

Meidän keskustelusta olisi varmaan tarkkaavainen kuulija voinut erottaa erilaisia:

"Niin musta tuntuu" "Mä olen miettinyt"
tai
"asuntolaina" ja "oppilaat".

Kyllä me sitten puhuttiin neljistäänkin. Tapio ja Heidikin osuivat paikalle joskus lähempänä puoltayötä. Lähdettiin Jussin kanssa kotiin ajoissa (ennen pilkkua!), ja jaksettiin vielä katsoa videolta Ihmemaa Oz-klassikosta puolet. Se oli psykedeelistä.

Onkohan sillä samalla oudolla sukansyöjällä, jolle maistuvat myös Benropen purkinavaajat, mahassaan myös joka ikinen hiuspinnini sekä silmälasini aina kun pitäisi aamulla lähteä kiireellä?

4.10.03

Ostoksia


Törmäsin kadulla toissapäivänä kadulla Sturen- ja Mäkelänkadun kulman antikvariaatin pitäjään, joka kertoi että heille on vihdoin tullut Leena Krohnin Matemaattisia olioita-kirja, jota olen etsinyt pitkään. Aikamoista asiakaspalvelua. Kävin siellä taas ja mukaan tarttuivat jo mainitun lisäksi myös Philip K. Dickin Simultantit ja Philippe Devillerssin Mitä Mao todella sanoi.

Verkosta tilasin nyt vihdoin jo manitun Underground-elokuvan soundtrackin. Kallishan se oli mutta ei auta, tämä on pakko saada.

3.10.03

Hyvää viikonloppua!

Hyvää viikonloppua kaikille. Minä menen nyt känniin! Pitäkää peukkuja etten simahda heti. Säästin aloituksen näin myöhäksi ettei voida ainakaan vinoilla että sammuisin ennen kahdeksaa.

Kiltit tytöt työelämässä

Mietelmä viikonvaihteelle:

Miksi säännöt eivät koske kaikkia?

Se, että on olemassa sääntöjä, joihin kaikkien ei tarvitse reagoida samalla tavalla, lienee väistämätöntä niin työ- tai muissakin yhteisössä. Tuhoisaa sen sijaan ovat tapahtuman vaikutukset meidän kilttien ja tunnollisten tyttöjen mielenrauhaan ja jaksamiseen. (Niin siis Kiltit Tytöt, Kiltit Työntekijät, jatkossa vain KT, ovat hyviä työntekijöitä. He ovat tunnollisia ja tekevät vaikkeivat jaksaisi, tekevät niin kauan kuin mitenkään voivat. Parasta vielä jos kiltillä tytöllä on teatteritausta, sillä siellä opetetaan että itseltään voi vaatia aina parempaa suoritusta. Ainoa hyväksyttävä syy olla poissa treeneistä on ratikan alla makaaminen. Ja sieltäkin soitetaan ja ollaan saatanan pahoillaan.)

Otetaanpa esimerkki elävästä elämästä: KT, opettaja, on töissä työpaikassa A. A on koulu, joka antaa kirjalliset ohjeet siitä miten tietyissä tilanteissa toimitaan. Se saattaa esimerkiksi antaa ohjeiksi myydä jokaiselle halukkaalle oppilaalle edulliset liput tiettyyn esitykseen. Ohjeissa lukee myös, että opettajien ("Minun!", ajattelee KT) on tilitettävä rahat tiettyy päivää menessä koulun toimistolle. KT, tunnollinen kun on, hoitaa homman kuten on sovittu. Hän kerää oppilailtaan rahat, ja kun joku myöhästyy, KT pahoittelee ettei voi enää myydä lippua koska niiden täytyy olla jo tilitetyt. KT matkustaa koulun toimistolle erikseen ollakseen tilittämässä rahansa ajoissa. Hän käyttää matkaan kolme tuntia ja 6€ matkalippuina. Hän teki kuten pitikin.

Esityksen päivä koittaa. Opettaja menee paikalle iloisena vain huomatakseen että useampi kuin yksi opekollega heiluu siellä keltaisen lippuvihkonsa kanssa ja myy lippujaan. Myy niitä edelleen. Ei tilittänyt vaikka piti. Vaikka sovittiin. KT suuttuu.

"Miksi minä sitten vaivauduin, jos säännöt eivät koskeneetkaan kaikkia?!"

Hän huutaa naama punaisena.

"Miksi minulle tulee näin paha mieli vaikka tein kaiken kuten pitikin?!"

Kiltti työntekijä polkee jalkaansa. Hänen nyrkkinsä viuhtovat voimattomina ilmassa.

"Miksi maailma ei ole reilu!"

Tai no, näin hän mielessään ajattelee. Eihän KT omaa suuttumustaan toki kenellekään näytä. Siitähän voisi joku vaikka pahoittaa mielensä. Ei, KT katsoo esityksen hymyillen ja tulee kotiin jossa vetää kohtuuttomat raivarit aviomiehelleen ja syyllistyy siitä vielä lisää. KT päättää jaksaa, ajattelee että oli pikkumainen ja niuho ja nipo ja muuta sellaista joksi häntä ala-asteella jo haukuttiin. KT päättää ryhdistäytyä. Ja kirjoittaa aiheesta pienen blogin. Ehkä meitä Kilttejä Tyttöjä on täällä muitakin?

Agonismi

Oliko sen idean nimi agonismi? Sen, jossa voidaan olla harmonisesti eri mieltä? En muista. Hodari siitä joskus puhui. Allekirjoittaneella on nimittäin iso taipumus vaatia kaikkia olemaan samaa mieltä kanssaan, kaikkia läheisiä siis. Om'pun wannabe-filosofit saavat laukoa älyttömyyksiään ja provosoida ihan rauhassa, se ei hetkauta. Mutta auta armias jos ystävä/ sukulainen/ muu läheinen on eri mieltä. Se on paha paikka. Olen todennut voivani venyttää jankutuksiani loputtomiksi yhteen vastaukseen tähtääviksi manipuloiviksi kysymyssarjoiksi, see:

Minä: "Niin niin, mä kunnioitan sun mielipidettä mutta ethän sä nyt oikeasti ole tota mieltä?"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "--"

Minä: "Joo joo, mutta oikeasti?"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "--"

Minä: "Siis väitätkö sä että *vääristelee toisen puheet tunnistamattomiksi kärjistyksiksi* ?!"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "No en tietenkään."

Minä: "A-ha! Siis sä olet mun kanssa samaa mieltä!"

Se, joka tahtoisi olla eri mieltä: "No en. Kun siis..."

Näin se menee, ympäri ja ympäri. Onneksi jossain väleissä aina jokin muuttuu, toinen lähtee ulos esimerkiksi, tupakalle tai kapakkaan tai kävelylle ja saa hiukan perspektiiviä.

Hyvää perjantaipäivää! Tänään voi lähteä kaljalle tarvitsematta turvautua Kahvitauon krapulavinkkeihin. Krapulansa saa nimittäin viettää rauhassa sängyn pohjalla pizzaa tilaillen ja kauhuleffoja katsellen. I hope.

1.10.03

Skitsoanalyysi ja detournement

Skitsoanalyysi-Jannen vääristellyt skitsoanalyysin periaatteet toivat mieleen situationistien detournement-tekniikan. Alkuperäiseltä sisällöltään taideteosten muuntelu - kirpputorilta ostettujen harrastajamaalausten päälle maalatut uudet "teokset" joita voi esitellä vaikka galleriassa omina töinään, niin että alkuperäinen on kuitenkin näkyvillä - on vuosien saatossa (ja ainakin Raisan päässä) muuntunut kaikenkattavaksi väärintekemisen tekniikaksi. Jokaisen tilanteen voi detournata ja yllättää itsensä ja kanssakulkijansa uusiin ajatuksiin. Ravintolasta joutuu heitetyksi ulos jos yrittää tilata ensin kahvin, sitten jälkiruuan, sitten lämpiman ruuan ja alkupalat. Tätä en ole itse testannut. Mutta jos päätyy naimisiin kahden kuukauden kuluttua ensimmäisestä tapaamisesta voi herättää lähipiirissään paitsi myötäelävää iloa ja onnellisuutta, myös hämmentynyttä ärtymystä, jopa suuttumusta. Tätä ollaan kokeiltu! Tarkoitus on myös kirjoittaa tästä "naimisiin-projektista" pitempi teksti, työversioita on jo mutta ei julkaisukelpoista. Syksyn mittaan sekin valmistuu.

Schizoilua seuraamalla Raisalle tulee myös vastustamaton hinku lukea Deleuze-Guattaria. Hyvä niin.

Kahvitauko jatkuu!

Rheum Rhaptonticum ilostui löytäessään uuden postin Ikuisesta kahvitauosta.

Jaan saman kokemuksen toisaalta tarpeettomista siivoojatar-armadoista ja toisaalta epäsiisteistä lopputuloksista. Koen myös että varsinaista jynssäämistä useammin julkisia tiloja pitää saada hygieenisemmän näköisiksi ja tuoksuisiksi. En tiedä montaa epäilyttävämpää vessaa kuin täällä Kallion suunnalla ne muutamat jotka tuoksuvat niin maan perusteellisesti kemialliselle persikalle tai sitruunalle. En voi a) olla kuvittelematta niitä veriä/ripuleita/oksennuksia tai mitä nyt ikinä, joiden haju on pitänyt niin perusteellisesti saada peittoon enkä b) ajattelematta että ehkä jätkät eivät ole jaksaneet kuin ruiskauttaa hajustetta oviaukosta, mikään muu wc:ssä kun ei kuuratulta tunnu. Aina ei kannata istua.

Kirsi neuvoi aikanaan että jos pieneen kämppään tulee yllätysvieraita, siistin oloisen lopputuloksen saa pesemällä lavuaarin, pöntön ja raivaamalla pöydän pinnan paljaaksi. Vie abloy 3 minuuttia ja toimii.

Ruuhka

Taas todentui se vanha paskamainen tosiseikka että aamuruuhkat julkisisssa liikennevälineissä ovat tosia kuin elämän väliaikaisuus.
Kun juna pysähtyy Pasilan asemalle, ryhmittäydytään ovien eten, ja kiireellä kuin juna ei ehkä ottaisi kyytiin kuin kolme ensimmäistä. Kun ovet avautuvat, muodostetaan laiturialueelle tiivis ihmismuuri josta ulostulijoiden olisi mahdollisimman hankala työntyä läpi. Poistulijat puikkelehtivat ulos. (Tätä kohtaa vihaan itse eniten kun poistun vaunuista. Toisinaan tunnen itseni näissä tilanteissa väkivaltaiseksisin vaikka muuten yritän aina pysyä maailmassa rauhallisena ja nähdä voimaannuttavia puolia.) Sitten on tositoimien aika. Puuskuttaen ja puhkuen, Kasvot kiiltäen ja hengitys pilvinä höyryten ihmiset tuuppivat toisiaan, painautuvat toisiaan vasten, koittavat syrjäyttää toisen portailta koko elopainollaan jos eivät ihan nyrkillä uskallakaan. Ähistään ja puhistaan kuin astmaliiton vuosikokouksessa ja vaaputaan sisälle vaunuun. Koskaan ei puhuta mitään, ei puhuta mitään, ei pyydetä päästä istumaan ikkunapaikalle vaan tuhahdellaan ja urahdellaan samalla kun änkeydytään sinne istumaan. Junan ilma muuttuu välittömästi Pasilan jälkeen trooppiseksi kun ihmisten keräämä lämpö ja haihtuvat hikipisarat purkautuvat osaksi yhteistä ilmatilaa. Juna kiitää viileässä aamussa ja minä olen onnellinen siitä etten matkusta kuin Pasilasta Malmille: K-junalla kuuden minuutin matkan.