27.2.05

Sunnuntaifemma

Taas on perinteisen sunnuntaifemman aika, kiitos Skrubun. Hyvää yötä.

1. Niin kuin petaa...

Niin kuin petaa, on parempi relaa.

2. Parempi... kuin kymmenen...
Parempi kissa pöydällä kuin kymmenen mökillä.

3. Joka toiselle kuoppaa kaivaa...
Joka toiselle kuoppaa kaivaa, on kuopan vanki.

4. Älä nuolaise ennen kuin...
Älä nuolaise ennen kuin omena puusta putoaa.

5. Ei ole huonoa säätä on vain...

... vääriä vaatteita.

Helmikuussa luetut kirjat

Tässä kuussa ei tullut luettua kuin kaksi teosta:

Tuula-Liina Varis: Rakas
Amy Tan: Keittiöjumalan vaimo

Yllättävän vähän. Toisaalta helmikuu on kuukausista lyhyin, eikös sitä niin sanota? Tammikuussa tuli luettua paljon mutta skeidakirjallisuutta, nyt kaksi hyvää.

Mitä tahtoisin maaliskuussa lukea? Katajavuoren Lahjat, Tikkasen Kaksi ja Variksen Vaimoni. Tikkasen olen sivuuttanut Ervastilla kahdesti. Viimeksi se oli ilmestynyt viikonlopuksi ikkunaan ja kävelimme vauvan kanssa maanantai-aamuna viittä yli kymmenen sitä hakemaan. Edellinen asiakas käveli katua alas vastaan, läpinäkyvässä pussissaan mikäs muu kuin tämä uutuusteos.

Niitä odotellessa ei kai autaa muu kuin lukea sivupalkissa jo mainittua teatteriteoriaa. Huoah. Proosa olisi niin paljon tykimpää.

26.2.05

Nainen ottaa oman tilansa

Aikanaan minulla oli tapa josta kuulin alunperin Kristiina-instituutin harjoitteena. Yksinkertaisuudessaan: älä väistä miehiä. Miehet vievät paljon enemmän tilaa ja kulttuurisesti heitä siihen kannustetaankin. Naiset puolestaan kutistetaan korseteilla ja laihdutuksella viemään mahdollisimman vähän tilaa ja luonnostaan väistämään aina kun mies tulee vastaan. Olin joskus aktiivinen suoraankävelijä, sittemmin tapa on jäänyt.

Tänään havahduin jäisen kadun hiekoitetulla puolimetrisellä liukastellessani siihen että annoin aina tilani miehelle jos semmoinen vastaan käveli. Perkele! Kuin mikäkin hyvinkasvatettu kiltti tyttö. Pitää taas ottaa aktiivinen suoraankäveleminen tietoisen tarkastelun kohteeksi. Ottaa tila joka minulle kuuluu.

25.2.05

Nahkavekkari

Olen viimein oppinut tietämään mitä nahkavekkari tarkoittaa. Se on iloinen viisikuinen vauva joka pirahtaa hereille vanhempien välissä kello 07.15. Hymyilee, kiljahtelee ja tahtoo nousta ylös. Sivuvaikutuksena vanhemmat tökkivät toisiaan ynnäten unisina kuka nousi eilen ja kumpi käy töissä. Sitten äiti nousee ja aamu alkaa pirteänä. Kahvinkeittimen lataaminen valmiiksi illalla on viikon keksintö.

23.2.05

Namiskoita

Uudet RaparperiNappulat on toimitettu lukijoiden saataville yleisön pyynnöistä huolimatta, olennaisten vinkkien perusteella. Linkittäkää hyvin.

Uusi romaani

Lupasin eilisessä postauksessani aloitta tänään uuden romaanin, vähän koukkuna itsellenikin. Nyt zoomailen kirjahyllyä ja pohdin mikä olisi hyvä teos tähän tarkoitukseen. Monet uutuskirjat kiinnostaisivat mutta kirjastoista niitä on turha velä kuvitella saavansa. Kotihyllyssä olisi viimesyksyisen äkillisen laajenemisen jälkeen vielä paljon lukemattomia teoksia mutta niihin on vaikea tarttua. Suunnitelmissa on ollut aloittaa joku Olli Jalosen järkäle tai Matti Pulkkisen tiiliskivi. Tai ehkä vaan tartun jonkun tutun naiskirjailijan tuttuun teokseen...

PS. Kaikilla tuntuu nykyisin olevan oma nappula, logopalkki jolla blogiin voi tyylikkäästi linkittää. Mistäköhän RaparperiBlog saisi omansa?

22.2.05

Päivitys

Siitä liinakävelystä vauvan kanssa: zii-sus kun siellä on kylmä! Mentiin apteekkiin ja tultiin vauhdilla takaisin. Ulkoillaan lisää sitten kun se kevät tulee.

Aika meemi

10 vuotta sitten minä...
1. Vietin 18-vuotis-syntymäpäiviäni Semifinaalissa sadan lähimmän ystäväni kanssa.
2. Kirjoitin ylioppilaaksi.
3. Olin päättänyt päästä Teatterikorkeakouluun opiskelemaan näytelijäksi.

5 vuotta sitten minä...
1. Olin romuna.
2. Peruin ensimmäistä kertaa elämässäni ensi-illan.
3. Tein ensimmäisen dramatisointini.

3 vuotta sitten minä...
1. Hautasin äitini.
2. Tapasin Jussini.
3. Haaveilin romaanin kirjoittamisesta.

1 vuosi sitten minä...
1. Tein positiivisen raskaustestin.
2. Työskentelin seitsemälle eri työnantajalle.
3. Haaveilin romaanin kirjoittamisesta.

Tähän asti tänä vuonna minä...
1. Olen oppinut elämään vauvan kanssa preesenssissä.
2. olen oppinut aika päteväksi allergiaruuan kokiksi.
3. Olen haaveillut romaanin kirjoittamisesta.

Eilen minä...
1. Leivoin hyviä sämpylöitä.
2. Kiukuttelin.
3. Mobilisoin pienimuotoisen palautetulvan Hesarin toimitukselle "lapsen on parasta nukkua yksin"-jutusta

Tänään minä...
1. Käyn apteekissa.
2. Vien vauvan liinakävelylle.
3. Kahvittelen ystävien kanssa.

Huomenna...
1. Hymyilen enemmän.
2. Teen hyvää ruokaa.
3. Aloitan uuden romaanin lukemisen.

21.2.05

Vapaapäivä!

Vauvajumpan vetäjä ilmoitti tekstiviestillä olevansa flunssassa ja peruvansa päivän jumpat. Eipä olisi voinut paremmin sattua. Oloni on ihan kissamaisen raukea eikä ajatus lapsen pakkaamisesta toppavetimiin ja liinaan ja vääntäytymisestä ulos voisi vähempää innostaa. Ihanaa jäädä kotiin kellimään.

Tämä on ehdottomasti yksi kotiäitiyden parhaita puolia, lupa jäädä kotiin vaikka sämpylöitä paistamaan jos siltä tuntuu. Vauvakin on vielä niin pieni ettei ulkoilusta paljoa perusta - nukkuu päiväunet mielellään sängyssäkin. Uskon muutenkin että ulkonanukuttamissuositukset on tehty jossain muualla kuin Hämeentien tuntumassa. En usko että lapselleni olisi oikeasti terveellisempää nukkua unensa autojonojen tuprutellessa pakokaasujaan jähmeään ilmaan kuin omassa sängyssään tuuletetussa huoneessa.

20.2.05

Femman

  • Muistatko ekan kännisi? Kerro.
  • Olin 13-vuotias, jossain kotibileissä, Soavea juotiin ja oli hauskaa. Kunnes tuli kamalan huono olo. Siihen valkkariin en pysty vieläkään.

  • Millainen olet juovuksissa?
  • Hauska, älykäs, sanavalmis ja kaunis. Kukapa ei?

  • Oletko koskaan vetänyt perseet olalle niin että olet oksentanut / nukahtanut / menettänyt muistisi?
  • Muistaakseni eräässä teatterissa toimiessani näin tapahtui jokusen kerran. Totaalista filmin katkeamista ei kai onneksi ole sattunut kuin kerran tai kaksi.

  • Mikä on hulluinta mitä olet tehnyt alkoholin vaikutuksen alaisena?
  • Yksi urbaanilegenda kai kertoo alastonuinnista Urho Kekkosen patsaalla. Uskokoon ken tahtoo.

  • Kuinka usein olet kännissä nykyään?
  • Sattuneista syistä olin viimeksi kännissäkännissä ensi-iltabileissäni 9.1. 2004. Aika harvoin siis.

    via Skrubu

    Kirjahyllyni femmari

    Palaan pitkästä aikaa esittelemään kirjahyllyäni luokka ja kirjain kerrallaan. Nyt silmiini sattui luokka nimeltä femmari. Se on filosofian alaluokka yhdessä kommarin kanssa ja pitää sisällään laajasti käsitettynä naistutkimukseen ja feministiseen ajatteluun sisältyvää kirjallisuutta. Esittelen, kuten ennenkin, kolme teosta luokasta:

    Susie Orbach: Fat is a Feminist Issue
    Ensimmäinen lukemani teos joka nosti syömishäiriöt tunkkaisesta psykologiasta yhteiskunnallisten mekanismien vaikutusten alaiseksi.

    Andrea Dworkin: Woman Hating
    Esseitä joiden jälkeen mm. yksikään satu ei ole näyttänyt entisenlaiselta. Pitää ottaa uudelleen luettavaksi nyt kun oma ura sadunlukijana urkenee.

    Virginia Woolf: Oma huone
    "Voidakseen kirjoittaa, naisella täytyy olla omaa rahaa ja oma huone." Totuus jonka oivaltamiseen kului muutama vuosi liian kauan. Luovan työn totuus joka ei vanhene koskaan.

    19.2.05

    Rahat riittävät

    Meillä on ollut ongelmana krooninen rahan hupeneminen. Vaikka tulemme taloudellisesti toimeen varsin mainiosti - opiskeluvuosiin verrattuna aivan ruhtinaallisesti - on ongelmana ollut jo pitkään että palkat riittävät vain kahdeksi viikoksi ja sitten kaksi viikkoa ihmetellään. Kehitimme kommuunin edellisessä sunnuntaikokouksessa yhden ratkaisuehdotelman. Kalkuloimme suurpiirteisesti viikkobudjetin, jonka nostamme tililtä maanantaina. Rahat ovat kotona ja täältä niitä otetaan mukaan tarvittu määrä. Homma tunuu toimivan! Tällä kokeilun ensimmäisellä viikolla rahoista on nyt sunnuntaille tultaessa jäljellä vielä kolmannes.

    Korttia on niin helppo höylätä. Kun rahat ovat konkreettisesti seteleinä taskussa ei niitä tule hassattua kivaan kynttelikköön tai potkupukusettiin niin innokkaasti. Ja joo, myönnetään, nämä heräteostokset ovat olleet ensisijaisesti meidän taloutemme puoliskoista minun ongelmiani.

    Lupaan raportoida kokeilun onnistumisesta myös jatkossa.

    18.2.05

    Julmaa huvia

    Päivän saa hyvin käyntiin hyvällä testillä ja mikä sopisikaan paremmin kuin Julmahuvitesti?




    17.2.05

    Liinoja, imetystä, korvikkeistakin

    Vauva taisi kääntyä uudelleen, tällä kertaa mahalta selälle. En osaa sanoa varmaksi koska istuin suuren tapahtuman hetkellä koneella selkä lattialla köllivään vauvaan päin. (Huonoäiti passiin iskettiin yksi leima lisää.) Mutta sen tiedän että vauva oli ensin mahallaan ja kohta minun kääntämättäni taas selällään. Toinen vaihtoehto on tietysti joku ekstraterrestiaalivierailu olohuoneessamme, mitään vaihtoehtoa ei voi sulkea pois kun äiti surffaa.

    Asukaspuiston babykerhon tunnelma saa minut vetäytymään sieltä kauemmaksi, omien verkostojeni pariin: postituslistojen suloiseen hörhömaailmaan. Mitä äidit tekivät ennen kuin oli postituslistoja? Itse kuulun vasta yhdeksälle, parantamisen varaa siis olisi vielä. Tai paremminkin, mitä äidit tekivät ennen internettiä? Oma äiti asui minut saadessaan lähiössä susirajalla ilman telkkaria ja puhelintakaan. Hatunnoston arvoinen suoritus.

    16.2.05

    Helvetti ja muita kertomuksia


    RaparperiBlog lähetti edustajansa galleria Scluptoriin Pirjetta Branderin näyttelyn Helvetti ja muita kertomuksia avajaisiin. Kyllä kannatti. Paitsi ilmaista viiniä, näyttely tarjoili hienoja töitä. Maalausten lisäksi esillä oli videoteos jota olisin voinut toisenlaisena ihmisenä pitää kyynisenä mutta joka nyt näyttäytyi vain loistavan hauskana ja vapauttavana. En ole tiennytkään että broileri voi olla niin rivo. Maalauksien tunnelma vaihteli traagisesta korniin ja koomiseen, erinomaisen ironisia teoksia. Näyttely on esillä 6.3. saakka, nämä kuvat kannattaa tsekata.

    15.2.05

    Asian vision

    Viime yön katselin suljettujen luomien takana pätkää jossa vanha kung fu-mestari oli joutunut suurkaupunkiin eikä osannut sitten toimia kaupunkiympäristössä - komediaa siis. Eräänlainen kung fu-Crocodile Dundee.Hyvien aasialaisten elokuvien katsominen alkaa selvästi tuottaa tulosta. Viimeksi katsoin, tosin vain puolella silmällä kun se oli niin pelottava, Ichi the Killerin. Sitä varmaan on kiittäminen oman filkkani loppukohtausta jossa joku ampui jotakuta pilvenpirtäjän katolla suoraan kämmenen läpi. Sitten pääsinkin jo imettelemään.

    14.2.05

    Imetystutkimusta

    Neuvolakäynnin lopuksi terveydenhoitaja kysyy: "saanko vielä haastatella sinua tähän kyselyyn vauvan ruokkimisesta? Teillä kun on mennyt tuo imetys niin upeasti ja täysimetyskin suositusten mukaan täyttymässä niin olisi kiva saada teidät tähän tutkimukseen."

    Näinköhän ne täysimetysluvut saadaan Suomessakin vihdoin nousemaan? Kätevää, haastatellaan vain niitä jotka täysimettävät kuusi kuukautta. Vaikka terkkari tuskin ihan tätä tarkoitti, tuli silti sanavalinnoillaan ilmaisseeksi jotain tutkimuksen tekemisen periaatteista - tai niiden puuttumisesta.

    Kieppejä ja haastatteluja

    Pelaan ihan sai-raan hyvää peliä, In Memoriamia. Peli sopii minulle kuin naula päähän, on mahtavaa googlata ympäri nettiä vihjeitä etsien ja puzzleja ratkoen. Siipalle kiitos oivasta pelihankinnasta.

    Vauva ei ole toistaiseksi osoittanut merkkejä pysyvästä aivovauriosta perjantaisen kieppinsä jälkeen. Vauva päätti testata selälleen kierähtämisen tehokkuutta tekemällä sen hoitopöydältä maahan. Sairaanhoitoneuvonnan lakoninen naisääni totesi jokaisen suomalaislapsen putoavan jotain joskus. Emme olleet varmaan illan ensimmäiset aiheesta rimpautelleet.

    Menen illalla tekemään haastattelun, sain läpi juttuidean liiton lehteen ja tänään on vuorossa tekijöiden jututtaminen aiheesta. Jutun saan kirjoittaa rauhallisella tahdilla joka on äippälomalaiselle välttämätön.

    11.2.05

    Kotona taas!

    Huh, olihan nastaa. Kiitos kaikille kanssapolkkaajille, teitä oli niin paljon etten ala erikseen luettelemaan, oli hauskaa nähdä. Aina lämmittää tavata suosikkibloggaajiaan livenä ensi kertaa. Ja pullollinen kolmosolutta se vasta lämmittikin.

    Vauva ja Jussinsa pärjäsivät mainiosti vaikka pieni päätti demonstroida uutta kierimiskykyään juuri ennen lähtöäni kierimällä hoitopöydältä maahan. Noh, vauvat ovat kuulemma kumia ja osaavat tippua. Sairaanhoitopalvelujen neuvonnassakin vakuutti väsynyt täti jokaisen suomalaislapsen putoavan elämänsä aikana joskus jostain.

    Perheeni oli viettänyt rauhallisen illan ja vauva oli suostunut syömäänkin vähän. Minä pääsin melskaamaan - tai jos ollaan rehellisiä niin melskaamisen alkuun...

    Mutsi vaihtaa vapaalle


    Iltaa varten:
    - Paita valittu
    - Kulmat nypitty
    - Mynthonit ostettu
    - Maitoa pumpattu 250ml
    - Vauvan kanssa seurusteltu perinpohjaisesti

    Illalla nähdään! Minut tavatakseen kannattaa tulla ajoissa sillä imettävällä Raparperilla on kotintuloaika jo klo 21.15. Tämä on ensimmäinen kertani ulkona sitten vauvan syntymän, vähän jo jännittää.

    10.2.05

    Sehän minä



    What Social Status are you?
    created with QuizFarm.com

    Lapsellinen minä

    Jotenkin kuvitelin että naisen olisi vaikea pitää misogyynistä blogia mutta olin väärässä. Birdyn imetyspuheet saavat epäuskoiseen tilaan. Miksi imetys rinnastetaan sukupuolisuhteeseen? Mitä seksuaalista imettämisessä on?
    ...se on sairasta ja itse asiassa lapsen hyväksikäyttöä omien fyysisten mielihyvien tuottamisessa.

    B:tä lukiessa tulee olo kuin imetys olisi itsetyydytystä sen sijaan että kyse olisi lapsen ruokkimisesta lajinmukaisella ravinnolla. Imetyksestä saa nautintoa, ja se on tyydyttävää, kyllä. Mutta tämä nautinto ja tyydytys syntyvät läheisyydestä lapsen kanssa, yhteisestä ruokailuhetkestä, rakkaudesta. Ei mitään sen mystisempää. Rinnoista on moneksi, niistä sukupuolisiksi ja seksuaalisiksi ja yhtälailla aseksuaalisiksi nisiksi. Imetys on kaukana panemisesta. Oksettavia nämä vihjailut.



    Muistajat

    Ihmeellisen monta muistajaa eiliselle nimipäivälleni: sisko, täti, anoppi, mummon sisko(!). Ne jotka ovat jäljellä. Onkohan uuden sukunimen aiheuttamalle hämmennykselle parasta lääkettä keskittyä etunimeen? Miten vain, mukavaahan moinen oli.

    9.2.05

    Kontribuutioni tähän ikuiseen keskusteluun

    Tulipa mieleen hyvä käsite: hajamielinen seksuaalisuus. Sehän on loistava. Eikö nimenomaan hajamielisesti suhtautumalla voitaisi välttää miljoona kiloa turhautumista ja jyskyttäviä ohimoita? Eikö hiukkasen itsensä sivuun liukuminen olisi paras tapa tulla onnelliseksi?


    8.2.05

    Huh viilausta

    Mikä homma. Jussille kiitos. Olen kuitenkin aika tyytyväinen lopputulokseen. Tuolla --> sivupalkissa on kaikenlaista kivaa tavaraa ja linkkejä uusiin paikkoihin, huomasitko jo? Previous postaukset eivät päivity mutta arkisto tuntuu pelittävän edelleen. Viilausta jatketaan kuumepiikkien laskiessa.

    Koko perhee voimin sairastettu flunssa ei osoita heltymisen merkkejä. Tätä kai se lapsiperheen arki sitten on. Kun vauva paranee, sairastuu äiti ja kun äidillä menee paremmin saa kuumeen Jussi. Ai onko sitä liikkeellä? Kuten joku minua viisaampi totesi: "valmistaudu siihen että sitä on aina liikeellä."

    Viilausta

    RaparperiBlog proudly presents: uusi ulkoasu. Viimeistelyä vailla, ongelmakommentit ilolla vastaanotetaan.

    Oma heimo?

    Vauva yllättää - ja kääntyy. Vihdoin ja viimein, kaikki ikätoverit ovat pyörähdelleet jo viikkotolkulla mutta meidän näköis-buddhaa ei ole moinen touhu vielä innostanut. Sitten ykskaks, aivan kuin oli sen osannut aina, vauva kiepsahtaa ja onkin mahallaan. Tsiigailee siitä, ihmeissään, kuolaa puupalikoittensa päälle paremmin.

    Imetysdiettini tepsii - toistaiseksi olen munaton, maidoton ja soijaton - ja tuo soija tuntui olevan avainsana. Kurvin Punnitse ja Säästästä (taas näitä nimiä joita on mahdonta taivuttaa) löytyi jopa soijatonta vegaanisuklaata, siitä kaupalle täydet pisteet.

    Ähräilen uusia sivuja. Heimon omia, joihin tulisi sitten tämä verkkojournaalikikin kunnolla omalle sivulleen. Voiko toista vuotta polkattuaan vielä ottaa uuden bloginimen? RaparperiBlogin keksin viidessä minuutissa ja olen siihen leipääntynyt jo monen monesti. Oma heimo olisi aika hyvä nimi. Lukisitko sen nimistä blogia?

    3.2.05

    Call me old-fashioned

    Hesari - aina löytyy blogattavaa. Minä en tykkää sivu toisensa jälkeen toistuvista rintaliivimainoksista. Nauravasuiset kaunottaret esittelevät bosiaan erivärisissä ja -muotoisissa kupeissa iloisesti kikatellen. Ei tunnu päivälehden lukemiselta, tuntuu iltalehdeltä.

    2.2.05

    Juurespihvejä kansalle

    Kun dieettini laajeni myös soijattomaksi, tuli kaikennäköisten einesten käyttäminen aika mahdottomaksi. Pitää siis tehdä itse ja vanha Martta-stipendiläinenhän osaa. Tuli hyviä juurespihvejä. Resepti on luonnollisesti munaton, maidoton ja soijaton. Olkaapa hyvät:

    Raisan juurespihvit
    1 peruna
    2 porkkanaa
    1 sipuli
    1/2 palsternakkaa
    pieni pala lanttua
    1 kypsä peruna
    1/2 dl kasvimaitoa
    1/2 dl korppujauhoja
    1/2 dl grahamjauhoja
    loraus öljyä
    1 tl suolaa
    1 tl paprikajauhetta

    Raasta kasvikset (kypsää perunaa lukuunottamatta), lisää maito, öljy, mausteet ja jauhot sekä kypsä peruna mössättynä. Sekoita tasaiseksi, paista öljyssä kauniin ruskeiksi piffeiksi. Nauti.

    Maailmassa on liikaa tyhmiä ihmisiä

    Nykyinen täysimetyssuositus on kuusi kuukautta. Vauvalle suositellaan siis aloittamaan kiinteän ruuan antaminen kun vauva on täyttänyt kuusi kuukautta. Tajusitteko? Kuusi kuukautta, puoli vuotta.

    Olen nyt kyllästymiseen saakka lukenut erilaisilta vauvakeskustelupalstoilta siitä miten ruuan antaminen pitääkin aloittaa aikaisemmin "kun vauva on niin kiinnostunut syömisestä". Voi hyrylän pyssyt! "Vauva katsoo nin kiinnostuneena kun me syömme." "Vauva yrittää ottaa pöydästä ruokaa, on sillä varmaan jo nälkäkin." Menkää nyt himaanne. Kyllähän meidänkin vauva katsoo kiinnostuneena kun me syömme. Myös kun laitan deodoranttia tai Jussi juo keskiolutta. Ei se silti tarkoita etä vauva tarvitsisi oman stickin tai kaljapullon itselleen. Vauva yrittää meilläkin tarttua ruokaan pöydässä. Niin myös Mynthon-askiin ja äidin ruokapäiväkirjaan. Vauva tarttuu mihin vaan yltää, ääliöt. En jaksa yrittääkään puhua järkeä näille nettimorooneille. Ei vaan mene jakeluun miten jonkun ajattelu voi edetä totaalisen yksioikoisesti, vailla minkäänlaista kyseenalaistuskykyä. Niin.