Kannustinloukkuvuodesta suvereeniin vuoteen

Vuonna 2005
Imetin ensimmäistä kertaa yli vuoden ikäistä tyyppiä. Pääsin vauvavuoden kaaoksesta tasaantuneeseen taaperovuoteen. Aloin tottua ajatukseen itsestäni äitinä.

Aloitin osa-aikatyöt. Sain oppia työminän ja äitiminän yhdistämisen hienouksia. Tänä vuonna tienasin ensimmäistä kertaa vähemmän kuin puolisoni.

Opin ettei mikään tunnu niin hyvältä kuin pehmeä märkä suukko metrin pituiselta ihmiseltä. Opin arvostamaan rakkautta tässä ja nyt. Opin että elämisen voima ei löydy juhlista vaan arjesta, jokaisesta päivästä.

Olen saanut uusia ystäviä! Aikuisiällä ystäviä syntyy hitaammin, kovemmalla työllä ja harvemmin kuin ennen. Olen siis sitäkin onnellisempi näistä: olen saanut Merin ja Riikan. Olen löytänyt uusia huippublogeja, muun muassa Kauran ja 3Xikuisuuden. Olen päässyt kirjoittamaan hyvään porukkaan Vahtikoirassa. Olen myös oppinut menemään blogimiitteihin jännittämättä etukäteen ihan niin paljon.

Vuonna 2006
Aion hankkia opiskelupaikan. Aion tulla entistä suvereenimmaksi moniosaajaksi niin etten koe enää itseni tai töitteni olevan jumissa kotona. Aloitan pitemmän kirjoitusurakan ja opettelen työstämään sitä kotitöiden ja lapsen tahtiin.

Opettelen hengittämään. Useammin ja syvempään. Opettelen ettei aina tarvitse suostua. Opettelen olemaan vihainen ja vetämään rajani tarkemmin. Opettelen pitämään puoleni.

Aion rakastaa enemmän. Miettiä kovemmin. Olla koskaan ryhtymättä kyyniseksi.

Hammashuolto ja hoitotakuun toteutuminen

Tämä on yhtä farssia.

Ajanvarauksen ensimäiset vapaat ajan ovat jossain pitkällä keväällä. Kuuden päivittäisen särkylääkkeen jälkeen ainoa vaihtoehto on mennä uudelleen päivystykseen. Odotan mielenkiinnolla saanko taas kolmen tunnin jonotamisella hammashuuhtelun ja apua kahdeksi tunniksi? Hintaan 17 euroa?

Joku taho saa tästä hammashuollon irvikuvasta noottia ja paljon.

Helsingin kaupungin hammashoito

Poskihammas lohkesi marraskuisella leffareissulla. Sain paikkausajan kaupungin hammashoidosta joulukuun puoleenväliin ja lohkeaman päälle paikan. Hinta 34 euroa. Homma okei?

Aattona uusinut juiminta oli hoidettavissa särkkäreillä mutta joulupäivänä oli jo pakko painua päivystykseen. Jonotettuani kaksi ja puoli tuntia kuulin diagnoosin. Lohkeama oli paikattu väärin: paikan sauma vuosi ja oli ärsyttänyt viereisen hampaan ja ikenen torspoksi. Uutta paikkaa ei päivystyksessä ole aikaa laittaa kun jonot ovat niin pitkät (ja hammaslääkärin ja -hoitajan olisi pitänyt olla siihen aikaan jo kotona, kuulin). Huuhtelivat hampaat jollain desinfioivalla mönjällä ja lähettivät kotiin. Yliopiston apteekissa eivät meinanneet myydä minulle kahta pakettia ibuprofeenia kerralla. Kun niitä kuluu kuusi päivässä on kaksi pakettia ihan hyvä ostos.

Hammasta särkee niin että näkyy tähtiä ja huono tuuli jatkuu tauotta. Huomenna hoidan itseni akuuttiajalle, kävi miten kävi.

Sain päivystyksestä mukaani 17 euron laskun. Siis siitä hyvästä että diagnosoivat hoitovirheen. Uuden paikan saan kuulemma takuukorjaukseen mutta tämä käynti on maksettava itse. Hahhah, arvatkaapa riitautanko asian? Arvatkaapa vaan...

Aatonaatto

Kela muisti aatonaattona kivasti vaatimalla kolmella eri kirjeellä jatkoselvityksiä tuloistani. Huokaus. Olisi paljon helpompaa olla työtön työnhakija kuin tällainen osa-aika-piipertäjä. Perehdyn papereihin tarkemmin ensi viikolla. Nyt sulkeutuu kone ja aukeaa kirja. Loppuun aattonelonen:

1. Miten vietät jouluaaton, vai vietätkö?
Kolmisin. Lounaaksi puuroa, sitten haudoille ja kotiin syömään. Kylmiä asioita, lämpimiä asioita, fondueta, lisää juustoja, lokumia. Lahjoja. Uusia pelejä ja kirjoja.

2. Mikä mielestäsi on tärkeintä joulussa?
Kiireettömyys, yhdessäolo.

3. Tiedätkö ketään joka on yksin jouluna?
Kyllä, montakin.

4. Mikä on hienoin kokemasi joulu?
Lapsena sai valvoa ja syödä makeaa niin että napa rutisi. Aikuisena ei tunnu samalta, sen voi tehdä milloin tahansa...

[via]

Rauhallista joulua.

3 tuntia 8 minuuttia äidin omaa aikaa

Jos taapero herää kello 04:30 on äiti oikeutettu omaan kivaan illemmalla. Siis puoli viideltä. Pling! Olen pirteä! Leikitään! Luimme kirjoja, tiskasimme ja tyypi painui päikkäreille seitsemältä. Minä olin siihen mennessä tuhonnut jo kaksi pannua kahvia joten jatkouni oli haave vain. Tärisytti.

Ihmiset lähettelevät sähköpostiin yli 6000 kb:n kokoisia joulutervehdyksiä. Jotain pitää tehdä.

Mutta kuinka kauan ihmisen vallan kahleet pystyvät pitämään otteessaan jättiläisapinaa?

Tästä ajattelin ottaa selvää.

Osta joulu kultainen

Hesarin välissä on himaan ängennyt marraskuusta asti päivittäin jonkinlainen mainoslehdykkä. "Osta joulu kultainen!" Miten olen voinut kuvitellakaan pääseväni joulutunnelmaan ilman riippuvaa Gerti-valosydäntä (100 lamppua), suloisen pörröisiä fleece-tohveleita tai ylellistä satiinipyjamaa? Hyvänen aika!

Kurviin avattiin hiljattain uusi Tiimari. Kävin siellä ja putiikissa oli myynnissä seinällinen pakkausmateriaalia. Siis sellaisia kivoja kullanhohtoisia pussukoita joihin lahjan voi laittaa niiksi kolmeksi sekunniksi jotka kuluvat kun sen ojentaa saajalleen. Sitten pussin voikin jo heittää pois.

Joulunodotuksen ainoa valopilkkuni on ollut YTV:n kamppanja. Toivotan ilolla vastaan lahjakortit joilla joku veisi taaperon puistoon vaikka kerran viikossa. Tai leikkaisi minulle irokeesin kun hukkaan laturipiuhan. Tai pakottaisi minut jumppaan kanssaan. No antaa olla. Joka tapauksessa aineeton on pop - halpaa, helppoa ja hauskaa.

Päätin olla ostamatta senttimetriäkään lahjapaperia tai mitään muutakaan tilbehör-roipetta. Meillä on laatikko täynnä vanhoja hesareita joista tulee hyviä kääreitä. You can keep your pussukkas, Tiimari.

En osta yhtäkään uutta joulukoristetta. Ei niin että niitä ennestäänkään olisi, en kaipaakaan. Odotan kunnes taapero askartelee-paskartelee (mp3) kanssani vessapaperirulla-silkkipaperikäkkäröitä. Voin sitten vaalia ja pakata niitä tippa linssissä hänen muuttokuormaansa 18 vuoden kuluttua.

Jotten kuulostaisi liian kiukkuiselta, parasta varmaan kirjata muutama hyväkin puoli joulusta. Pääsemme syömään hyvin: suunnitelmissa on monen ruokalajin illallinen kylmine alkupaloineen ja juustoineen. Kuolleiden muistaminen on hyvä traditio: Hietaniemi on aattoiltana kaunis. Punnitsejasäästästä löytyy soijatonta vegaanisuklaata imetysdiettaajalle. On aikaa pelata kesken olevat pelit loppuun ja korkata uudet lautapelit.

Eikä kaikki hauska edes maksa. Taaperolle olisi helppo valmistaa hänen unelmiensa paketti. Siinä pitäisi olla vähintään kahdeksan rullaa vessapaperia ja pari suuria kattilankansia käärittynä moninkertaiseen rapisevaan asiaan.

Krapula ilman vaahtokylpyä

Elämäni paras krapula oli lukioikäisenä. Kämppänämme toimi ystävän äidin kaupunkiasunto, äiti itse oli poissa ja asunto käytössämme. Baarikierroksen jälkeen ystäväni iski Chris Cornellin näköisen miehen - kuinkas muuten - ja lähti tämän kanssa. Minä sain avaimet luksuskämppään.

Aamulla raahauduin lähikauppaan ja varustauduin. Sisällä täytin ammeen kuumalla vedellä ja vaahtoaineella. Ammeen reunalle kasasin suurissa laseissa light-colaa, tuoremehuja ja jääpaloja. Käden ulottuville stereoiden kaukosäädin ja tuhkakuppi. Ah. Se oli täydellistä.

Tänään ei tarjolla ollut vaahtokylpyä vaan maidonnälkäinen taapero. Light-colaa olin sentään kaukaa viisaana hankkinut kaappiin. Aamiaiseksi söin limua, kaksi päärynää ja ituja. Taapero söi noin kaksi sataa litraa maitoa.

Ilta oli loistava kun jätin salmiakkikossunapsut väliin. Kiitos Veeralle alkumatkasta, Leenalle hyppimisseurasta, Jarkolle niskahieronnasta, Jannelle ja Tiralle pelilainalupauksesta, Pörrölle raa'an lihan iloista, Karille yömaidosta, Kaisalle Skopasta, Jaakolle Tolkienin uudesta luennasta, Mitille meuhkaamisesta, Heidille taksikyydistä ja Merille seuraavasta päivästä. Sekä lisäksi tietysti teille kaikille muille. Pian uudestaan!

Perjantainelonen goes taide

1. Mistä pidät eniten: näytelmä, musiikki, kuva vai tanssi?

Näytelmä. Jo ihan työn ja koulutuksen puolesta. Kuvataiteista en tiedä mitään mutta nautin niistä sitäkin enemmän.

2. Jos olet käynyt lukion/käyt lukiota, mitä valitsit? Oliko teillä mahdollisuutta valita?

Kuvaamataitoa ja Kalliossa opiskellessani tietysti ilmaisutaitoaineita.

3. Onko jokin näistä suuri innostuksesi?

Tämä käy tylsäksi. Hengitän teatteria ja teatteriksi. Kuvataiteista saa usein voimaa tai lohtua.

4. Missä näistä olet huonoin?

Tanssin kyllä mielelläni ja laulankin mutta se ei välttämättä ole aina Geneven sopimuksen mukaista. Taapero tykkää kun teen kumpaa vain, mistä se sitten kertookin.

Via

Kohtuuton nainen

Olisiko se ihan liikaa vaadittu että ennen kuin naama alkaa rypistyä toden teolla saisi olla edes hetken ilman näitä äkillisiä finnejä?

Hameprojekti tyssäsi. Piti tulla pitkä uusi musta unelma mutta sen aika on toisissa bileissä. Tulen huomenna farkuissa. Paita on sentään hieno.

Hyviä ovat interpol ja ilmakitara

Iloa: uusi bändilöytö Interpol joka tuo mieleen Radioheadin musiikin siltä ajalta kun se ei ollut ihan täyttä surinaa. Noh, onhan se hyvää surinaa, mutta surinaa silti. Vanha kannettava cd pääsi oikeuksiinsa kun löysin itseni jälleen veivaamasta ilmakitaraa Evilin tahtiin Kurvin valoissa. Huh.

Surua: Iltasanomien juttu ala-asteen eläytymistehtävästä: kirjoita keskiaikaisen prostituoidun päiväkirjaa. Ei opettajalta voi päästä tuommoista mokaa tapahtumaan. Tai siis selvästikin voi mutta ei saisi, ei missään nimessä. Miksi seksuaalinen häirintä on kielletty työpaikoilla muttei peruskoulussa? Peruskoulu-uskostani tipahti taas pala pois. Pörrö taustoitti kiitettävästi.

Huolta: iltapäivällä selviää uusiiko taaperon korvatulehdus kolmatta kertaa. Kuka tuntee hyviä homeopaatteja Helsingin seudulta?

Perjantainelonen lauantaiaamun kunniaksi

Teema: Mielenosoitus

1. Voisitko olla mukana semmoisessa?

Voisin, hyvinkin ja olen ollutkin. Nuorempana kävin useammin, nykyisin harvemmin. Olen ollut mukana Irak-marsseissa, vastustamassa viidettä ydinvoimalaa, puolustamassa terveyskeskuksia ja sensellaista.

2. Tunnetko tällä hetkellä tarvetta osoittaa mieltä jostain?

Jos asuisin Vantaalla majoittuisin varmaan makuupussin kanssa osoittamaan mieltä kaupungin päivähoitopolitiikkaa vastaan. Voisin myös osoittaa mieltä kannustinloukkuja vastaan - kenelle sen osoittaisin, siinä on ongelma.

3. Millä tavalla hyvä mielenosoitus tapahtuu?

Väkivallattomasti, innokkaasti, yleensä selvin päin. Toimivat iskulauseet ovat hyvä lisä.

4. Luuletko että mielenosoituksella voi vaikuttaa?

Luulen. Mielenosoituksella voi saada valtapolitiikan vastaisia kantoja ylittämään uutiskynnystä. Isolla mielenosoituksella voi muuttaa ja on muutettukin asioita, jopa yhteiskuntajärjestyksiä. Mielenosoituksella voi myös voimaannuttaa omaa elämäänsä.

[via]

Haircuttia omiksien malliin

Näin se käy:

• Osta sikahintainen kotiparturilaite.
• Iloitse tulevasta rahansäästöstä.
• Leikkaa itsellesi irokeesi ja miehen takatukka siististi pois.
• Laita vehje vaatehuoneen ylähyllylle.
• Kun tukat kasvavat, kaiva vekotin esiin.
• Sano miehelle: "nyt siistin hiuksesi." Istuta mies tuoliin.
• Ala leikata tukkaa 3 mm:n terällä keskeltä niskaa.
• Aja 8 cm pätkä kunnes koneen akku loppuu.
• Etsi laturipiuhaa. Etsi vielä. Etsi sitä.
• Totea ettei laturijohtoa löydy.
• Pakkaa kone takaisin vaatehuoneen ylähyllylle ja kampaa miehen hiukset nätisti tukkalommon päälle. Muista pahoitella.
  
• Etsi laturia säännöllisin väliajoin kunnes oma irokeesisi on täysin ylikasvanut ja muistuttaa edullisen keppihevosen harjaksia.
• Leikkaa oma tukka keittiösaksilla.

Naps

Jotain laukeaa: vanha selkävaiva palasi. Se pysyy poissa niin kauan kun pidän ympäröivät lihakset kunnossa, mutta aina kun lepsuilen liikunnan kanssa ja kiristän muualla, se iskee takaisin.

Joskus tämä on diagnosoitu iskiakseksi, yleensä vain selkärankavääntymän aikaansaamaksi lihaskrampiksi. Lopputuloksen kannalta diagnoosi on ihan sama: liikkumatila on supistunut niin että yli 30 asteen kumarrus on mahdoton eikä vasen jalka tottele. Onneksi taapero kävelee jo. Himppa vähemmän välttämättämiä kiputiloja.

Selkään auttavat yleensä särkylääke, lepo, aika, pleksit tai osteopaatti. Olen kokeillut vasta kolmea ensimmäistä.

Vahtikoira!

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Uusi poliittinen blogi, Vahtikoira on avannut ovensa maailmalle. Menkää lukemaan, allekirjoittanut on sotkenut lusikkansa tähänkin soppaan. Aika näyttää mitä tästä tulee. Mahdollisuuksia on valtavasti. Tuntuu hyvältä.

Miksi boikotoin Nestléä?

Jaakko kirjoitti taannoin Hesarin boikotti-jutusta intoutuneena omista boikoteistaan. Minä jatkan.

Boikottilistani oli laajimmillaan intomielisessä puberteetissa. Silloin pannassa oli kaikki suuryritystavara korporaattilimukoita myöten. Nykyisin boikotointini on tiukentunut ja tarkentunut.

Olen jättänyt vuosia kauppaan Nestlén tuotteet: Kitkatin, Lion-patukan, After Eightit, Nescafen, Nesquick-kaakaon ja Maggi-tuotteet. Lista ei varmastikaan ole täydellinen mutta onpahan jonkinmoinen.

Taapero on saanut satunnaisesti valmiita lasten hedelmäsoseita. En osta Pilttiä enkä Bonaa koska merkit on myyty Nestlélle mennävuosina. Minä ostan Semperiä. Sori, kotimaiset valmistajat, Nestlén kaamea markkinointi ajaa arvoasteikossani kotimaisuusaspektien ohi kovaa ja korkealta.

Nestlén boikotointi on minulle itsestäänselvää. Tutustuin 1980-luvun lopussa yrityksen markkinointistrategioihin (valkotakkiset tuote-esittelijät näyttävät lääkäreiltä ja ylistävät korvikkeita lukutaidottomille äideille kehistysmaissa, köyhät käyttävät vähemmän äidinmaidonkorvikejauhetta kuin kuuluisi koska heillä ei ole varaa ostaa enempää - tuloksena aliravittuja lapsia, jauhe sekoitetaan saastuneeseen veteen - lapset kuolevat tauteihin...) 2000-luvulla synnytin esikoiseni ja perehdyin korvikevalmistajan epäkohtiin länsimaissa: erikoiskorvikkeiden väitetään valheellisesti poistavan koliikkia, valmistajien esitteet ylläpitävät käsitystä siitä että imettäjän maito voi noin vain loppua, mainontaa paikoissa jossa laki, nk. korvikekoodi, sen kieltää...). Asiassa ei ole minulle mitään epäselvää: tämän yrityksen kanssa en tahdo olla missään tekemisissä. Boikottiin pamahti tänä vuonna myös koko Valion valikoima - firma myi jäätelöntuotantonsa Nestlélle. Onneksi on Ingman ja Riitan herkku.

Shellin boikotointia ei oikeastaan voi edes boikotiksi kutsua koska en autoile enkä omista edes ajokorttia. Jos väittäisin boikotoivani McDonaldsia, se kuulostaisi tekopyhältä. En syö sellaista pikaruokaa kuin ehkä kerran vuodessa. Silloin valitsen kotimaisen Hesen.

Boikotoiniksi ei varmaankaan voi sanoa myöskään haluani välttää franchise-paikoissa asioimista. Valitsen pikkukioskin, yksittäisen kahvilan tai ketjuttoman lähikaupan aina kun voin. Ellen voi, ostan bussilippuni ärrältä ja kahvini piknikistä. Tässä asiassa olen lepsu. Ehkä siksi että asioiminen ketjuttomissa paikoissa on nykyisin jo kovin hankalaa ja vaatisi omistautumista asialle. Ehkä panostan siihen seuraavaksi?

Aikaa on

Hesarin Talous-osassa haastatellaan muun muassa Jussi Vähämäkeä muuttuneesta työtahdista: "täytyy olla kiinnostunut kaikesta välittämättä mistään." Toimistoissa on nykyisin kiire ja työ keskeytyy lakkaamatta. Se kuormittaa ja stressaa.

Kuulostaa ihan tältä ensimmäiseltä vuodeltani kotiäitinä.

Omat kirjoitustyöt ovat auki koneella ja muistivihkojen sivuilla pitkin päivää. Kun on hetki aikaa, kirjoitan rivin tai kaksi, sitten pitää jo mennä. Hiekkalaatikon reunalla sommittelen lauseita, ajattelen asioita eteenpäin. Kun pääsen koneelle, ei tarvitse kuin kirjoittaa mietitty. Työ on jo tehty ja on sen kirjaamisen aika.

Muistan kuulleeni naisrunoilijasta, monen lapsen äidistä, joka kertoi että hänen runonsa ovat lyhyitä koska hänellä on niin vähän aikaa.

Aikaa on, se on ripoteltu pitkin päivää pieniksi hetkiksi jotka pitää vaan löytää.

Miksi poro tanssii?

Tanssiva poro suosittelee Elisaa. Kyseessä oleva yksilö taitaakin olla ainoa joka sitä lafkaa enää suostuu suosittelemaan.