31.12.03

Liian hyviä kirjoja!

Olen taas päässyt proosan makuun, kun Ammutaanhan hevosiakin-esityksen harjoitukset jäivät joululomalle tuli ensimmäinen, jo mainittukin Carreren Valhe, se oli luettava muutamassa tunnissa. Seuraava oli joulun jälkeen, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi jonka aloitin illalla ja luin loppuun, aamu kolmeen. Ja viimeksi eilen: menin taas omalle hyllylle etsimään luettavaa koska häpeäkseni täytyy sanoa etten ole vielä lukenut kaikkea mitä siellä on. (Haluatteko selittelyjä? Olen saanut paljon kirjoja vanhemmiltani, niitä en ole vielä ehtinyt lukea. Ostan kirjoja viikoittain, en ehdi lukea niitä jokaisella viikollani.) Sieltä löytyi Janet Fitchin Valkoinen Oleanteri, jonka aloitin vasta puolenyön jälkeen editistä palattuani - juu, viimeinen versio purkissa nyt - ja oli pakko lukea ja lukea ja lukea. Katsoi kelloa, se oli 04:26. Niinpä, tänään piti herätä tarmokkaasti toimimaan ja vaikka mitä. Nyt pitää tehdä töitä että ehtii sinne Ervastille.

Illalla paukkuvat raketit ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet ovat lähempänä. Tämä vuosi jää taakse ja vaihtoehtoiset menneisyydet voivat alkaa syntyä.
Onnellista vuotta 2004 kaikille Blogosloviaan ja naapurikuntiinkin.

30.12.03

Alennusmyynti jossa viihdyn

Ervastin klassikko-antikvariaatissa on taas perinteinen uudenvuoden alennusmyynti. Tänään kaikki oli -50%, huomenna alennusprosentti nousee kahden tunnin välein ja on ennen kuutta muistaakseni -80%. Ostin yli kymmenen kirjaa ja maksoin niistä 16 euroa. Tämä on alennusmyyntien alennusmyynti, ainoa jota jaksan. Vaatteiden ostaminen on muutenkin tukalaa - jonotusta joka suuntaan, ahdentuneina kanssasisaria riuhtomassa jotain trikoota käsistä, hiki, nihkeä iho, aina väärä koko mukana sovituskopissa... siksi en juuri vaatteita ostakaan. Ervastin omistaja tietää jo tapani (hyllyjen välissä kuluu paljon aikaa) niin hyvin että tarjoaa usein kupillisen kahvia hyllyvaelteluilleni. Tuntuu että minun on pakko mennä sinne vielä huomennakin vaikka tiedän että silloin on täyttä...

Valoilmiö

Helsingin taivasta koristaa harvinainen, uskomattoman hieno valoilmiö. Se on niin huikaiseva että saa sydämen sykähtymään ja suupielet kääntymään hymyyn. Sen valo menee silmistä ja täyttää koko kehon varpaita myöten. Se kehottaa hengittämään. Sen nimi on aurinko.

Hammasharjojen fysiikka

Aamunhan saa alkamaan messevästi pudottamalla hammasharjansa vessanpönttöön. (Huomio niille jotka ovat kyseenalaistaneet "renksu alhaalla vai ylhäällä"-kysymyksen oikeaa lopputulosta. Ainoaa lopputulosta. Koskee paitsi renksua, myös kantta.) Ei kun kauppaan ja uutta putkeen. Tuntuu että edellisestä harjanostokeikasta on kulunut mahdollisesti vuosituhat, niiin kovaa ovat jordanit ja pepsodentit kehittyneet. Haluanko 3-Phase-Whitening-Systemin? En, haluan hammasharjan. Haluanko hampaita kiillottavan harjasten keskelle piilotetun muoviliuskaisen hammasharjan? En, kun ihan sen tavallisen hammasharjan. Haluanko Grip-varren? Haluanko Professional-varren?

Kävelin ulos toiseksi halvemman kanssa. Se on violetti ja siinä on FlexHead3.
Sen verran se kiilto ja värikkyys saivat puolelleen etten kyennyt siihen harmaaseen 1,06 e -harjaan.

26.12.03

Night of the Living Dead ja muita lahjoja


Lahjojen paljous yllätti, monet kaverit olivat muistaneet. Kaksi ystävää antoivat meille lahjaksi hierontaöljyä - miksi? Moisiin en ole vielä koskaan tutustunut... Tapion joululahjaa, uudelleen masteroitua Night of the Livin Deadia odotan innolla. Se olisi ollut poikaa heijastaa tykillä seinälle mutta VHS-nauhurini vuodelta 1982 ei kommunikoinut tykin kanssa. Kai se pelottaa ruudultakin. Kirjoja sain vähemmän kuin yleensä mutta olinkin haalinut itselleni divareista lukemisia joulukuussakin. Emmanuele Carreren Valhe oli pitkästä aikaa humaus-lukukokemus eli sellainen kirja jota ei voi päästää käsistään ennen viimeistä sivua. Luin sen muutamassa tunnissa junassa matkalla Oittiin. Kirjasta tehty leffa katsottiin kaksi päivää myöhemmin ja kyllä sekin vakuutti.

25.12.03

Hautausmaan kynttilämeri ja muita aatoksia

Hietaniemen hautausmaa on talvisin kaunis. Loivasti viettävät rinteet peittää kynttilämeri, kymmenet erilaiset lyhdyt, lasikuvut, hautakivien koristekuviot. Ihmiset ovat iloisempia ja kovaäänisempiä kuin siellä yleensä, varmaankin syynä ovat ne kaikki perheet ja jälkikasvut jotka on tavan vuoksi otettu mukaan. Me käytiin Jussin kanssa äidin ja mummon haudalla kaksistaan. Siellä oli jo kuusi kynttilää. Silittäessä hautakiveä tuli pieni itku mutta sellainen hyväntuntuinen, ei puristeinen vaan irtonainen ja soiva.

Meidän joulusta tuli hieno kaikista stressipeloistani huolimatta. Syötiin hyvin ja runsaasti, ähkimättä. Kuorrutettu kukkakaali, laatikot, rosolli ja kermavaahto, vihreä salaatti, sienisalaatti, punasipulihakkelus, venäläinen suolakurkku ja Jussin muutama palvikinkkupala. Punkkua. Jälkkäriksi kahvia ja luumurahkavaahtoa. Loppuillasta suklaata ja englannin lakuja ja mitä kaikkia.

Meillä on proggiksen videotykki joulunpyhät säilytyksessä ja kytkettiin se omaan joululahjaamme (meiltä meille, veronpalautukset hyötykäyttöön ry.) Play Station kakkoseen. Ei oikein paremmin voi aattoiltaa viettää kuin pelaamalla yhteisvoimin juonipelejä suklaarasia, ouzolasi ja rakas ihminen käden ulottuvilla. Nyt pelattiin Shadow of Memory-peliä jonka J. hankki minulle, rakennefriikille. Peli alkaa päähenkilön kuolemalla ja siitä jatketaan aikakoneen - digipadin - kanssa erilaisiin menneisyyksiin ja tulevaisuuksiin. Nautin tällaisista peleistä yli kaiken, hermo meni vasta kun Eike-hahmoni juoksi aamukolmelta koko ajan seinästä seinään eikä osannut liikkua. Sitten pitikin mennä nukkumaan.

Blogaajille ja muille kylänmiehille oli tarkoitus päivittää joulahjaksi leffasivumme mutta projekti viivästyy. Olen tässä puolessa vuodessa unohtanut ne vähätkin osaamani Dremwieverin osa-alueet, css:n käyttöönotto ei onnistu ja olen muutenkin kuin pieni pikselisilmä. Masennuin, kun tarkoitukseni oli tehdä kotisivurämmäleeni kunnollisiksi ja laittaa blogi niiden osaksi niin että ulkoasu toimisi. Höksötin Jussille että minun piti parantaa ulkoasu että olisin saanut kirjoitettua parempitasoisia jutttuja... Niinpä niin Raisio. Olisiko jo aika tuulettaa päätä?

21.12.03

Joululoma!!

Tänään pidimme viimeiset treenit ennen joululomaa. Sitten pidimme välikaronkan. Tämä on siis tietynasteinen känibogi. Mahtava olo. Täysi viikko takana, ja hyvä olo jutusta. Tämä kasaantuu. Näimme tänään ensimmäistä kertaa DVD-matskut joita Eeron kanssa viimekin yönä poltettiin. Ne toimivat, näyttivät jopa hienommilta nyt, oikeassa tilassa. Joulutauon jälkeen aloitetaan live-kaman ja kuvan yhteen liittäminen, mutta en usko että ongelmat tulevat olemaan suurensuuria. Minun täytyy miettiä tietyt tekniset jutut läpi ja se onnistuu, tekniset ongelmat voi ratkaista aina.

Huomenna lähdetään anoppilaan ja appilaan, joka on ihan hyvä uutinen sekin. Siellä kun ei voi kuin saunoa, syödä ja pelailla peljä. Puhelinta ei viitsi pitää auki eikä nettiä ole. Se on lomaa se.

Kai me tästäkin joulusta selvitään.

19.12.03

Kaupallinen tiedote

Vaikka niin voisi luulla, en ole pitänyt hiljaiseloa jouluahdistuneisuuden, vaan tulevan ensi-iltani takia. Tulkaa sinne, ainakin lähiblogaajat täältä Helsingin sydämestä Kalliosta. Paitsi että juttu on erinomainen, on tämä myös tilaisuus nähdä RaparperiBlogaaja livenä. Treenejä voi katsella isoista ikkunoista vielä tammikuun alkuun, sitten 9.1.2004 pyörähtävät esitykset käyntiin.

17.12.03

Joulusatu

Joulu, tuo perhejuhlista jaloin. Päivä joka on täydellinen, täynnä antamisen ja saamisen riemua, ihan varmasti. Ruokaa on paljon, sillä äiti on pitänyt huolen että kaikkea on mitä tarvitaan ja mitään tarpeetonta ei ole, ja että jokainen ruoka onnistuu ja kaikkea on tarpeeksi. Isä on pitänyt huolen siitä että lahjoja on, ne on huolella ja isolla rahalla hankittu ja ne tekevät jokaisen pikkunassikan iloiseksi. Lapset ovat jättäneet känkkäränkän kaappiin ja sädehtivin silmin he leikkivät toistensa ja vanhempien kanssa. Koti on kuurattu lattiasta kattoon, näin äiti on pitänyt huolen siitä että kaikki viihtyvät mitä mainioimmin.

Joulutortut eivät kärvenny, piparikuorrutus ei liimaa pipareita sitkeiksi möykyiksi. Paistin marinointi ei epäonnistu, kukaan ei syö liikaa. Lapset eivät vertaile lahjojaan keskenään eikä kukaan mojauta toista, saati nipistele. Ketään ei ahdista. Isä ei avaa pulloa eikä pamahda kaatokänniin. Kun perhe kasvaa isoiksi, kukaan ei tule t-paidassa humalassa joulupöytään eikä kukaan sammu. Eikä kukaan varmasti kuole. Tai jos kuoleekin, niin jälkeen jäänyt ei ainakaan herää laulamaan ja itkemään vuorotellen ravintolan pöydässä tai baaritiskillä vieraassa kaupungissa.

Tai, kun perheenjäsenet kasvavat aikuisiksi, jokin myös muuttuu. Vaikka se veisi sen seitsemän sukupolvea puhdistaa kuona, tekee jokainen perhe ketjussa oman osansa. Hyvää joulua isä.

Joulun ahdennus

Joulu, tuo perhejuhlista painostavin. Tajusinpa tässä hetkenä muutamana miksi päätä on kiristänyt viime viikkoina tavallista kireämpi vanne. Jouluhan se.
Ehkä tämä miete saa aikaan sen että tästä joulusta voisi tulla erilainen.

16.12.03

Nollauspleksit

Tohinalla mennään kohti joululomaa. Koska olin lauantaina niin masentunut siitä ettei minua kutsuttu Skitso-Jannen bileisiin, lähdin opettaja-pikkujouluihin, jotka ovat tunnettuja hillittömyydestään ja keski-ikäisistä naisistaan. Meille tarjottiin herkullinen kolmen ruokalajin illallinen alkuryyppyineen, jouluoluineen, viineineen ja jälkiruokalikööreineen. Puhuin taiteesta ja apurahoista ja pedagogiikasta ja vaikka mistä. Halailin tyyoppejä, teimme lumienkeleitä. Havahduin kahden jälkeen yöllä siihen että olen huitulan nevadassa ja kello on kaksi. Onneksi sain taksin alle vielä siihen aikaan. Minulla on muistikuva siitä kuinka taksi peruutti juhlapaikan pihamaalta pois. Sitten nukahdin. Muistan että moottoritiellä näkyy kamalasti valoja joiden heijaava liike teki huonon olon. Lisää unta. Olo huononee. Taksikin jotenkin huojuu vaikka sen pitäisi ajaa tasaisella maalla. Liikennevaloissa Mannerheimintiellä avaan oven ja oksennan kadulle. Suljen oven ja pahoittelen kuskille ettei tämä ole tapaistani. Seuraavissa valoissa oksennan lisää, ovesta ulos. Pahoitteluni eivät saa kuljettajalta minkäänlaista vastakaikua. Kodin alaovella valittelen että minulla on liian vähän rahaa, mutta kuski tyytyy kahteen euroon liian vähän kunhan pääsee minusta eroon. Kotona mies odottaa hilpeänä kun romahdan eteisen lattialle. Käyn pesulla ja menen nukkumaan. Laulan, ehkä. Olen onnellinen, myös seuraavana päivänä. Nollauskännin tavoite täyttyi täydelleen! Nyt taas jaksaa puurtaa.

13.12.03

Voiton puolella

Vika päivä täällä tämän vuoden puolella, sitten toisen duunin pikkujoulut joissa on aina hemmetin hyvää ruokaa ja loputtomasti viiniä ja muuta alkoholia (ne jo mainitut pleksit). Maanantaina vika päivä kolmosduuunissa.

Luin Leena Krohnin Rapinaa, jonka mestariantikvariaattini oli taas ottanut sivuun minulle. Sain kirjasta idean ajatukseksi:


Naisten tulisi olla enemmän kuin vesi, ei mukautumisen ja sopeutumisen mielessä vaan siinä, että vievät aina sen verran tilaa kuin viemme, meitä ei voi puristaa kokoon.


Ymärsiköhän kukaan?

11.12.03

Elävä kopiokone

Jouduin melkein kahdeksi tunniksi kopiokoneen ääreen, olenhan monipuolisuudestani tunnettu ja myös valtavan lahjakas kopiokoneen käyttäjä. CD-soitin oli himassa, taas, mutta ratkaisin tilanteen luovasti. Aina yhden paketin ruksuttaessa itseään koneiston läpi, luin Georges Perecin ihanuutta Tiloja / Avaruuksia muutaman sivun eteenpäin. Kirja on moneen kertaan luettu mutta siihen voi palata aina. Sen teksti toimii minulle samaan tapaan kuin Virilion, ne stimuloivat ja innostavat. Perec on myös muodoltaan pätkälukemiseen täydellinen. Lisäksi Perec on söpö.


10.12.03

Lång Dags Färd Mot Natt

Hengissä, täällä, ilta on ollut rauhallinen. Totesin että päivistä tekee erityisen raskaita ajatusten ja ruumiin siirtely työstä toiseen. Tämän päivän aikana olen ollut ensin kuusi tuntia yhdessä paikassa, sitten matkustanut 45 minuuttia tunnin palaveriin jonka jälkeen sama matka takaisin, puolen tunnin tapaaminen yhdestä asiasta, tunnin nauhoitussessio ja sen jälkeen päivän yhteenvedon kuuleminen muulta porukalta. Nyt illalla olen saanut vihdoin tehdä töitä rauhassa: istua samassa paikassa ja tietää ja tuntea ettei minun tarvitse syöksyä minnekään. Menen himaan kun menen. Hengittäminen on tärkeää.

Ps. Maalaisen sekoilut ovat ihan luokattomia, Janne sanoi asiasta oleellisen, minä en edes jaksa.

Itku pitkästä flowsta

Nyt stoppasi, nyt meni hermo, nyt masentaa ja ärsyttää kaikki. Tämä kahvikin on tällaista lietettä, miten ne kehtaa ottaa tästä rahaa? Mitä ruokalassa on? Kinkkua ja rosollia?! Nyt ei olla edes joulukuun puolessa välissä, minä haluan oikeaa ruokaa! Näppis on paskin jolla olen koskaan kirjoittanut. Miksei mulla ole työhuonetta? Mitä sinäkin siellä käytävässä naurat? Täällä yrittävät jotkut tehdä töitä. Pidä ne hyvät tuulesi kuule ihan vaan omana tietonasi. Miksi tämä hiirikin liikkuu tahmeasti? Ja miksei täällä voi olla hiiriä joissa olisi se scrollaus-pyörylä keskellä. Erkkikään jaksa klikkailla hiirellä sivua alaspäin. Blogger hävittää melkein valmiin postin. Saan sähköpostia vääriltä henkilöiltä. En saa sähköpostia oikeilta henkilöiltä. Kohta sataa varmaan enemmän ja minä unohdin staeenvarjon kotiin. Kengässäkin on reikä.

Miten edetä? Raisa-hyvä, käännä tuo itseä kiertävä masennus dynaamiseksi vitutukseksi, itsestä ulos. Jos kaiken juputtaa itsekseen ja pitää sisällään, saa vaikka syövän. Hauku joku, vedä pultit, tuuleta, rentoudu. Älä unohda hengittää.

9.12.03

Flow...

... come back, flow... come back...

8.12.03

Flow

Stana kun tällaisen flown saavuttaisi useammin. Kysymys on kaiketi vain siitä että jos yhtään antaisin itseni ahdistua tai masentua tämän työviikon alle, lähtisi henki, välittömästi. Nyt päivän sana on teflon:

"Ai tämäkin, ei ongelmaa, teen sen."
*tekee*
"Tässä, kiitos, hoidatko sinä tämän, ja minä voisin hoitaa sitten tämän toisen, nähdään 13.15."
*puhelin soi*
"Joo, sovitaan, laitan sulle tiedot nyt, kommentoi, teen loput sitten illalla..."

Aloitin hommat 07.30. Jatkuvat yhä. Oppilaat toivat lahjaksi varvassukat ja vanhempien ryhmä punkkupullon ja juustolaijtelman. Ei paha. Elämä voittaa. Ja ohjaukselleni myönnettiin tänään apuraha. Ei huono sekään.

Uusi viikko edessä

eikä tästä voi ajatelle kuin: "Viikon kuluttua tähän aikaan tätä viikkoa ei enää ole, se on ollut ja mennyt ja kaikki on tehty, osa joten ja osa kuten, mutta tehtyjä yhtä kaikki."

(Joulu)loma on koko ajan lähempänä. Two weeks and counting...

6.12.03

Kuokkavierasjuhlat

Pirunmoisen kymän sään saivat tämän vuoden kuokkavieraat, huomenna voidaan lukea miten paljon meni hermo paleleviin varpaisiin ja valuvaan nenään kun vieressä taksit höyryävät lämmintä ilmaa ja kauniita ihmisiä.

Nyt on itsenäisyyspäivä, mitä se tarkoittaa? Valtavasti valtaa valuu Unionille, eikä se kiinnosta ketään. Vaalien äänestysprosentti oli viimeksi 30. Ehdokkaiksi saadaan hiihtäjiä ("Havuja, perkele"), tietovisajäpiköitä ("Kuka suomalainen? Kuuka suomalainen. Hänen nimestään voi löytää nautintoaineen?") ja pian kai urheilulliset tissitkin. Minä en osaa kunnioittaa sotaveteraaneja maamme itsenäisyyden puolustajina. Toki voin sympatiseerata henkilökohtaisia tragedioita, kädettömyyttä, jalattomuutta, rintamalla kaatumista mutt pohjimmiltaanhan siin(kään) ei ollut kysymys kuin valtaapitävän luokan eduista joita rivimiehet laitettiin puolustamaan.

Jos nyt tulisi sota, kuinkakohan moni olisi valmis lähtemään tappamaan isänmaan puolesta? Minä mietin joskus nuorempana että kun poikkeustila julistetaan, minä pakkaan rinkkani ja lähden tarpomaan kehä kolmoselta pohjoiseen. Valtaan jonkun lämmitettävän kesämökin ennen Tamperetta ja jään sinne passiin syömään säilykkeitä ja kalastamaan, muonitan ja majoitan ohi kulkevia käpykaartilaisia. Nyt ajatellen ratkaisu ei ehkä sittenkään olisi noin yksinkertainen...

Ja kuka kertoisi minulle mitä ne kaksi kynttilää - joiden pitäisi nyt olla ikkunalla - tarkoittavat, mistä se perinne juontaa?

5.12.03

Viikko lähenee loppuaan, hienoa. Viikko on ollut töiden ja tiettyjen ihmissuhdeasioiden takia helvetillisen raskas, yöuni on jäänyt melkein poikkeuksetta alle kuuteen tuntiin ja ahistanut on. Mutta eilen pääsin taas ohjaamaan! Nyt ei mikään paina, juosta lenkkiä ja olla treeneissä, siitä se voima ja nautinto ammentuvat. Jaksaa taas tämänkin päivän kokoukset kun tietää että illalla pääsee teatterille.

Eilen oli hyvät keskustelut. Elämänhallinnan tunne suhteessa "jokainen on oman onnensa seppä"-oikeistopopulismiin ja Marxin ajatuksiin sorretun luokan kasvattamisesta nii suureksi että se ottaa vallan omiin käsiinsä. Ei kai tätä kukaan voi tästä tajuta mistä puhuttiin mutta sain ajateltavaa.

4.12.03

Finlandia-palkinto

Onnea Saisio! Onnea SeTa! Tämä oli viikon hyvä uutinen.

Elämä

Minulle puuskahdettiin eilen "En ennen tiennyt mitä tarkoittaa tehdä liikaa töitä mutta nyt ymmärrän. Eihän sulla ole elämään laisinkaan!" Totta. Aina ajoittain, tällaisina viikkoina, minulla ei ole omaa elämää. Olen tehnyt töitä kotona, iltatöistä palattuani, joka ilta tällä viikolla yli kahteentoista yöllä. Joka aamu olen noussut ennen seitsemää niitä jatkamaan. Olen zombie. Onneksi lupaukseni itselleni sai aikaan kieltäytymisen yhdestä työstä ensi keväänä. Olen luvannut itselleni että tahdon enemmän aikaa elämälle, itselleni, meille. Tämä syksy meni taas kiltteillessä ja suostuessa kaikkeen mutta ensi kevät näyttää paljon lupaavammalta. Jos nyt kaikki menee hyvin, olen silloin töissä maanantaista keskiviikkoon. Loppuaika on suunnittelutöille, jotka siis voisin hoitaa ihmisten aikaan, esimerkiksi torstai- ja perjantai-päivinä. Ja viikonloput olisivat vapaita, kokonaan! Käsittämättömän hieno ajatus. Sitä odotellessa...

2.12.03

Kiltit tytöt ja agressio

Kiltit tytöt eivät koskaan suutu. (Silloinhan joku voisi pahastua eivätkä he olisi ottaneet muita tarpeeksi huomioon.) Kun tyttöjä suututtaa, auttaa musiikki. Löysin tässä tosielämän selviytyjät-kilvassa uudelleen yläaste-aikaisen teiniangstin purkajani, Faith No Moren albumin "Andel Dust". Vaikka siistiksi tuotettu, skulaa edelleen.

Be aggressive

I started this
It's all for me
What's your's is mine and mine is mine
That's plain to see
So give it up
I've got to have

I swallow, I swallow, I swallow, I swallow
Be agressive
B-e aggressive
B-e-a-g-g-r-e-s-s-i-v-e

What someone else
would leave behind
and spit it out, let's go to waste
I claim as mine
You're my flavor of the week
I swallow, I swallow, I swallow, I swallow

Tall and reckless
Ugly seed
reach down my throat
You filthy bird

That's all I need
This empty pit
I've got to feed
To prove I'm fit
A healthy man
I've got to be

Malnutrition, my submission
You're the master
And I take it on my knees

Ejaculation
Tribulation
I swallow, I swallow, I swallow, I swallow

Be agressive
B-e aggressive
B-e-a-g-g-r-e-s-s-i-v-e

Go, fight, go, fight, go, fight, go, fight, win

1.12.03

Kaamos

Liekö syynä töiden viime rutistukset, valon puute tai vitamiinien, flunssan toipiluus... yhtä kaikki, olo on täysin vetämätön. Nukuin yöllä yli kahdeksan tuntia enkä olisi jaksanut päästä sängystä ylös millään. Kahvi ei auta, pää on tahmea ja ajatus takkuaa. (Ei, en ole edes ollut baarissa eilen.) Kaivoin jopa kaapin perukoilta purkin B-vitamiinia. Niiden viimeinen käyttöpäivä on 1.1.2004 eli lienee kuurin paikka. Nyt olen saanut tehtyä siedettävästi hommia ja on aika lähteä maailmalle hoitamaan niitä lisää. Ennen joululomaa on vielä n. miljoona (työ)asiaa hoidettavana. Varmaan jokusen jouluasiankin hoidan, ainakin pari lahjaa. Ei siinä mitään. Ei vaan saa antaa stressin saada yliotetta, täytyy pitää pää kylmänä. Viikonloppuna sain taas ihania ruokia: tuorepastaa salaatilla ja vuohenjuustolla ja tomaatti-salsan tyyppisellä kastikkeella sekä jugurttimarinoituja kasvisvartaita ja paistinperunoita. Ne olivat menojentäyteisen viikonlopun kiireettömiä saarekkeita. Hyvää joulukuun ensimmäistä päivää kaikille, himpun yli kolme viikkoa aattoon. Juuri oli elokuu, ja aloittelin hommia. Mihin syksy katosi?