Viikko lähenee loppuaan, hienoa. Viikko on ollut töiden ja tiettyjen ihmissuhdeasioiden takia helvetillisen raskas, yöuni on jäänyt melkein poikkeuksetta alle kuuteen tuntiin ja ahistanut on. Mutta eilen pääsin taas ohjaamaan! Nyt ei mikään paina, juosta lenkkiä ja olla treeneissä, siitä se voima ja nautinto ammentuvat. Jaksaa taas tämänkin päivän kokoukset kun tietää että illalla pääsee teatterille.

Eilen oli hyvät keskustelut. Elämänhallinnan tunne suhteessa "jokainen on oman onnensa seppä"-oikeistopopulismiin ja Marxin ajatuksiin sorretun luokan kasvattamisesta nii suureksi että se ottaa vallan omiin käsiinsä. Ei kai tätä kukaan voi tästä tajuta mistä puhuttiin mutta sain ajateltavaa.