26.12.06

Mudista ja bokseja joulunaikaan

Vanhaa sketsiä mukaillen voisin todeta:
"this week, I've been mostly watching kaksnelosen kolmatta kautta"
Tämä on lomaa. Mutakakkua kaapissa ja kaksi tv-sarjaa bokseissa. Lostin kakkonen odottaa tämän virusseikkailun päättymistä. Ei herätyksiä aamuisin vaan sängyssä makoilua niin myöhään ja pitkään kuin haluaa. Ei kiirettä minkäänlaista. Lupasin itselleni etten aloita töiden tekemistä ennen kuin vuosi on vaihtunut. Olisihan noita, vaikka mitä luentopäiväkirjoja ja esseitä ja kurssisuunnitelmien tekemisiä ja luentovalmisteluja mutta odottakoot. Tunnen itseni voimakkaammaksi ja idearikkaammaksi aamu aamulta. Mistä sitä kuuluisaa luovuutta ammentaa jos uuvuttaa itsensä? Ei mistään. On pattereiden lataamisen aika.

Aika hauska yksityiskohta olivat kaksi koulumailia jotka lähetin eilen (ihan pikkuisen hommia vaan). Sain vastaukset kahdelta opettajalta tunnissa. Joulupäivänä! En minä taida olla ainoa olla ainoa, jolle loman pitäminen tuottaa vaikeuksia...

Minulla on muuten teoria pätkätyösukupolven ylikehittyneestä työmoraalista ja jatkuvasta liian vähän tekemisen tunteen synnyttämästä syyllisyydentunnosta. Syyttävä sormi osoittaa 70-luvun tiedostavia lastenkirjoja! Kirjoitan tästä pitemmästi myöhemmin. Jos jaksan.

25.12.06

Se paranee

Joulun jälkeen on hyvä palata polkkaamaan Skrubun Viikkovitosen tahtiin.

1. Saitko pehmeitä paketteja?
Sain, sekä öihin ja päiviin.

2. Saitko kovia paketteja?
Lemppari oli erossa taaksejäänyt rokinräime. Bablarit ovat karjuneet kämpässä kotiinpääsystä saakka. iMacia ei tullut keneltäkään, ihme ja kumma, ei myöskään Guitarhero kakkosta (eipä minulla tosin ole vielä pleikkaria eikä telkkariakaan, heh). Täytynee säilyttää hyvät välit Janneen ja toivoa kutsua luukuttamaan...

3. Saitko napasi täyteen herkkuja?
Sain! Onnistuin kokoamaan pöydästä aika karpin annoksen joten en edes ähkäytynyt. Punajuuri-aurajuustovuoka oli hyvää, samoin pähkinämureke. Varrelliset kaprikset ja kalamataoliivit toimivat aina. Espresso on jälkkäreistä melkein parasta.

4. Saitko hyvän olon tunteen?
Sain. Yhteisjoulu oli asiallinen ja sitä seuraneen yksiöjoulun pelasti etukäteen skedjuloitu joulupuhelu ystävälle.

5. Olisitko selvinnyt joulusta vähemmällä törsäämisellä ja syöpöttelyllä?
En juurikaan törsännyt enkä mässäillyt. Suklaansyöntikin rajoittui muutamaan konvehtiin ja pieneen palaan mutakakkua. Olen siis ilmeisesti oppinut elämästä jo jotain, jee!

Ulkona näyttää kauniilta kevätpäivältä. Kutsuin ulkkisluokkakaverin kahville. Jos joulu ei olekaan top3-listalla vastaeronneessa perheessä, en usko että se on yltiöihanaa myöskään yksin ulkomaalaisena vieraassa kaupungissa.

13.12.06

Shut Up and Listen

Hienossa meemissä pitää vastata kysymyksiin valitsemansa artistin biisien nimillä. Here you are:

01. Sukupuolesi?
Soft Queenie

02. Mikä on suurin unelmasi?
Meet Ze Monsta

03. Mitä inhoat?
The Darkes Days of Me and Him

04. Millanen fiilis sinulla on nyt?
Beautiful Feeling

05. Miten elämäsi sujuu ylipäätään?
We Float

06. Mistä asioista pidät?
Good Fortune

07. Mitä haluaisit sanoa ihastuksellesi/poika-/tyttöystävällesi?
It's You

08. Missä haluaisit olla?
The Desperate Kingdom of Love

09. Kuvaile elämää.
This Mess We're In

10. Kuvaile itseäsi.
Horses In My Dreams

11. Mitä sinä haluaisit juuri nyt?
The Slow Drug

Ja artisti oli tietysti ihkuihana P J Harvey. Meemin bongasin tänään Skitsolta ja Typoilta, ensimmäisen kerran 3Xikuisuudesta.

12.12.06

Cognitive load

Tänään olen maalannut yhden pöytälätkän valkoiseksi ja pelaajat mustiksi. Olen myös leikellyt ja liimaillut kullanväristä kontaktimuovia. Jännää tämä korkeakouluopiskelu. Huomenna kenraaliharjoitus ja torstaina sitten demoday. Perjantaina viimeinen luento ja sitten ei muuta kuin pähkinöitä ja romaaneja minulle seuraavat kaksi viikkoa, kiitos. Ja ehkä pari lasia punkkua.

Olen tänä syksynä hukannut viisi kaulaliinaa, kahdet hanskat ja kaksi pipoa (toinen niistä sairaan hieno Jacques Cousteau-tyylinen villapiponi, tummansininen ihanuus, nyyh). On vaan niin liikaa ajateltavaa että joku vaatekappale voisi pysyä mielessä ellei sitä ole vyötetty kiinni.

Mutta mitä pitäisi ajatella siitä että tänään laukkua purkaessa sieltä löytyi aivan tuntematon pipo? Musta, puuvillaa ja hyvännäköinen, mutta ei ainakaan minun. Kenenköhän hatun olen nyysinyt?

11.12.06

Käyttöliittymä kalenteriin

TaiKin oppilaskunnan Tokyon jäsenet saavat ilmaisen kalenterin. Minä, kalenterifani olin ensin innoissani. Vihdoinkin ilmainen kalenteri! Ilo hyytyi kun sain sen käteeni. Kalenteri on musta mutta siihen hyvät asiat jäävätkin. Siinä on käyttöohjeet. Se kertoo musta kaiken oleellisen.

Ostin oman kalenterin, taas itse. Mustan A4-kokoisen, hienon ja pätevän. Sellaisen jossa elämä on järjestyksessä.

Superrasvat tehoavat. Naamani näyttää jo ihmisen naamalta, uskaltauduinpa laittamaan ekan kerran viikkoon jo meikkiäkin. Elämä voittaa?

9.12.06

Toiveikas lauantai

Sain video-omakuvan valmiiksi tänään. Siitä tuli... eh... kokeellinen. Eh. Kaksi ja puoli minuuttia täyttä tavaraa. Parasta että se on tehty ja serverillä oikeassa kansiossa ja piste. Se on tehty. Jätin myös ekan oikean esseeni Tehtaaseen. Yllätin itseni kyvylläni hankkia uusia lähdemateriaaleja ja muistamalla miten alaviitteet merkitään kun viitataan tiettyyn faktaan tai laajempan asiakokonaisuuteen. Lähdeviitteisiin jouduin kysymään apua, niiden asemoinnista on liian monta vuotta.

Pidän täällä vapaailtaa, aika ihmeellistä. Olen ottanut kaikenlaisia erivapauksia diagnoosin jälkeen: tänäänkin päätin lopettaa töiden tekemisen jo klo 16:00 ja omistaa loppuillaan hyvälle romaanille, X-Men kolmosella ja kasvisdipille. Vähänkö on kivaa.

Rasvasatsi alkoi heti maksaa itseään takaisin. Luulen etten enää näytä ensikatsomalta siltä että pitäisi soittaa leprasiirtolaan hakemaan karkuria takaisin. Eilen laitoin puuteriakin.

Kuusi päivää joululoman alkuun!

8.12.06

Ruskettunut kroonikko

20 kertaa valohoitoa ja yli viidellä kympillä rasvoja ja liuoksia, jee. Nyt pitäisi tämän ihokermitin rauhoittua. Tai ainakin saada ilmainen rusketus.

7.12.06

Piilonatsi innostuu

On aina virkistävää löytää opinnoista draama-asioita, jotain tuttuja polunpalasia tällä kartalla jossa on vielä pelottavan paljon valkoista. Olen vääntänyt illan pelianalysiesseetä ja olen aivan innoissani lähdematskusta. Aristoteles toimii täälläkin! Ihmiset, hahmot ja henkilöt, kaikki määrittyvät toimintansa kautta.

Kuuntelen puhki Laibachin Volk:ia, törkeän hyvä levy. Ostaessani sitä keikan jälkeen Tunnelin Levystä jouduin ihmeelliseen keskusteluun. Myyjä oli näreissään kun ostin "tällaista uusnatsimusiikkia." Minä: "Sehän on ironiaa." Myyjä: "Ei ole." Aha? Tuhoontuomittu keskustelu, miten ironian voi todistaa olevaksi tai olemassaolemattomaksi? Minä en ainakaan osannut. Niinpä minä vanha kommari poistuin liikkeestä natsileima otsassani, 20 euroa köyhempänä ja mielettömän hyvän levyn kanssa. Tavastian keikalla keksin mikä minusta tulee isona jossei Konamin uutta käsikirjoittajaa: alan tehdä Laibachille videoita! Keikka oli läpianimoitu, kaksi videotykkiä sylkivät loistavaa kamaa jokaiseen biisiin, ah.

Huomenna tämä kermitti pääsee spesialistille, YTHS tuntuu toimivan. Aion pyytää hoidoksi kaikkea, mitä vain ja jokaista mahdollista. Menee hermo. En ole mikään poolopaitaihminen.

2.12.06

Pitkäaikaissairas kypsä nainen Kalliosta

Lääkäri heläytti melkoisen pommin kun kävin kyselemässä lisää perusrasvaa rajusti kuivuneeseen ihooni. "Ihan klassinen psoriasis!" Sain tuubin jotain käsittämättömän vahvaa kortisonia ja ajan viikon päästä spesialistille jatkohoitosuunnitelmia varten. Muistutan tunti tunnilta enemmän sammakkoeläintä. Tämä kuulemma puhkeaa usein stressaavassa elämäntilanteessa ja kestää sitten iloisesti loppuelämän.

Tavallaan uuden koulun aloittaminen, avioero, lapsesta erilleen muuttaminen ja alkava vatsakatarri olisivat riittäneet tälle syksylle ihan hyvin.

Mutta niin, siis kun törmäätte jatkossa Kalliossa Kermitin näköiseen naisen niin moikatkaa vaan rohkeasti. Se olen minä.