Vanhemmuuskeloja

Keskustelua sängyllä:
"Tuleekohan tämä lapsi koskaan ymmärtämään miten paljon sitä on rakastettu?"
"Ei varmaan. Tai tulee. Jos se saa joskus omia lapsia."

Porvarijuusto

Mistä tietää että on liikaa rahaa ja aivan liian korkea elintaso? No viimeistään siitä kun jääkaappiin kertyy juustonpaloja joita olemme alkaneet nimittää porvarijuustoiksi. Ne ovat edellisen juuston viimeisiä paloja joita ei jakseta höylätä loppuun ennen kuin jo ostamme uuden juuston. Ne käpristyvät kunnes unohtuvat. Entisinä köyhinä vuosina moinen ei olisi tullut kuuloonkaan. Ehkä pääsemme taas todellisuuteen kun putoan ensi kesänä nykyiseltä mukavalta ansiosidonnaiselta äitiysrahalta kammottavalle muutaman satasen verolliselle kotihoidontuelle.

Tätä ei siis pidä ottaa puheenvuorona ansiosidonnaisuuden puolesta vaan minimiäitiysrahoja ja naurettavan kokoisia kodinhoidontukia vastaan!

Autoralli brm brm

Lautapelikerho kokoontui menestyksekkääseen Pitchcar -sessioon. Rengasliina näytti taas puolensa, edustamani Ladyshavers-talli hoiti puolet ajoista vauva tässä turvaistuimessa ja muutaman radanpätkän kuski kurvaili, niin uskomattomalta kuin se mahtaa kuulostaakin, samalla imetellen. Romanian-radan loppusuoralta saatiin taltioitua myös unohtumaton video (3,1 M). Alla varikon kaunein tyttö:





Meinasin ostaa kengät

Ostin kengät viimeksi kaksi vuotta sitten. Kotimaiset maiharit. Ai niin, ja viime kesänä halpis-tennarit raskaudesta levinneille jaloilleni. Nyt tarvitsisin talvikengät. Meillä on kolmet maiharit mutta kaikki ovat niin reikäisiä ettei niistä ole lumessa kävelyyn. Kantoliinaintoilijana tahdon talvikengät jotka eivät ole liukkaat.

Hesarilla oleva kenkäkauppa mainostaa ikkunassaan Ale 10-50%! Suurin odotuksin marssin kauppaan vain huomatakseni pudonneeni kenkien hintakehityksestä. Kuvittelin saavani mukavat talvikengät investoimalla 50-60 euroa. Mitä vielä. Alessa sai 119e maksavat kengät jopa 107 eurolla. Kotimaiset olisivat vieläkin kalliimmat. En ostanut mitään.

Kun saan veronpalautukset, ostan taas maiharit. Ne kestävät 10 vuotta, niistä voin sen yli satasen maksaakin. Ja ne ovat takuulla hyvännäköiset.

Dawn of the dead

Katseltiin uusiotulkintaa Romeron kauhuklassikosta. Yllätyin että pidin siitä niin paljon. Hirveä meno ja loistavaa huumoria. Pitkästä aikaa dvd:llä oli myös oikeasti kiinnostavia extroja: "uutislähetys" viruksen etenemisestä romahtavine juontajine kaikkineen, asekaupan Andyn kotivideo kuudesta viikosta yksinään sekä tietysti making of. Se olikin ihan oma huumorin lähteensä kun leffan päämaskeeraaja esittelee naama peruslukemilla peruukkeja joiden takaraivon saa räjähtämään irti ja oikeanlaisia räkä-mätä-seoksia. Olisi pitänyt katsoa tämä ennen leffaa, ei olisi pelottanut niin paljon.

Tai ehkä pelottavuus syntyikin siitä että vauva nukahti päiväunille niin, että saimme katsoa ekat 75 minuuttia leffaa täysin keskeytyksettä - pääsi jotain tunnelmaakin syntymään? Tavallisesti vauvaperheen puolentoista tunnin leffa kun kestää ainakin sen kolme ja puoli.

Tulkaa nyt sitten meillekin

1. Kun astut sisään ulko-ovestasi ja katsot vasemmalle, mitä näet?
Ilmoitustalun jossa teatterilennäkkejä ja käsiohjelmia, huojuvan kenkähyllyn, peilin.
2. Minkä värinen matto on olohuoneessasi?
Kanervanvärinen, se pesuainetahra on toisella puolella.
3. Kun katsot ulos keittiösi ikkunasta, mitä näet?
Pihan, siellä kasvavan ison puun, vastapäisen talon ikkunat ja uuden graffitin seinässä, useita sisäpihoja. Hämeentien raitiovaunuineen.
4. Mitä tavaroita löytyy lavuaarisi reunalta?
Yllättävän vähän, tällä hetkellä vain käsisaippua ja kynsiharja. Ennen siinä majaili pitkään pullo suihkutettavaa tolua.
5. Mikä on kotisi viihtyisin huone?
Keittiö, aina keittiö.
6. Mikä on kotisi ihastuttavin yksityiskohta?
Noh, yksityiskohdasta en tiedä mutta eniten pidän itse näistä kirjoista joita on jo kertynyt toista tuhatta. No joo, ehkä paras yksityiskohta ovat makuuhuoneen afrikkalaiset kankaat jotka jakavat yhden kirjahyllyn.
7. Mikä kotisi yksityiskohta kaipaisi pientä remonttia?
Aika moni seiniltä pudonnut asia: avainnaulakko, keittiön hylly... Lisäksi kattoon pitäisi ruuvata koukkuja amppeleille, mobilelle ja nyt vielä sille peilipallolle.
8. Mikä on sinulle mieluisin asumismuoto? (rivitalo, kerrostalo jne...)
Kerrostalo, itäisessä kantakaupungissä kiitos!
9. Missä säilytät imuriasi?
Vaatehuoneessa, joka 50-lukulaiseen kämppään viehättävästi sisältyy.
10. Oletko tyytyväinen kotisi sisustukseen?
Olen. Ehkä muutama pehmoistuin (nojatuoli tms.) lisää voisi olla hyvä.
11. Onko seinilläsi enemmän tauluja vai julisteita?
Kehystettyjä julisteita?
12. Petaatko sänkysi joka aamu?
Joo, yleensä viimeistään kello neljään mennessä.

Vauvan peilipallo

Onnistuneen vauvakatselmuksen jättämässä tyytyväisyyshyrinässä olemme viettäneet sunnuntaipäivää hienoja ideoita viimeistellen. Äsken aloitimme vanhempien pakollisen traumakuva-osaston ja valokuvasimme nukkuvaa Super-vauvaa viitta liehuen avaruus-peiton päällä. Kun huomenna taas arki saa, pitää pukeutua uusiin tiikeriverkkareihin ja farkkumekkoon ja laittaa peilipallo kattoon, bileet pystyyn.

Historiallista: kun vauva on pidentänyt pisintä yöunijaksoaan ennestään hienosta kuudesta tunnista jopa kahdeksaan tuntiin, olen nähnyt ensimmäiset uneni kuukausiin. Viime yönä esitettiin kaksi oikein viimeisteltyä juonellista pätkää. Nastaa. Toinen oli vähän painostava mutta kun siitä havahduin, saatoin todeta että voin testata tämän esiintymisen kyllä, tämä on vain unta. Katsoin pätkän loppuun.

Hyviä uutisia supervauvoista

Huu... kylmät väreet menivät selkäintopiissä kun sain aamun alkajaisiksi lukea hienoja uutisia elämänviivasta, eihän siitä ole kuin 11 kuukautta kun itse sain kokea samanlaisen epäuskon-riemun-kauhun-hetken kylpyhuoneessa. Paljon onnea pitkälle matkalle Eintelille ja puolisolle.

Sillä vauva on superjuttu. Hymyilee: pyytää tissille, pyytää pissalle. Sanoo "Nyt on kyllä tylsää" kun on. Nauraa suihkussa. Tuhisee liinassa. Pitää rinnasta kiinni kun syö. Katsoo unisilla silmillä kaukaa. Herää kirkkain silmin vierestä ja virnistää. Olen aika rakastunut.

Listameemi

Äiti on vähän väsynyt eli muiden mukana listameemiin...

1. Minkä artistin/ryhmän levyjä sinulla eniten levyhyllyssäsi?
Taitaa olla Radioheadeja eniten itse hankittuina. Siippa on hankkinut hyllyyn melkein jokaisen Babylon Whoresin platan.

2. Kenen kirjailijan kirjoja on hyllyssäsi eniten?
Taas, itse hankittuina löytyy kymmenen Kunderaa, mutsin ja faijan hommaamina yhtä monta Waltaria.

3. Minkä tyyppiset elokuvat ovat enemmistössä DVD/videokokoelmassasi?
Tämä on helppo: David Cronenberg-tyyppisiä!

4. Minkälaisia kuvia on valokuva-albumissasi eniten?
Albumeita ei ole vasta kuin yksi. Ja yllätys-yllätys: vauvakuvia edestä ja takaa, vauva istuu, vauva makaa. Jokaisessa potkupuvussa mitä kaapista löytyy.

5. Mitä painotuotteita sinulla on eniten paperinkeräyskasassasi?
Nykyisin Hesareita. Meilläkin kesti yli neljä kuukautta saada se ei-mainoksia lappu oveen ja se suoramainontaroskan määrä oli kyllä ällistyttävä.

Parhaat lahjat

Eikö ole niin että parhat lahjat ovat kivoja koko perheelle? Eikö? Mutta eikö niin ainakin tulisi olla?
Uunituore isä sai meillä lahjaksi Nick Caven Nocturaman ja kauan odotetun Syberia 2:n. Vapaa-ajan ongelmat ovat ainakin hetkeksi historiaa!

Heimo mainonnan uhrina

Nyt se alkoi. Tavallisesti niin siivo postiluukkumme on suoltanut tällä viikolla ihmeellisiä mainoskirjeitä toinen toisensa perään: "Hei, tervehdys ylikansalliselta kertakäyttövaippafirmalta! Tässä teille ilmainen vaippa!" ja "Lastenkirjaklubista päivää, ota mainoskirjamme!" sekä "Sensitiivi pesupulveri on tosi hyvä vauvan vaatteiden pesuun! Ota pussi!". Etsin ja etsin ja viimein se löytyy. Osoitelähde: Väestörekisterikeskus. Oi miksei lähtöasetuksena voisi olla ettei niitä osoitteita saa jakaa suoramainontatarkoitukseen? Nyt minun pitää kaivaa jostain tietooni sen eston ilmoittamisen rakenne ja kanava. En tahdo mitään ilmaisvaippoja, tahdon vaipattoman vauvan!

Juhlavan ja arkisen välimaastossa

Sunnuntaina tyttö sai nimen. Järjestimme nimiäisjuhlan kotonamme ja se oli hyvä kokemus. En ole koskaan ollut edes vieraana nimiäisissä saati niitä järjestämässä. Tehtävä ei ollut ihan yksinkertainen. Kun ristiäisistä poistetaan pappi, rukoukset, virret, kastamistapahtuma ja kastemalja, ei jäljelle jää juuri mitään. Nämä uudet seremoniat rakennetaan alusta asti itse. Pohdin paljon etukäteen sitä, miten luomme tilaisuuden joka on juhlava olematta vaivaannuttava: arvokas olematta teennäinen. Juhla ylitti kaikki odotukset. Pidimme puheemme, nostimme maljoja ja kummit päätyivät esittelemään "kultaa ja mirhamia"-lahjuksiaan spontaanisti pienten puheiden saattelemina. Ruoka oli loistavaa.

Tällaisia juhlien soisi olevan useamminkin. Tällaiseen välittömyyteen ja lämpöiseen yhteisyyteen en muista useinkaan törmänneeni totuttujen rituaalien kuormittamissa perhejuhlissa. Toisaalta, mitä muuta olisimme voineet odottaakaan vuosikymmenen parhaimpien hääbileiden järjestäjiltä?

Kirja-meemi

Kymmenen kirjan meemi on houkutteleva, vaikka mahdottoman vaikea onkin. Jatkan menestyksekästä esittelysarjaani "3 kirjaa per kirjahyllyn kirjain" taas kun inspiraatio iskee mutta välissä lämmittelen tällä.

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Yksi kiehtovimmista tyylilajikokeiluista. Kirja jonka päähenkilö on lukija itse.

Georg Perec: Tiloja/avaruuksia
Opas kaupunkiin. Teos johon voi palata uudellleen ja uudelleen. Potkua kävelyille aina.

Italo Calvino: Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle
Taiteilijan käsikirja. Opas ajatteluun ja elementtien tematiikkaan. Perusteos.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Kiinnostavin kokoelma Kafkaa. Novelleja, tekstifragmentteja, aforismeja ja se ylittämätön: Kirje isälle.

Eduard Uspenski: Alas taikavirtaa
Paras satu. Olen viiden vanha ja ihastelen kuvia. Omena Vadilla Vaeltava, Iivari Pahasilmä ja Vasili Viisas ovat olleet idoleitani ja kauhujeni kohteita sieltä saakka.

Vita Andersen: Suu kiinni ja ole kaunis
16-vuotias minä avaa silmät ja näkee mailman peruuttamattomasti toisin. Nykyisin entähän kirjaan enää pysty, maailmankuva on liian nihilistinen tämänhetkiseen makuun mutta kunnianosoituksena lukio-ikäiselle itselleni poimin tämän listalle mukaan.

Jouko Turkka: Aiheita
Yksi näistä kirjoista joihin voi palata aina kun kirjoittaminen tai ajattelu tarvitsee tönäisyä uuteen suuntaan.

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
Työläisproosalempparini. Ihanat naiset Helsingissä.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Jos olisin saanut pojan, nimiehdokkaita olisivat olleet Aleksi, Akseli ja Akusti. Kirja joka antoi ensimmäisenä uuden ssisällön kansalaissodalle.

Heidi Liehu: Pitkät hyvästit
Tärkeistä tärkein. Linnunmuotoinen tarina.

Piristävää

Onko mitään piristävämpää kuin tuttu näyttelijä johon törmää Bulevardin ja Fredan kulmassa?
Minä: "Olisiko sulla kiinnostusta tulla mukaan ensi keväänä produktioon jossa -"
Hän: "Joo."
Minä: "Niin mä en vielä ehtinyt kertoa siitä enempää."
Hän: "Ei se mitään, mä olen mukana. Sun juttuun tulen totta kai mukaan. Mutta kerro ihmeessä lisää".
Homma toimii!

Nimi

Nimenmuutoshakemuksemme hyväksyttiin Helsingin maistraatissa 1.11.2004. Hauskasti päivälleen kaksi vuotta ensimmäisen maistraattivisiittimme jälkeen. Meillä on nyt uusi nimi, oma yhteinen nimi meidän perheelle. Meidän omalle heimolle.

Ei voisi paljon paremmalta tuntua. Ja vielä kun Gastronautti osoittautui erinomaisesti toimivaksi palveluksi ja Himalayan nepalpöperöt taivaallisen hyviksi ja minä sain melkein vuoden odottelun jälkeen juoda lasillisen loistavaa punaviiniä en oikein tiedä kenen elämä tämä on, niin hyvin se rullaa. Minunko?