Kirja-meemi

Kymmenen kirjan meemi on houkutteleva, vaikka mahdottoman vaikea onkin. Jatkan menestyksekästä esittelysarjaani "3 kirjaa per kirjahyllyn kirjain" taas kun inspiraatio iskee mutta välissä lämmittelen tällä.

Italo Calvino: Jos talviyönä matkamies
Yksi kiehtovimmista tyylilajikokeiluista. Kirja jonka päähenkilö on lukija itse.

Georg Perec: Tiloja/avaruuksia
Opas kaupunkiin. Teos johon voi palata uudellleen ja uudelleen. Potkua kävelyille aina.

Italo Calvino: Kuusi muistiota seuraavalle vuosituhannelle
Taiteilijan käsikirja. Opas ajatteluun ja elementtien tematiikkaan. Perusteos.

Milan Kundera: Olemisen sietämätön keveys
Kiinnostavin kokoelma Kafkaa. Novelleja, tekstifragmentteja, aforismeja ja se ylittämätön: Kirje isälle.

Eduard Uspenski: Alas taikavirtaa
Paras satu. Olen viiden vanha ja ihastelen kuvia. Omena Vadilla Vaeltava, Iivari Pahasilmä ja Vasili Viisas ovat olleet idoleitani ja kauhujeni kohteita sieltä saakka.

Vita Andersen: Suu kiinni ja ole kaunis
16-vuotias minä avaa silmät ja näkee mailman peruuttamattomasti toisin. Nykyisin entähän kirjaan enää pysty, maailmankuva on liian nihilistinen tämänhetkiseen makuun mutta kunnianosoituksena lukio-ikäiselle itselleni poimin tämän listalle mukaan.

Jouko Turkka: Aiheita
Yksi näistä kirjoista joihin voi palata aina kun kirjoittaminen tai ajattelu tarvitsee tönäisyä uuteen suuntaan.

Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
Työläisproosalempparini. Ihanat naiset Helsingissä.

Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Jos olisin saanut pojan, nimiehdokkaita olisivat olleet Aleksi, Akseli ja Akusti. Kirja joka antoi ensimmäisenä uuden ssisällön kansalaissodalle.

Heidi Liehu: Pitkät hyvästit
Tärkeistä tärkein. Linnunmuotoinen tarina.