Se on sitten vaalipäivä

Uurnille on mentävä, kuten aina. Vasemmistoliitolla oli syksyn paras vaalilause: Vain annetut äänet lasketaan. Vaikka ääni vaaleissa on aina myös ääni vallitsevan yhteiskuntajärjestyksne ja ehdokasasettelun puolesta, kannattaa se silti antaa. Tänä vuonna olen (yllättävää kyllä) ehtinyt paneutua vaaleihin ja teemoihin hatarammin kuin koskaan. Pohdinta käy viime vuosien malliin realistisesti läpimenevien puolueiden ja väistämättä protestiääniksi jäävien ideologisesti radikaalimpien ja - ehkä suppeampienkin - pienpuolueiden välillä. Päätynen isompaan puolueeseen: 0,8 prosenttiin sijoittuminen kun ei horjuta Helsingin Kokoomusvaltaa mitenkään.

Että on hermot menneet viime päivinä aina kaupungilla liikkuessa. Tietenkin yritysmaailmaan tiiveimmin kytköksillä olevilla ehdokkailla on ne isoimmat budjetit mutta se vaan tuntuu niin kohtuuttomalta että yksi puolue voi rahoineen vallata kaupunkitilasta niin valtavan osan. Rautatientorilla piti karjua ääneen kun näin sen Suomen isoimman TV:n joka oli raahattu siihen torille pönöttämään. Siellä sitä toitotetaan työmatkalaisille yksityistämisen ilosanomaa. Ei kaupunki ole liikelaitos. Prkl.