28.2.07

Rumat ne hampailla jne.

No poishan se vedettiin. Niin kahtia ettei voinut paikata. Olen siis alle kolmekymppisenä jo yhtä hammasta vajaa. Ei se näy, paitsi jos hymyilen tosi leveästi.

Tuolissa itketti vähän: itsesäälipuuska. Ratikkaa odotelleessa jo voimaannuin. Nynny lävistävät huuliaan, tosirokkarit vedättävät hampaita pois.

Olisiko pitänyt pyytää ne palat mukaan tyynyn alle? Jotain esikoululaista tässä olossa on, kieli haroo tyhjää kohtaa leuassa. Jotain uutta on kai luvassa?

27.2.07

Ei minä en tarvitse puolikasta

Kesäkuussa pitäisi juhlia kolmekymppisiä. Kymmenen vuotta sitten ajattelin että tässä iässä terveyshuolet koostuisivat silmänympärysrypyistä ja valahtaneesta takapuolesta. Ehei! Minä rapistun kuin kääreistä avattu muumio. Toisaalta, eihän se haittaa? Minusta voisi tulla sitten isona sellainen erittäin upea ja tyylikäs ja tenhovoimainen keski-ikäinen. Mutta takaisin aiheeseen.

Äsken vetelin hyviä sitkeitä karkkeja ja yläleuasta kuului pahaenteinen ruks. Zoomailin peilillä ja kas, kulmahampaan takaa oli kaveri mennyt puoliksi. Siis ei mitään lohjennutta palaa vaan ihan rehellisesti kaksi hampaanpuolikasta ikenessä pystyssä. Ei verta eikä vielä särjekään, kivakiva.

Terveyspalvelujen neuvonnasta käskettiin mennä yksityiselle hammaspäivytykseen. Kun kerroin ettei se ole opiskelijataloudelle vaihtehto, kehotettiin odottamaan aamuun ja varaamaan sitten aika julkiseen palveluun. Asiakaspalvelija laukoi vielä puhelun loppuun: "Heh, hetihän se pitäisi hoitaa mutta parempi aamulla kuin ei ollenkaan" ja heleää naurua päälle.

Jos pitäisikin synttäreiden sijaan teemabileet? Jotain tosi vaivaista. Tai vaihtoehtoisesti horrorleffagenre?

23.2.07

Lähimmäisenrakkautta Kalliossa

Katsellessani ikkunasta huomioni herätti huojuva mies, joka yritti ilmeisesti avata autonsa ovea. Yritti, yritti, yritti ja kaatui sitten autonsa viereen kovalle hangelle. Ei liikkunut. Soitin poliisille, kiittivät ilmoituksesta.

Kuluu kymmenen minuuttia, ensimmäiset ihmiset kulkevat miehen ohi. Kaksi huppupäistä poikaa. Menevät katsomaan miten mies voi (vielä on muitakin jotka pysähtyvät sammuneiden kohdalle, hienoa!).

Herätellessä huomaavat että tuntevat miehen. "Hei tää on mun frendi, hei herää, etsä tähän voi jäädä nukkumaan. Täällon jotain kakskyt astetta pakkasta." Nämä kaverit saavat miehen hereille ja seisomaan autoa vasten. Huppupäät poistuvat vastapäiseen baariin. Mies rojahtaa takaisin katuun.

Miehellä ei ole hattua eikä hanskoja, takki on auki. On kulunut 20 minuuttia soitosta poliisille. Ketään ei kuulu. Seuraavat ohikulkijat eivät pysähdy. Kai niilläkin on kylmä. Kohta pitää soittaa uudelleen.

Edit. 25 minuuttia soiton jälkeen mustamaija korjaa kaverin talteen.

Tämä oli RaparperiBlogin 700. kirjoitus. Aika verkkainen tahti, parantamisen varaa.

19.2.07

Säkenöivät päivät

Toiset vaan pienentyvät ja kiinteytyvät siinä missä toiset leviävät ja veltostuvat. En valita kuitenkaan sillä ystävien menestys ei ole minulta pois, oh!

Päätin pitää rapistuvaa ajattelukykyän yllä ja tein pitkästä aikaa reissun lähikirjastoon. Siellä kyllä tulee käytyä ihan liian harvoin! Onnistuin saamaan Cunninghamin uuden romaanin ja kirja on huikea. Minullahan on tämä kantadivarista opittu 30 sivun sääntö: siis että luen jokaisesta kirjasta vähintään 30 sivua. Jos siinä ajassa ei ala kiinnostaa, kirjan saa jättää kesken. Kun vilkaisin ensimmäisen kerran sivunumeroa Cunninghamissa, se oli 141.

Kirjan viimeinen osa, joka minulla on nyt kesken, tuo mieleen Atwoodin Oryx ja Craken: samanlaista kristallinkirkasta nyky-yhteiskunnan analyysia ja kritiikkiä hienovireisellä tavalla, sijoittamalla tarina muutaman vuoden tai vuosikymmenen päähän. Yhden sukupolven päässä odottavan New Yorkin maalaminen tummilla sävyillä on tehokasta.

Cunningham sijoittaa tarinansa lähitulevaisuuden lisäksi myös menneisyyteen sadan vuoden päähän. 9/11-teema - siis pelon, kuolevaisuuden ja kauneuden teema - kulkee kirjassa vahvana ja ajateltuna läpi: lapsessa joka pelkää koneissa asuvaa kuolemaa, lapsiterroristeissa jotka tappavat kauneuden ja rakkauden tähden, ihmisistä jotka valitsevat palamiskuoleman tai puotamiskuoleman välillä. Hyppäämisen valitsevat monet, kuten WTC:ssä silloin hiljan:

7.2.07

Kiirenpuutteeseen

Minä pidin Loopista paljon. Söpöilygraffaa, nasta käyttöliitymä: vähän erilainen tapa käyttää hiirtä.

Blixiin tehtiin tunnilla uusia leveleitä.

Klassikko-Bubbelssista on tusina versioita.

Zookeeper on tuttu ja turvallinen.

Linerider on enemmän lelu kuin peli, mutta mainio. Youtubesta löytyy aika upeita versioita!

5.2.07

Nyt ei muuta irtoa

Zimmerman on hauska mies, jonka ylinopeasta ja innostuneesta puhetyylistä tulee mieleen Toivoniemi. Tämän vahvisti Jaakkokin. Tekipä hyvää päästä taas muutaman himalukemisviikon jälkeen lähiopetukseen! Ja vielä tällaiseen, joka ei mene hitaimpien vaan nopeimpien mukaan. Mielekästä, kiinnostavaa, älykästä, paljon töitä ja vielä vähän lisää. Me like.

Tonnikalasalaatin jaksoin juuri ja juuri tehdä. Illalla ihmettelin luurit päässä kun ei kuulunut kunnolla vaikka oli volat täysillä. No eipä ollut töpseli koneessa kiinni.

Tänään kuulin parhaan. Labrassa joku soitti maccihuoneesta kovaan ääneen ulkomaankielistä puhelua kun opiskelijatoveri kommentoi: "Shut up and browse the Internet, this is the Media Lab!"

3.2.07

Tiesitkö että hait ovat tosi aistikkaita?

Parjattu levyale ei toimi verkossa, kuten jo tiedettiin. Se toimii kuitenkin kun kuljeskelee rautatieasemalla varttia vaille kymmenen ja huomaa Tunnelin TopTenin muuttaneen uusiin tiloihin ja olevan vielä auki.

Saldo: Sydän sydämen Au ja Auto. Hai sentään, mitä musiikkia. Pogoilen yksiössä. Myös Nick Cavea ja uudelleenmasteroidut L'Amourha ja Soturit & Lapset osui samaan lastiin. Pää räjähtää kun on niin hyvää musiikkia koti tulvillaan!

Tämä toipilaselo futuramoineen, kaksnelosineen, nenäliinavuorineen, päiväunineen ja dumleineen kaikkineen on ollut minun talviuneni. Nyt olen hereillä ja nälkäinen. Postauksen päättää pala Sydäreiden kappaleesta Kolme kysymystä, kaksi vastausta:

Kestääkö kauan tämä elämä?
Loppuuko laisinkaan?
Antaako toista yritystä?
Eipä taida, eipä taida.