Lähimmäisenrakkautta Kalliossa

Katsellessani ikkunasta huomioni herätti huojuva mies, joka yritti ilmeisesti avata autonsa ovea. Yritti, yritti, yritti ja kaatui sitten autonsa viereen kovalle hangelle. Ei liikkunut. Soitin poliisille, kiittivät ilmoituksesta.

Kuluu kymmenen minuuttia, ensimmäiset ihmiset kulkevat miehen ohi. Kaksi huppupäistä poikaa. Menevät katsomaan miten mies voi (vielä on muitakin jotka pysähtyvät sammuneiden kohdalle, hienoa!).

Herätellessä huomaavat että tuntevat miehen. "Hei tää on mun frendi, hei herää, etsä tähän voi jäädä nukkumaan. Täällon jotain kakskyt astetta pakkasta." Nämä kaverit saavat miehen hereille ja seisomaan autoa vasten. Huppupäät poistuvat vastapäiseen baariin. Mies rojahtaa takaisin katuun.

Miehellä ei ole hattua eikä hanskoja, takki on auki. On kulunut 20 minuuttia soitosta poliisille. Ketään ei kuulu. Seuraavat ohikulkijat eivät pysähdy. Kai niilläkin on kylmä. Kohta pitää soittaa uudelleen.

Edit. 25 minuuttia soiton jälkeen mustamaija korjaa kaverin talteen.

Tämä oli RaparperiBlogin 700. kirjoitus. Aika verkkainen tahti, parantamisen varaa.