31.8.04

Petollinen Elisa

Elisa, Elisa, Elisa. Sinä lupasit kerran olla kaikkien kanssa, kaiken aikaa, muistatko? Nyt ja aina. Mutta minun kanssani et ole kuitenkaan.

Soitin sinulle viimeksi kuukausi sitten. Jonotin ensin 12, sitten 17 ja lopulta, kun minun oli välttämättä tavoitettava sinut, 47 minuuttia puhelimessa Toton "Rain down in Africa"-biisiä kuunnellen. Elisa, se oli kamalaa.

En tiedä mikset tahdo panostaa yksityisasiakkaidesi puhelinpalveluun? Onko se sinusta rahanhaaskausta, yhdentekevää? Miksi puhelinpalvelusi työntekijät kuulostavat 15-vuotiailta nenänkaivuun keskeytyksestä ärsyyntyneiltä kesätyöntekijöiltä? Etkö sinä tahdo minun puhelujani, kuulla asiaani? Eivätkö sinua kiinnosta minun vähäpätöiset ongelmani? Olen kuitenkin maksanut sinulle kaksi- ja kolminumeroisia laskujani jo vuosia. Aina tunnollisesti ajallaan. Mielestäni minulla on oikeus saada tulla kuulluksi.

Tänään kun soitin - koska en pääse sisään sähköpostiini - minua ei voitu yhdistää keskuksesta
asiakaspalveluun edes jonottamaan koska puheluja oli jo jonossa niin paljon. Keskusneiti kertoi että valittetavasti kuun vaihde on puhelinpalvelussa aina ruuhkainen. Sen 47-minuuttisen maratonpuhelun jälkeen työntekijäsi kertoi että valitettavasti alkuviikko on aina ruuhakainen. Kun tuohduin, keskusneiti otti soittopyyntöni. Koskaan aikaisemmin sitä mahdollisuutta ei ole tarjonnut kukaan. Pitikö minun korottaa ääntäni että saan palvelua?

Minä odotan nyt puheluasi, Elisa. Milloin aiot soittaa? Loppuviikosta? Vai vasta puolessa välissä kuuta?

30.8.04

Proosahyllyn K

Oi, kallis K. Mieletön hyllymetristö joka sisältää lähes ainoastaan suosikkikirjoja: Kafkaa, Kaurasta, Kemalia, Krohnia ja Kunderaa...

Esittelyyn kolme:

K:n klassikko
Franz Kafkan tuotantoa olen onnistunut haalimaan jo kiitettävissä määrin, uskoisin omaavani mm. kaikki käännetyt novellit. Siinä onkin ollut keräämistä silä eri kokoelmat kattavat kaikki eri osia F.K:n valtavasta lyhytproosamäärästä. Suosikkini näistä kokoelmateoksista lienee Keisarin viesti, alaotsikolla novelleja, katkelmia, tunnustuksia. Kirja on omalaatuinen ajatusstimulaattori: sitä voi aukoa mistä päin tahansa ja antaa ajatuksen lentää avautuvaan suuntaan. Tästä kokoelmasta löytyy myös legendaarinen novelli Perheenisän huoli jossa seikkailee Odradek, sekä Kirje isälle - se ylittämätön. Kafkoista puuttuu: Linna.

K:n ristiriitaisin
A
nja Kauraseen minulla on sietämättömän ristiriitainen suhde. Osa kirjoista on sietämttömän hyviä, sekä kaunokirjallisisna teoksina että jopa poliittisina kannanottoina (Pelon maantiede, Snellmanina julkaistu Safari Club). Osa taas on ihan kamalia joita en voi sietää (Kiinalainen kesä). Sitten on niitä jotka ovat olleet joskus upeita lukukokemuksia mutta joita en pysty enää lukemaan kolmea sivua enempää - Sonja O. kuuluu näihin. Tämänhetkinen suosikkiteokseni on lapsiurheilijakuvaus Pimeää vain meidän silmillemme. Kaurasista puuttuu: mm. Arabian Lauri.

K:n siistein
Leena Krohnin
tuotantoa olen haalinut ystävällisten antikvaristien avustuksella. Montaa kirjaa ei enää puutu. Minulla on tämä perversio että vaikka muuten omistaminen ei olekaan innostuksen aiheistani se popein, kirjojen omistaminen on siistiä. Nimenomaan omistaminen, se, että niitä on, ja että niitä on paljon. Tämän paheen olen itselleni toistaiseksi sallinut. Viimeksi luin Krohnilta Daturan. Leena Krohnilla on myös hyvä internet-sivusto. Krohn on siisti.

29.8.04

Kallion miitti

Blogimiitissä oli nastaa. Pääsin käkättämään kunnolla ja syömään tapaksia. (Pakko-vähäsuolaisella ruokavaliolla olevalle naiselle lautasellinen erilaisia juustoja, marinoituja oliiveja ja viinilehtikääryleitä oli poikkeuksellisen nautinnollinen pahe.) Eilisaamuna kädet muistuttivatkin sitten enemmän pingismailoja kuin käsiä mutta kerrankos sitä blogimiittaillaan Kallio-teeman tiimoilta.

Illan teeman mukaisesti oli myös siistiä päästä rajaamaan ja analysoimaan Kalliota muun muassa Jannen, Mitin, Veeran ja uuden tuttavuuden Jarkon kanssa. Kallion rajathan ovat virallisesti aika tiukat. Tiukkarajaisen Kallion viereltä löytyy sitten Harjua, Vilhonvuorta, Torkkelinmäkeä, Alppiharjua, Sörnäistä... Me taisimme muistaakseni vetää rajat Hämeentiehen, Aleksis Kiven katuun... ja... nyt en muistakaan suunnikkaan kaikkia sivuja. "Kallio on mielentila" kuului yksi illan hienoimpia luonnehdintoja.

27.8.04

Blogimiitissä incognito

Tuli mieleen, että voisin hiippailla Kallion blogimiittiin paikalle tänään aivan tuntemattomana ja katsella muita tarkkaavaisena, ottaa salaisia kuvia ja blogata kaiken ennen aamukolmea? Mutta sitten mietin mahdollisuuksiani pysyä salassa - kukaan ei varmaan tunnistaisi alkoholitonta olutta kyselevää rantapalloa? Eli illalla nähdään! (Erikoisnumeroa ei minulta ole tulossa, ellei sellaiseksi lasketa seuraavia:)
  • pääsee ylös tuolista melkein omin avuin
  • pystyy käymään naistenhuoneeseen neljäkin kertaa tunnissa
  • mahtuu istuutumaan melkein omin avuin

26.8.04

Rökäletappioita taiteiden yössä

Mahtava taiteiden yö Magic the Gatheringin kanssa. Kaupungilla mesoaminen ei ole tuntunut mukavalta enää puoleen vuosikymmeneen. Ainoat onnistuneet taiteiden yöt ovat olleet niisstä joissa on itse ollut jossain aktiivisessa hommassa, vaikka esiintymässä. Kulttuuririennoista toiseen änkeytyminen ei ole koskaan onnistunut - joko niitä hyviä ohjelmia vaan on joka vuosi tosi vähän tai sitten liian monella helsinkiläisellä vaan on todella hyvä maku...

Ihanaa istua valoisassa kämpässä pähkinäistä hummusta, lämpöisiä pitaleipiä ja rapeaa salaattia seurassa maistellen. Juomana omenamehu-vichy on ihan ok. Vaikka otinkin rökäleesti takkiini kokeneemmilta kanssapelaajilta jaksan vielä hymyillä. Sateen ropina saa olon tuntumaan kotoisalta. Kotona on hyvä olla.

25.8.04

Talking about ankeat kuulumiset

Ystävien elämistä on ihana kuulla. Niille kuuluu vaikka mitä: graduja ja ensi-iltoja ja kustannussopimuksia ja kurssisuunnitelmia ja lomamatkoja ja sokkotreffejä ja deadlineja ja kirjoitusprojekteja ja uusia vaatteita ja fiksuja kirjoja ja suuria suunnitelmia ja uusia harrastuksia.

Ai mitäkö mulle?
Noh... leivoin pipareita... ja sitten mä tota... pesin noi kaikki kestovaipat mitä me ollaan hankittu... niin ne pehmenee siitä kun niitä pesee... ne pitää pestä osa useampaan kertaankin ennen kuin ottaa käyttöön... mitäs sitte... joo mä kokeilin tollasta uutta kaalireseptiä mihin tulee kookosmaitoa... ja sitte iltapäivällä tein hummusta... imuroin makuuhuoneen... en jaksanu olkkaria samana päivänä... mut pesin mä kaksi koneellista pyykkiä... niin ja aloitin yhtä harrypotteria. Ei mulle oikeastaan muuta.

Palailen maata kiertävältä radalta toivottavasti lähiviikkoina.

24.8.04

Papu valmistautuu koitokseensa

Terveisiä neuvolalääkäristä! Tämä oli nyt toivon mukaan viimeinen kerta kun tavattiin lekuria ennen tositoimia. Vauva on edelleen sopuisasti raivotarjonnassa eli mahassani pää alaspäin, kuten ihanteellista onkin. Arvioitu syntymäpaino oli huojentavat 3600-3700 grammaa. Eli vaikka äitinsä paisuukin kuin pullataikina kasvaa vauva ihan normaalia tahtia. Nykyisellään Papun paino on arviolta kolmisen kiloa.

Kolme kiloa uutta ihmistä.

Pesimisvietissäni shoppasin Hakaniemen torilta kukkakaaleja ja zuccineita. Kohta laitan padat porisemaan oikein kunnon marttakerhon malliin. (BTW, ainoa peruskouluaikainen stipendini on ysiluokan Marttaliiton myöntämä kotitaloustipendi. Silloin se nolotti, nyt siitä osaa jo olla asiaankuuluvan ylpeä.)

23.8.04

Aikamatkailua

Mahnovitsina oli juuri niin nostalginen kuin kuvitella saattaa. Kaksi ihmistä kysyi esityksen "no oliko se hyvä", mutta jouduin toteamaan kummallekin ettei noin muistorikas esitys taivu hyvän ja huonon akselille [Entä pahan akselille? -toim.huom.]. Siinä oli hienoa nuorten ihmisten vilpitöntä vimmaa, mojovaa näyttelijäntyön kaaosta ja harmittavia ohjaajan epätarkkuuksia. Mutta se oli aika mahtava. Jännää, miten viimeksi 12-vuotta sitten kuullut monologit palasivat kristallinkirkkaina mieleen alkusanoistaan. Päiviteltiin kaikkien paikalle osuneiden tuttujen kanssa "ei siitä voi olla kahtatoista vuotta... ei vaan voi!". Itse oli vuonna 1992 15-vuotias peruskoulun yhdeksäsluokkalainen ja tiesin kaikesta olennaisesta kaiken. Olin nimittäin aika aikuinen suorittaessani TET-jaksoa YT:n toimistossa. Epäselviä asioita ei yksinkertaisesti ollut, tulevaisuus edessä kuin kiitorata.

20.8.04

Mahnovitsina!

Oih. Kajaanilaiset ovat tehneet Esa Kirkkopellon anarkismieepos Mahnovitsinasta uuden toteutuksen. Se vierailee Ylioppilasteatterissa täällä Stadissa tänään ja huomenna. Näin sen 1990-luvun alussa seitsemän kertaa. Se oli lievästi sanotusti upea. Odotan innolla minkälaiseksi se on uusien tekijöiden käsissä muotoutunut. Koreografioiden luulisi ainakin olevan kohdillaan: ne ovat aina yhtä lahjakkaan Mikko Orpanan käsialaa.

Proosahyllyn A

Aloitetaan siis proosahyllyn A:sta, siitä on aina hyvä aloittaa.

A:n spesiaalikirja
on Vita Andersenin Suu kiinni ja ole kaunis. Se on vimmaisen tanskalaisen feministikirjailijan vihaista lyhytproosaa. Elämäntilanteesta riippuen siitä saa valtavasti virtaa ja dynaamisia ajatuksia tai se lamaa ja masentaa kuin liejuinen vesi. Kirjan kuvaama maailma on ruma, rujo ja epäoikeudenmukainen. Kukaan ei voita, asiat eivät ratkea, oikeus ei toteudu koskaan. Mielettömän hieno teos, tämä on mielessä korvamerkitty kategoriaan "tästä pitää joku päivä tehdä proggis".

A:n lempikirja
on Margaret Atwoodin Ryövärimorsian. Se ei suinkan ole mielestäni Atwoodin tuotannon ykkösteos mutta jostain onnettomista sattumuksista johtuen ei hyllyymme ole päätynyt kuin kaksi Atwoodia: jo mainittu ja Kissansilmä. Lempiteokseni Atwoodilta, Orjattaresi, puuttuu yhä kokonaan. Merkitsin Ryövärimorsiamen A-kirjaimen lempikirjaksi koska Atwoodista on tullut viime vuosina minulle koko ajan rakkaampi kirjailija. Oryx ja Crake on tosin vielä lukematta, siitä heristän itselleni sormea.

A:n lukematon
on Juhani Ahon Rautatie. Koska kirjahyllymme karttui loppukeväästä sadoilla lapsuudenkotini kirjoilla, löytyy hyllystämme nyt paljon kirjoja joita kumpikaan meistä ei (vielä) ole lukenut. Tämän kyseisen teoksen lukemattomuus on myös vähän nolo klassikonlukemattomuuspaljastus - "kaikkihan nämä on lukenut". Vaikka aika paljon tulee luettua, näitä lukemattomia klassikoita tuntuu aina löytyvän lisää. Tämän kirjan on vuonna 1969, lukiolaisena, hankkinut äitini. Liekö pakosta? En tiedä kuuluuko tämä edelleen peruskoulun pakkolukemistoon. Näitä on tarkoitus lukea kaikilla lomilla mutta jäi taas tänä kesänä tämäkin kahlaamatta.

PS. Huvittava (?) havainto: kun googlettaa suu kiinni ja ole kaunis, ovat kaksi ensimmäistä osumaa missi-aiheiselle keskustelupalstalle.

Kommuunin kirjahyllyn esittely alkaa!

Päätin aloittaa kirjahyllymme esittelemisen. Lukijapalautteita ja -toiveita saa ja kannattaa siis esittää! Etenen luokittain, kirjain kerrallaan ja poimin jokaisesta kirjaimesta yhdestä kolmeen syystä tai toisesta esittelemisen arvoista opusta. Pienet luokat (alle 30 kirjaa) kannattaa varmaan käydä läpi kerralla. Yritän esitellä uuden kirjaimen viikottain.

Kirjat on nyt luokiteltu aika vapaasti, eikä luokkia ole edellisen asunnon tapaan numeroitu. Kirjoja löytyy hyllyistä ainakin seuraavasti jaoteltuina:

  • Proosa
  • Alaluokka: Kokoelmat
  • Filosofia
    Alaluokat:
    Kommari
    Femmari
    Lastenhoito
  • Teatteri
    Alaluokat:
    Näytelmätekstit
    Jalkapallo
  • Runous
  • Muistelmat ja elämäkerrat
  • Mustat jyrmyää
  • Äijät jorisee eli esseet ja pakinat
  • Huumori
  • Yhteiskuntatieteet
  • Lääketiede
  • Hakuteokset
  • Lasten- ja nuortenkirjat
  • Sadut
Ensimmäinen osa, proosahyllyn A päivittyy RaparperiBlogiin tänään. Iltapäivän edit: yksi luokka unohtui.

19.8.04

Papun kuulumisia

Synnytys ei taida olla vielä lähimaillakaan. No, ei sen ihan vielä pitäisikään, laskettuun aikaan on vielä neljä viikkoa aikaa. Kunhan elättelen toiveita että olotila pikkuhiljaa muuttuisi, nykyisellään olo ei kauniisti sanottuna ole muuttunut paremmaksi päivien edetessä. Papulla on vielä julmetusti tilaa liikkua, ainakin siltä se tuntuu. (Loppuraskaudessa vauva yleensä kasvaa kohdussa niin ettei mahdu enää potkimaan ja muksimaan kuten ennen.) Eilen makoilin illan sängyllä lukemassa ja mahassa kävi muksintaa niin ettei paremmasta väliä. Kun suunniteltiin lapselle nimeä, illan vahvin ehdokas oli Sigourney Weaver Meidänsukunimi.

Ensi viikolla näen taas lääkäritätiä ja luullakseni kuulemme lapsen painoarvion (arvio syntymäpainosta). Se on jännää: vaikka kohdun sisäisestä asukista voidaan nykyaikana selvittää kromosomisarjojen yhtenäisyyttä tai munuaisten kuntoa myöten melkein kaikki mahdollinen fakta, ei syntymäpainon arviointi ole paljon muuta kuin arvailua. Ihmisille annetut painoarviot ovat kuulemani mukaan heittäneet melkein kilolla, joka on vastasyntyneen (normaalipaino on rajoissa 2500-5000g) kohdalla melkoisesti. Olen miettinyt eikö tällainen asia, joka kiinnostaa vain tulevaa synnytystää jännittävää äitiä ole tarpeeksi mielenkiintoinen jotta (mies)tutkijoiden kannattaisi uhrata aiheelle sen kummempaa aikaa? Nähtäväksi jää.

17.8.04

Miksi dekkareita kannattaa lukea

Vaikka kesä jo kääntyy kohti loppuaan, on minulla vielä dekkari kesken. Tuskin tämäkään jää tämän kesän viimeiseksi. Miksi minä luen näitä romaaneja joiden kirjallista arvoa en tunnusta? (Note-to-self: kirjoita tälle vastakirjoitus) Vastausyrityksiä:

Dekkareiden kysymyksenasettelu on selkeä:
"Kuka tappoi Hilary Robertsin?"
(Vrt. esimerkiksi: "Voiko tämän perusteella väittää että haluaisit elää useamman elämän yhtä aikaa? Tai että todella teet niin? Että erotat elämän elämän jota elät jonkun kanssa ja jossakin paikassa siitä minkä elät toisten kanssa tai toisissa paikoissa? Että jokainen kokemus jättää sinulle tyytymättömyyden jonka korvaa vain kaikkien tyytymättömyyksien summa."*)

Dekkareissa ei ole turhia alatekstejä tai tulkinnanvaraa:
"Hän tiesi ettei James puhunut totta, neiti Ryanin todistus teki Jamesin puheet tyhjiksi."
(Vrt. "Tai tuon miehen nimi on 'minä' etkä sinä tiedä hänestä muuta, aivan kuin tämän aseman nimi on vain 'asema' ja sen ulkopuolella ei ole muuta kuin puheliman äänimerkki joka soi tyhjään ja pirisee kaukaisen kaupungin pimeässä huoneessa."*)

Dekkareissa asiat ratkeavat: konkreettisesti, lopullisesti ja vastaansanomattomasti.
"Kello kymmeneltä salin ovi kävi taas ja se olitte te, herra Mair, joka tänne palasi!"
(Vrt. tosielämän tilanne jossa toivot etkä toivo puhelinta soivaksi ja vaikenevaksi samaan aikaan.)

Siksi dekkareita on kiva lukea. Kirjallisia poliisisarjoja, tuttuja, aina samoja. Koska tosielämässä on mutkia kylliksi.

*) ikiaikainen rakkauteni: Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies

Muutama sana raskausviikkojen laskemisesta

Raskaus ei kestä yhdeksää kuukautta vaikka niin joka paikassa väitetään.

Ei, raskauden etenemistä lasketaan raskausviikoilla. Niitä on keskimääräisessä raskaudessa 40. Neljä seitsemänpäiväistä viikkoa muodostavat aina 28-päiväisen raskauskuukauden. Ja näitä raskauskuukausia kertyy odottavalle äidille kymmenen kappaletta. Jännää, eikö?

Toki, jotta asiat olisivat mahdollisimman hankalia, aloitetaan raskausviikkojen laskeminen viimeisten kuukautisten alakamispäivästä, eli hedelmöittyminen tapahtuu raskausviikolla 2. Odottaja voi selvittää tilansa raskaustestillä silloin kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, yleensä aikaisintaan viikolla 4 tai 5.

Kaikki naiset ovat siis vähintää kaksi viikkoa raskaana ilman mahdollisuutta selvittää ovatko. Melkein kaikki odottajat tekevät noina "tietämättään raskaana"-viikoilla jonkin asian (armoton humala, 15 askia tupakkaa, vaarallinen aknelääke...) josta kannetaan huolta sitten koko raskausaika. Onneksi luonto on hoidellut tätä hommaa niin että alkuun hedelmöittynyt munasolu vaeltaa kohdussa ruskuaispussissa, joka ei kiinnity heti. Ruskuaispussi on itsenäinen kokonaisuutensa ei ole vielä yhteydessä äitiin. Eli vasta ruskuaispussin kiinnityttyä ja yhteisen verenkierron muodostuessa äidin nauttimat asiat kulkeutuvat alkioon.

16.8.04

Äitiyslomani ensimmäinen päivä

Maanantai on pyörähtänyt käyntiin Blogosloviassa. Otteita Pamauksestani:

Äet' teki hienon työn ja listasi blogaavat äidit. Tuonne minäkin liityn kunhan saan vielä kymmenennen raskauskuuden loppuun. (Jos tämä ihmetyttää, odottele, kirjoitan raskauskuukausien laskemisesta vähän myöhemmin.)

Isosisko luki samanlaista Hesaria kuin allekirjoittanutkin. Venäjällä onnellinen geisha-koululaisnainen kysyy iloisena "kuka hallitsee ja ketä?" kun hän saa miehensä avamaan ovia ja tuomaan kukkakimppuja (kun opettelee itse "naisellisemmaksi" so. passiiviseksi ja kauniiksi). Jösses HS!

Veeralla ei helpota. Ei voi muuta todeta kuin että kestele, näin ne tapahtumat elämässä tuppaavat iskemään aina sarjatulta.

Tänään on äitiyslomani ensimmäinen päivä. Sen kunniaksi tein vanhan kunnon "köyhän naisen muuttumisleikin" Kun peilikuva tympii ja ulkona harmaus tiivistyy tämä auttaa aina: värjää ja leikkaa hiuksensa itse. Ja kun päivänkään kähertäjäkoulutusta ei ole takana, niin prosessissa on aina vähän yllätysmomenttiakin mukana, kuka peiliin sitten kaiken jälkeen ilmestyy? Toimii. Konkreettinen muistutus siitä että voi olla niin nomadi kuin haluaa. Pysyviä faktoja on kovin vähän. Sen parempaa elämänohjetta en kai osaa tällä haavaa itselleni muotoilla. Ole se joka haluat.

14.8.04

Kirjoittamaton esikoisromaanini

RaparperiBlog hyökkää Jannen jalanjäljissä Sediksen alulle laittamaan meemiin innolla mukaan.

Jos minä kirjoittaisin kirjan, millainen se olisi?

No, se olisi tietysti nuoren tytön kasvutarina. Työnimi olisi "Nuoren väärinymmärretyn naisen vaikeat vaiheet". Teos kuvaisi päähenkilön elämää varhaisesta teini-iästä aikuisuuteen. Nuorta naista ei ymmärtäisi kukaan ja hänellä olisi hyvin vaikeaa. Hän kamppailisi tunnekylmässä nykymaailmassa joka on täynnä hyväksikäyttäjiä ja muita mulperoita. Hän ottaisi kapitalismin skitsofrenian ja perherihmaston ahdistavat sukusalaisuudet ihonsa alle ja sairastaisi ne pois. Hän kärsisi kovin kovasti ja hänellä olisi hyvin hyvin vaikeaa. Vuosien kuluessa hän oppisi näkemään kokemiensa asioiden mielekkyyden ja hyväksymään menneisyytensä ja lopuksi itsensä. Tyylilaji olisi tuskainen ja inhorealistisen tarkka. Ironiaa tai mitään muutakaan huumoria ei olisi... lainkaan.

12.8.04

Kesäyötä ja unta

Pääsimme kuin pääsimmekin ilmanhaltijoiden kammottavista ennusmerkeistä huolimatta katsomaan Ilves-teatterin Kesäyö ja uni-esitystä. Manailin jo aiemmin päivällä meidän toimintaamme ihan amatöörihommaksi: kuka varaa liput kesäteatterin viimeiseen esitykseen? Vain aasi. Ja tämä pariskunta. Mutta kuten sanottua, sinne selvisimme. Esitys oli vivahteikas ja ihanan dadaistisen ilkamoiva. Kun kello kääntyi yhdeksään ja esitys läheni loppuaan havahduin toteamukseen siitä etten ollut ajatellut viime päivien tapahtumia esityksen aikana laisinkaan. Se on aika hyvä saavutus yhdeltä esitykseltä. Minulla on nimittäin ilmeisesti ollut liikaa aikaa miettiä liikaa asioita tai liikaa hormoneja verissä koska puhelinlinjat ovat paukkuneet jo kahteen otteeseen viikon aikana kun olen ottanut yhteen erinäisten lähimmäisten kanssa. Välillä sitä kai pitää ottaa. Välillä pitää nykäistä itseään elämässä eteenpäin ja katkoa muutama tavaksi tullut kahle. Olen ollut aina tässä tosi huono, ehkä nyt osaan paremmin? Ei kannata katsoa taaksepäin tai ainakaan sitten kiroilla sitä miten mikään ei muutu. Oma elämä, nyt. Pitäisikö kirjoittaa Sinussa on voimaa muutokseen -niminen elämäntaito-opas, draivia tuntuu löytyvän?

11.8.04

Tämän päivän manifesti

Ole vahva, rohkea ja periksiantamaton. Aseta itse omat rajasi. Aseta omat ehtosi ja toimi niiden mukaan. Vaadi itseltäsi aina sama kuin muilta. Ole rehellinen. Älä usko sukulaisuuden hyväksitekevään voimaan.

Älä usko kiitollisuudenvelkaan äläkä odota sitä tekemistäsi palveluksista.

Ja tarjoa aina tupakka kun pyydetään.

Älä usko kauppiaita. Kysy aina kuka kerää voitot. Ilmaista puheaikaa ei ole olemassa. Bonuksistasi maksat sinä itse. Tarjoustuotteiden hinnan maksat toisissa ostoksissa. Älä usko että olisit mitään tavaraa vailla. Älä anna spektaakkelin mennä silmiesi taakse - näe sen läpi.

Käännä itsestäänselvyydet ylösalaisin. Älä usko vahvimman perusteluja. Näe valtarakenteet. Ymmärrä kokonaisuuksia.

Toimi aina oikein. Älä luovuta.

Sori IE:läiset

Jussuf viestitti ystävällisesti että templaattini on kohtalaisen pepanderina IE:llä. Sori vaan microsoftalaiset. Pitää yrittää tehdä asialle jotain kun ehdin. Nyt saan ensin kirjoittaa yhden manifestin loppuun ja sitten nähdä teatteria.

PS. Mozillassa tämä blogi näyttää ihan niin hienolta kuin pitääkin.

10.8.04

Toisilla teillä

Minusta ei ole kuulunut Blogosloviassa mitään vaikka nuokun tässä ruudulla tuntikausia päivässä, melkoista. Syynä ovat uudet vauvapalstat jotka olen miehen Hattrick-tuttujen vinkkien perusteella löytänyt... Kummallistako? Niin minustakin.

Tähän mennessä viikon paras uutinen oli tämänpäiväinen tutustumiskäyntimme Kätilöopiston sairaalaan. Esittely oli mahdottoman asiantunteva ja hyvä ja selkeä. Toisin kuin neuvolan perhevalmennus (ent. synnytysvalmennus). Tuomio on tyly vaikka olemme siellä vasta kerran kärvistelleet. Siellä mumiseva täti laittaa kalvoja piirtoheittimelle ees ja taas ja puhuu (siltä se tuntuu) mitä sylki suuhun tuo. Lainaus:

Raskaana oleva äiti:
"Miten synnytyksen käynnistymistä voisi nopeuttaa?"

Neuvolan tätsy:
"Ei sitä voi millään nopeuttaa, se alkaa kun alkaa."

-- 10 minuuttia myöhemmin --

Toinen raskaana oleva äiti:
"Voiko loppuraskaudenkin aikana jatkaa suolihuuhtelujen tekemistä?"

Neuvolan tätsy:
"Ei, sitä ei suositella loppuraskaudesta koska se saattaa käynnistää synnytyksen."

Salillinen ähkiviä äitejä:
"?!?!?"

Ihme hitaita tyyppejä siellä tuntuu muutenkin olevan töissä. Ammattitaitoisia ja sopivan empaattisiakin usein mutta auttamattoman hitaita. Kätilöopiston naiset... olivat eri maata. Hyvä niin.

6.8.04

Hieno salde

Jes! Kun ruoka onnistuu erinomaisen hyvin, on se kyllä blogaamisen arvoinen asia. Tänään laitoin iltapalaksi muunnoksen salaatista jonka tyyppistä söin jossain viime vuosituhannen taiteilijapiirien uudenvuodenbileissä Kruunuhaassa. Silloin salaattiin kuului muistaakseni myös meetwurst-makkaraa, jonka sattuneista syistä skippasin niin tuolloin kuin nytkin. Siis:

Erinomainen pastasalaatti
  • jäävuorisalaattia
  • pastaa (esim. rusetti-)
  • tuoreita herkkusieniä
  • sipulia
  • mietoa juustoa (tämäniltaisessa versiossa ihan edamia kun sitä oli valmiina kaapissa)
  • (yli)kypsiä tomaatteja
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • puolikkaan sitruunan mehu
How to do it:
Keitä pasta melkein kypsäksi ja huuhdo kylmällä vedellä. Leikkaa sipuli renkaiksi, pehmennä hetki pannulla ja mausta mustapippurilla. Laita sivuun. Siivuta sienet viipaleiksi ja paista ne meheviksi öljyssä, lisää ripaus suolaa ja pippuria. Revi salaatti, lohko tomaatti ja kuutioi juusto. Halutessasi lisää sekaan vielä kurkkukolmioita. Nostele kaikki (jäähtyneet) ainekset sekaisin käsin suuressa kulhossa. Kaada päälle puolikkaan sitruunan mehu ja loraus oliiviöljyä. Nauti!

PS. Salaatti on tosi ruokaisaa, itse söin innostuksissani niin että nyt tuntuu ettei pallea liikahtele kuin vaivoin. Toisaalta, ainahan voi syyttää palleaa.

5.8.04

Hiroshiman kukat

Nappasin Vallilan kirjastossa vieraillessani mukaan vähän toisenlaisen kirjan kuin nämä lomadekkarit, Edita Morrisin Hiroshiman kukat -nimisen kuvauksen elämästä kuoleman kaupungissa 14 vuotta pommin jälkeen. Olipa se kaunis! Lopussa tuli tippa. Lainaus:

"Olet merkinnyt minulle kaikkea. Tiedät sen, Juka. Myös minä olen merkinnyt sinulle paljon, ja se huolestuttaa minua. Tarkoitan, että kaikki tuo rakkaus, joka sinussa on, jää käyttämättä, etkä tiedä mitä sille tekisit." Pudistan päätäni. Mutta hän jatkaa: "Kyllä! Katsos, olet kiinnittänyt minuun niin paljon rakkauttasi, ja nyt on rakkaus jäljellä - mutta minua ei. Haluan nyt sanoa sinulle - jaa se vapaasti pois. Kaikki tarvitsevat sinua, niin kuin minä olen tarvinnut..."

Moniulotteinen ultraääni

Uusinta uutta vauvamaailmassa ovat yksityisten lääkäriasemien tarjoamat niin sanotut 3D-ultrat, joissa voi nähdä loppuraskaudesta lapsensa ilmeisen tarkasti: kasvonpiirteitä myöten ja sen suuren salaisuuden, sukupuolenkin. Ultraäänikatselun saa onnellinen pari sitten kotiinviemisiksi videonauhalla. Näitä ultria on kritisoitu elämysmatkailuksia ja vailla lääketieteellisiä perusteita olevaksi tutkimukseksi ja rahastukseksi. Minäkin olen kovasti näitä vastaan - aina silloin kun en ole sietämättömän utelias tietämään kumpaa sorttia tulokkaamme on. Olemme kuitenkin pysytelleet järkevinä ja eettisinä ihmisinä ja kieltäytyneet moisista hömpötyksistä.

Keskustelupalstalta
löytyi nyt kuitenkin - vaikka miten lapsus olisikin - kaikkien aikojen lupaus. Joku keskustelija oli käynyt mahoineen 4D-ultrassa!! Vau! Siis ihaillut monitorista kasvonilmeiden lisäksi myös aikaa itseään! Tuosta minäkin olisin valmis maksamaan.

3.8.04

Hei hei kotikone!

Kotikone meni heihei.
[Primary hard disk failure]. [Enter system disk]. [En tiedä enää olevani tietokone. En käynnisty. Sammun. Heihei.]
Vielä elää toivo joidenkin tekstitiedostojen kaapimiseksi vanhalta kovalevyltä: varmuuskopiot ovat muutaman kuukauden takaa ja uusia tekstejä on tullut. Ei mitään lopullisen ehdottoman itsemurhaan ajavan tärkeitä mutta ihan hyviä tekstejä jotka mielellään vielä edessään näkisi.

Tätä oli jo varovaisesti ennusteltu ja suunnitelmissa oli ollut säästää rahnaa syksyn ajan ja ostaa jouluna uusi kone. Nyt ostoshommiin joudutaan puoli vuotta etuajassa... jollain osamaksulla kaiketi... Argh. Onneksi koulujen alkaessa luulisi tietokonetarjouksiakin löytyvän.

Päivitystahti saattaa siis olla tulevina päivinä heikonlainen.

2.8.04

Valmista elämää

Tuparit on pidetty ja nyt täytyy hämmentävästi aloittaa aamut muuten kuin arvuuttamalla minkä laatikon purkaisi seuraavaksi. Bileet olivat hyvät. Saimme lahjoja(!): paprikoita, mangon, 50 cm halkaisijaltaan olevan maalaisleivän, Janochin kirjan, Lautapelikerholle lahjoituksena Kimblen... siistiä. Eilinen meni minultakin kuin kovankin juhlimisen jälkeisissä, liekö syynä ollut hurja valvomiseni (aamukolmeen!) kun ei ole tuollaista valvomista tullut tässä viimeiseen ööh... kahdeksaan kuukauteen harrastettua?

Viikonlopun hesariraivon kohteeksi joutui jo ties kuinka monennen kerran lehden Washingtonin kirjeenvaihtaja, toimittaja Jyri Raivio. (Saman hepun muutaman vuoden takainen WTC-uutisointi oli niin kammottavaa että se sai minut lopettamaan tilauksemme.) Lauantain hesarissa oli monipalstainen kertomus siitä kuinka toimittaja Raivio lähestyi presidenttiehdokas John Kerryä, mietti taktiikkaa, ujuttui eturiviin ja pääsi vihdoin kättelyetäisyydelle ja kuinka
"Kerry otti vihkon, paiskasi kättä, sipaisi nimensä (ohessa) vihkoon omalla huopakynällään ja ajoi pois."
Oheen oli liitetty skannattuna tämä Ameriikanmaan presidenttiehdokkaan nimikirjoitus. Tätä on valtakunnan pääuutislehden journalismi. Samalla viikolla tämä uutislehti kunnostautui uutisoimalla alusvaatemallin - anteeksi, siis kulttuuriministerin - ja pankkimiehen erosta. Mielettömän kiinostavaa ja uutisoitavaa. Kiitos HS.

Eilen kääntyi käyntiin yhdeksäs raskauskuukausi, viimeisiä viikkoja viedään. Sormukset olen joutunut jättämään peilikaappiin kun ei niitä näihin tumpuloihin enää kehtaa ängetä. Turvotusta ja paskajournalismia lukuunottamatta olo on aika hyvä.