Valmista elämää

Tuparit on pidetty ja nyt täytyy hämmentävästi aloittaa aamut muuten kuin arvuuttamalla minkä laatikon purkaisi seuraavaksi. Bileet olivat hyvät. Saimme lahjoja(!): paprikoita, mangon, 50 cm halkaisijaltaan olevan maalaisleivän, Janochin kirjan, Lautapelikerholle lahjoituksena Kimblen... siistiä. Eilinen meni minultakin kuin kovankin juhlimisen jälkeisissä, liekö syynä ollut hurja valvomiseni (aamukolmeen!) kun ei ole tuollaista valvomista tullut tässä viimeiseen ööh... kahdeksaan kuukauteen harrastettua?

Viikonlopun hesariraivon kohteeksi joutui jo ties kuinka monennen kerran lehden Washingtonin kirjeenvaihtaja, toimittaja Jyri Raivio. (Saman hepun muutaman vuoden takainen WTC-uutisointi oli niin kammottavaa että se sai minut lopettamaan tilauksemme.) Lauantain hesarissa oli monipalstainen kertomus siitä kuinka toimittaja Raivio lähestyi presidenttiehdokas John Kerryä, mietti taktiikkaa, ujuttui eturiviin ja pääsi vihdoin kättelyetäisyydelle ja kuinka

"Kerry otti vihkon, paiskasi kättä, sipaisi nimensä (ohessa) vihkoon omalla huopakynällään ja ajoi pois."

Oheen oli liitetty skannattuna tämä Ameriikanmaan presidenttiehdokkaan nimikirjoitus. Tätä on valtakunnan pääuutislehden journalismi. Samalla viikolla tämä uutislehti kunnostautui uutisoimalla alusvaatemallin - anteeksi, siis kulttuuriministerin - ja pankkimiehen erosta. Mielettömän kiinostavaa ja uutisoitavaa. Kiitos HS.

Eilen kääntyi käyntiin yhdeksäs raskauskuukausi, viimeisiä viikkoja viedään. Sormukset olen joutunut jättämään peilikaappiin kun ei niitä näihin tumpuloihin enää kehtaa ängetä. Turvotusta ja paskajournalismia lukuunottamatta olo on aika hyvä.