11.1.05

Mutsin henkinen ikä

Kamalaa. Ihan kamalaa. Tästä piti tulle tulokseksi 16 vuotta mutta kun ei:

Henkinen ikäsi on 31 vuotta
Oikea ikäsi on 28 vuotta
Samanikäisiä testiin vastanneita 9789 kpl

28 -vuotiaista testiin vastanneista:
Sinua henkiseltä iältään nuorempia 52%
Henkisesti samanikäisiä 6%
Henkisesti vanhempia 42%

Via Skitso-Janne

9.1.05

Musta Torni ja siitä eteenpäin

Olen jatkanut raskausaikana aloittamaani ei-ihan-niin-laadukkaiden kirjojen lukemista. Kun en Kahta tai Vaimoani ole vielä saanut aikaiseksi kirjastoista jonottaa, lainasin sitten ihan kiusallanikin Stephen Kingin Musta Torni-sarjan kolme kirjaa yhtenä Book studion niteenä. Katsoin lopusta että onpas kirjalla mittaa, melkein seitsemän sataa sivua. Ei kun lukemaan. Aloitin pienifonttisen teoksen joulunpyhinä ja ihmettelin kun en saa sitä loppumaan millään. Luen ja luen ja luen ja aina vaan tarinaa riittää. Aikanaan luin samanmittaisen Potterin englanniksikin viikossa, miksei tämä kulu? Noh, tajusin jossain vaiheessa sitten että sivunumerointi alkaa jokaisen kirjan kohdalla alusta. Ensimmäinen kirja on pari sataa, toinen viisi sataa ja viimeinen sen seitsemisen sataa sivua pitkä. Ei ihme ettei lopu. No tänään aamulla vihdoinkin viimeiset sivut hoidettu. Eikun seuraavien osien kimppuun.

Kun vauva oli pienempi ja imetin iltaisin kolmesta viiteen tuntia melkein tauotta, sain luettua keskimäärin viitisen romaania viikossa. Nykyisin vauvan imuteho on jo niin hyvä ettei rinnalla kulu iltaisinkaan kuin tunnin verran - tulee luettua paljon vähemmän. Miten myöhemmin, lakkaako lukemisharrastus vauvan kasvaessa kokonaan? Tuskin, pitää vain varata mieheltä lukuaikoja, kaksituntisia vapaita hoitovuoroista.

7.1.05

Masentava Hesari

Tilasin veronpalautuksilla Hesarin. Taas. Kun nyt on sitä aikaakin täällä kotona. Ja jälleen mietin heti viikon päästä tilauksen lopettamista. Miksi pahoittaa mielensä heti aamusta?

Lehdessä oli juttu taaperoimettäjistä eli yli vuoden ikäisiä lapsia imettävistä äideistä. Lehteen oli haastateltu etunimillä muutamaa kolme-neljä -vuotiastaan imettävään äitiä. Ja sitten toista näkökulmaa tuomaan oli siteerattu Vauva-lehden keskustelupalstan satoa. Tuo "keskustelu"palsta on niin huonosti moderoitu ja kaikin tavoin ala-arvoisesti hoidettu etten ole siellä ensivisiittieni jälkeen jaksanut vierailla kertaakaan. Noh, nimimerkkiensä suojista keskustelijat vertasivat kaksi-kolmevuotiaan imettämistä mm. insestiin. Itku meinasi tulla kesken kahvin. Mistä lähtien imettämisellä on ollut mitään tekemistä seksin kanssa? Ai niin, siitä asti kun länsimainen yhteiskunta valtasi ryntäät puhtaasti kaupallisiin tarkoituksiin. Mitäs siitä himppasen vanhemmasta tehtävästä, lapsen ruokkimisesta kun pitää myydä olutta. Voi itku ja yrjö sentään. Ja HS esittelee muka-puolueettomuuttaan jutulla joka muka-pitäytyy ottamasta kantaa puoleen tai toiseen.

6.1.05

Henkilötietojen luovutuksen kieltäminen

Sain vihdoinkin täytettyä tämän lomakkeen. Projekti on ollut suunnitteilla jo vuosia mutta helppona juttuja asiaankuuluvasti tavattoman hankala hoitaa. Onneksi sain tarpeeksi pontta postilaatikon suoltamasta krääsämerestä. "Onnea tuoreille vanhemmille!" Ei kiitos. Mielestäni on upeaa että meillä on vauva joka ei tarvitse kaupasta päivittäin mitään. Nenäliinoja ehkä kerran viikossa, siinä se. Ei vaippoja, korvikkeita, tutteja, tuttipulloja, vauvanpesuaineita... Vauvateollisuuden ei tarvitse ulottua meille asti.

5.1.05

Onnistunut linssikeitto

Tulipas eilen laitettua harvinaisen onnistunutta linssikeittoa. Tämä on keitetty kasaan "mitä kaapista löytyy"-periaatteella mutta onnistui yli kaikkien odotusten. Paitsi kevyt ja maukas, keitto on (fetaa lukuunottamatta, ja senhän voi jättää pois) melkein ilmaista. Siksipä tässä resepti talteen ja muillekin inspiraatioksi:

1 dl vihreitä linssejä
2 dl punaisia linssejä
1 prk tomaattipyrettä
2 sipulia
n.6 dl vettä
1 tl öljyä
2 tl murskattua kuminaa
1 tl hienonnettua mustapippuria
1 laakerinlehti
1 tl suolaa
1 dl fetakuutioita

Sipulihakkelusta kuullotetaan öljyssä kuminan ja pippurin kanssa hetki. Lisätään vesi, suola, tomaattipyre, huuhdotut vihreät linssit ja laakerinlehti. Keitellään n. 10 minuuttia. Lisätään huuhdotut punaiset linssit, keitellään n. 15 minuuttia. Tarkistetaan maku, poistetaan laakerinlehti, lisätään fetakuutiot ja tarvittaessa vielä vettä. Annetaan hautua liedellä viitisen minuuttia. Lisänä ruisleipää. Fetan sijaan voisin kuvitella keittoon sopivan hyvin myös smetana-silmän. Ja eikun syömään.

2.1.05

Sunnuntaifemma

Minäkin taidan lähteä nyt mukaan Skrubun sunnuntai-femmaan!

1. Mihin asiaan vuodelta 2004 olet tyytyväisin?

Siihen että alkutaival vauvan kanssa on lähtenyt näin upeasti liikkeelle ja raskausajastakin selvittiin suuremmitta hankaluuksitta.

2. Entä mihin olet tyytymättömin?
Tietyt omaan persoonaan liittyvät klikit eivät vielä(kään) auenneet vaikka olen tullut niistä tieotiseksi jo aikaa sitten.

3. Onko sinulla mitään tiettyä uudenvuodenseremoniaa, esim. kellon lyödessä kaksitoista?
Se kuohuviinilasillinen ja suudelma jonkun kanssa taitavat olla ne perinteiset.

4. Teitkö uudenvuodenlupauksen? Mitä lupasit? Mikset luvannut mitään?
En oikeastaan... Lupauksilla jotka keksitään aattoiltana kuudelta "kun pitäisi sitä jotain kai luvata" ei ole oikein voimaa. Pitää elää hyvin joka päivä muutenkin.

5. Mikä on paras uudenvuodenmuistosi? Entä huonoin?
Huonoin aattoilta päättyi teini-iässä sairaalareissuun. Paras uusivuosi taisi olla viimeistä edellinen kun seisoin Torkkelinmäellä rakettien paukkuessa ja toivoin että meitä olisi vuoden päästä kolme. Nyt meitä on.

Vauvassa kiinni

Yhä edelleen saan itseäni kiinni sitten-kun -ajattelusta. Sitten-kun-en-ole-vauvan-kanssa. Onneksi koko ajan harvemmin. Mutta edelleen silloin tällöin hiipii päähän suunnitelma: sitten kun Jussi tulee töistä ja on vauvan kanssa, minä voin... Väärin. Minä olen vauvan kanssa. Nyt ja koko ajan. Muutaman puolituntisen tissilieassa, kaikella rakkaudella. Se on minun tehtäväni nyt. En saa ajatella että elämässäni olisi osa-alueita joihin en voisi vauvaa ottaa mukaan.

Mitä teenkin, ovat asiat järjestettävissä (okei ehkä jotain metsäpaloprojektia lukuunottamatta) niin että ne voi tehdä vauvan kanssa. Vauvalla on myös oikeus päästä elämästä osalliseksi sen sijaan että olisi suljettu jonnekin lastenhuoneen lastentodellisuuteen jonne kiireiset ja tärkeät aikuiset tekevät satunnaisia vierailuja kun tarpeeksi kovaäänisetsi protestoidaan. Vauvan paikka on tässä, maailmassa minun vieressäni. Eikä tätä aikaa kestä kuin muutama hetki. Ihan pian minä herään ja olen nelikymppinen väsynytnaamainen nainen ja murrosikäiset lapset kertovat etteivät tarvitse minua enää todellakaan mihinkään. Olisikohan siis syytä nauttia tästä hetkestä.

1.1.05

Vuonna 2004

Vuoden aikana tapahtui muutamia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni:

- Ohjauksestani julkaistiin kritiikki Hesarissa
- Tein teatteritöitä ulkomailla
- Synnytin lapsen
- Pelasin läpi ensimmäisen pc-pelini
- Opettelin imettämään
- Vaihdoin sukunimeäni
- Päätin ryhtyä pelikäsikirjoittajaksi
- Ostin kantoliinan
- Hyväksyin ajatuksen omasta väistämättömästä kuolevaisuudestani ja ainoasta kuolemattomuuden häivähdyksestä suvun jatkamisessa
- Otin tukkaan raidat

Ja sitten ne siirapintorjuntalasit silmille, kaikki:
- Rakastuin sydänjuuriani myöten alle 60-senttiseen tyyppiin

Samoina pysyvät vuodet

Vuosien vaihtuminen ei ole koskaan tuntunut kovin kummalliselta. Viime vuosituhannen viimeisenä päivänä istuin teatterilla. Joimme punaviiniä, puhuimme politiikkaa, ja taiteesta. Vuosituhat vaihtui, raketit sinkoilivat Mannerheimintien yllä ja palasimme sisään. Joimme punaviiniä ja puhuimme politiikkaa, ja taiteesta.

Tämä uusi vuosi ei tehtnyt poikkeusta totuttuun. Vuosi kulki kohti loppuaan: imetin ja nukutin vauvaa. Vuosi vaihtui, kuikuilimme raketteja neljännen kerroksen parvekkeelta (muutama näkyikin) ja joimme lasit kuohuviiniä. Oli vuosi 2005: imetin ja nukuitin vauvan takaisin uneen. Mikäs tässä, onnellista molemmin puolin.

Hyvää vuotta 2005 kaikille RaparperiBlogin lukijoille, tulkoon siitä onnekas, tarmokas ja toivorikas.

26.12.04

Minäkin sain lahjoja!

Sain huipusti kivoja lahjoja. Osan olin hankkinut itse, osan olimme yhdessä sopineet ja osa oli ihan yllätyksiä. Kaikki olivat mahtavia. Sain siis:

- Didymoksen Olaf-kuosisen superpitkän superhienon kantoliinan
- Vinon pinon kirjoja
- Rannekellon (eka kahteentoista vuoteen!)
- Kaksi kirjaa Far sideja
- Kaksi kirjaa Calvin ja Hobbeseja
- Puujakkaran
- Valtavan punaisen lattiatyynyn
- Ison huivin
- Zen-comics -sarjakuvan
- Metrisiä tähtisädetikkuja
- Viivi ja Wagner-seinäkalenterin sekä
- Paidan jossa painatus:


Vaikka hyvä, myös aika ostoskrapulainen olo. Mietittiin jo Juspan kanssa, pitäisikö sopia että ensi jouluna saisi antaa vain käytettyinä ostettuja tai itse tehtyjä lahjoja? Siis että vaikka tavara tekeekin onnelliseksi, pitäisikö yrittää kuluttaa vähän paremmin? Ja hyvähän tämmöistä on tapanina miettiä, noinkohan vaan jaksaa pohdintaa pitää yllä ensi jouluun...

25.12.04

Titeengamippaakääj

Skitso-Janne julkaisi kuvan jääkaappirunoudestaan. Meillekin toi pukki jääkaappimagneetteja, mutta runon sijaan ne muodostivat yön aikana omin päin outoja kuvioita...


23.12.04

Ja me toivotamn'

Koti on siivottu, Jursio ahkeroi ja hoiti homman mattojen tamppausta myöten. Lahjat on vaihdettu ystävien kanssa, sukulaiset velvoitteen mukaisesti vierailtu ja nyt viimein kännykät suljettu. Joulu voi tulla.

Piparkakkutalokin kohosi viimein aatonattona. Riittäköön jos kerron että talo seisoo saarella ja sitä hallinnoi rautaisella kädellä pihamaalla patsasteleva Kössi-kenguru. Kössi on ajanut kaikki kamelit (8 kpl) viereiseen saareen josta ne eivät kaksiulotteisna löydä kolmiulotteisen kaarevaa siltaa pitkin taloon takaisin. Eli törkeän hieno.

Huominen menu pitää sisällään kahden sortin sienisalaattia, graavilohta ja valkosipuliöljyssä paistettua leipää; vihersalaattia, sevillan porkkanoita, pariisin perunoita ja punajuuri-vuohenjuustopihvejä, lopuksi halvaa.

Alla olevan kortin myötä RaparperiBlog ja oma heimo toivottaa kaikille lukijoilleen onnellista joulunaikaa:


20.12.04

Tehtävää pyhäpäivien ratoksi

Raisa-lusikkateline 2,90e

Raisa-lusikkateline olisi kaunis teline erilaisten lusikoiden säilytykseen. Huomaa sydänkuviointi.

Teline: Massiivimänty
Pohja: Teräs
Suunnittelija: Ikea of Sweden

Pituus: 15 cm
Leveys: 20 cm
Korkeus: 24 cm

Minkälainen Ikea-esine kantaisi sinun nimeäsi?

19.12.04

UHS - vihulaisen keksintö

Argh. UHS. Kolme kirjainta jotka pilaavat peli-iloni. Universal Hint System. Joku voisi väittää minun pilaavan iloni ihan itse mutta olen eri mieltä.

Se alkaa ihan oikeasta, aidosta jumitilanteesta. En tiedä mitä tehdä. Kate Walker tai Heather tai April Ryan (onpas minulla paljon naissankareita, mahtavaa!) pyörii ruudussa kuin pieru molskihousuissa enkä minä pääse pelissä eteenpäin. Katson UHS-vihjeen. Ai, sen puun takana olikin yksi oksa jota saattoi klikata! Huh, onneksi sain vinkin, nyt taas peli sujuu!

Kunnes koittaa seuraava hankalampi tilanne. Pohdin ratkaisua ehkä seitsemän minuuttia. Sitten kyllästyttää: olen minä jo kaikki paikat tsekannut, katsotaan nyt sitten uuhooässästä. Saan vihjeen, se on helppo. Lapsellisen helppo. Minun olisi pitänyt keksiä se itse. Jatkan pelaamista hapan maku suussani.

Joka kerta jaksan pohtia ratkaisua itsekseni vähemmän ja vähemmän aikaa, vihje vihjeeltä pelaaamisen into hiipuu. Jälleen: jotain struktuuria näihin pelihommiin, prkle!

18.12.04

Santeri Tuori

Kävimme vauvan kanssa Sanomatalon galleria Anhavassa Santeri Tuorin valokuvanäyttelyssä. Kiinnostuin siitä Hesarin jutun perusteella, idea kuulosti niin mielenkiintoiselta että tämä oli nähtävä. Tuori on yhdistänyt valokuvaan liikkuvaa kuvaa, luoden jotakin näiden kahden median välimaastosta. Näyttely oli upea. En muista koska viimeksi olisin liikuttunut tai säikähtänyt taidenäyttelyssä näin. Liikkuva kuva "ehdottaa kuvattavalle uusia identiteettejä". Näin juuri, identiteetit liikkeelle ja nimet kiertoon! Näyttely on auki vielä tänään ja huomenna, ehdottomasti kokemisen arvoinen. Alla Mörkö.



17.12.04

Teknistä elämää

Uusi näyttö saapui. Se on upea. 17 tuumaa ja litteyttä, kirkkautta ja nopeutta. Kuten aina konetta vaihtaessa sitä miettii "miten me jaksettiinkaan sillä vanhalla rakkineella pelata?". Nyt ei puutu kuin langaton näppis ja hiiri niin pöytä olisi sen näköinen kuin tässä tehtäisiin kummempiakin töitä kuin näytelmätekstejä ja blogimerkintöjä.

Viherpiipertäjällä on vähän huono omatunto: nyt kun kone ja ruutu ovat niin hienoja, ne tuppaavat jäämään päälle koko päiväksi - jos minä vielä sen ja sen tarkistaisin. Viereisessä hyllyssä ruksuttaa auki pleikkari ja telkkari, Silent Hill 3 paussilla vauvan seuraavia päiväunia odottamassa. Pitää saada tähän tekniikan kanssa pelleilemiseen vähän struktuuria.


16.12.04

Nuorena musiikkimaku väännettävä

Vauvan (ikää kolme ja puoli kuukautta) lempileikki on nimeltään Rammstein. Siinä vauva seisoo äidin mahan päällä kun äiti laulaa Rammsteinia. Etenkin Amerika-viisun kertosäkeen ameeerikaa saa äidin mahan nousemaan ja laskemaan ja tämäkös on nastaa. Eipä ole äidilläkään valittamista.

15.12.04

Hyvinvointivaltion nurjia puolia

Aamun Hesari julkaisi mielipidepalstalla Reko Lundanin oivan kirjoituksen. Jos kerran varallisuusveron voi poistaa koska se oli muinaisjäänne jonka tuotto oli minimaalinen, eikö hyvänen aika jo työmarkkinatuen tarveharkinnaisuudusta voi luopua samalla tavalla. Se, että jo puolison 1850 euron kuukausitulot (Lundanin mukaan) pudottavat työttömän puolison tuet nolliin, on älytöntä. Aikuinen ihminen ei saa joutua pyytämään viikkorahoja puolisoltaan.

Toivottavasti en itse koskaan joudu moiseen kurimukseen vaan liiton ansiosidonnaiset päivät piisaavat ja töitä löytyy ennen niiden loppumista.

14.12.04

Schizo-fani

Kun homma oli kerran tehty tämmöiselle dreamwaeveritumpelollekin näin helpoksi niin Janne, olen fanisi ihan banneria myöten!

Angeleita Ameriikassa

Lopetimme telkkarin katsomisen kesällä 2002. Nyt toosa toimittaa enää pleikkarin monitorin virkaa ja onkin siinä oikein hyvä. Telkkarittomuuttamme en enää oikein edes muista kuin tuttujen kysellessä kommenttia sarjakäänteisiin. Tänään tuntuu kuitenkin erilaiselta. Pitkään aikaan en ole kaivannut telkkaria kuten tänään, nelosen uuden sarjan käynnistyessä. Sekä Pacino että Streep kuuluvat suosikkinäyttelijöihini, ja teksti on hieno. Aikanaan näin sen Kansallisteatterin kuusituntisena tulkintana ja pidin silti. Ehkä tämä julkaistaan dvd-laatikkona ensi jouluksi? Sitä odotellessa voi ihastella kuvia.



13.12.04

Kilteistä ja tuhmista vauvoista

Minä en jaksa kuulla kuulla kuinka onnekkaita olemme. En jaksa enää yhtäkään päivittelyä siitä miten hyvä tuuri meillä on käynyt kun olemme saaneet näin rauhallisen ja kiltin vauvan. Ensimmäinen asia: rauhallinen ja tyytyväinen vauva ei ole kiltti yhtään enempää kuin koliikissaan karjuva vauva on tuhma. Vauva on vauva on vauva. Piste.

Tyttö on esikoisemme joten kamalan laajaa kokemusta seuraavien väitteiden esittämiseen ei ole, esitän ne silti. Toinen asia: uskon siihen, että tyttömme on näin rauhallinen ja tyytyväinen kuin on, koska olemme vanhempina tehneet tiettyjä valintoja. Ja ei, en väitä että koliikkilapsen vanhemmat olisivat aiheuttaneet koliikin vauvallensa. Olen kuitenkin varma että kun vauva saa nukkua vanhempiensa vieressä, syödä aina kun nälättää, tehdä tarpeensa vaipan sijasta pottaan ja katsella maailmaa kantoliinassa keikkuen keskellä kaikkea olematta keskipiste, on vauvan perustarpeista aika moni aika tyydyttävästi täytetty.

Emme ole supervanhempia eikä lapsestamme tule supervauvaa. Uusi perhe-elämämme on vain mukavan rauhallista, runsasunista ja onnellista. Siinä on enemmän kuin tarpeeksi.

Blogoslovia elää

Raparperiblog otti ilolla vastaan uutiset Blogoslovian viimeisimmistä tapahtumista, Hernekeppi-lehden blogiversiosta ja kahden hyvän blogin uusista osoitteista. Odotan jatkoa innolla.

Oma viikonloppu on kulunut sateenkaaritunnelmissa. Aurinkoisina olemme järkänneet kämppää uuteen uskoon hiki päässä ja meillä alkaa olla jo yksi maailman hienoimmista olohuoneista (valokuvia myöhemmin). Veronpalautukset päätimme törsätä kantoliinan lisäksi tft-näyttöön. Aijai. Niin, se sade: lapsuudenkodin jälkeenjääneitä tunnelmia selvitellessä pää on ollut ajoittain poksahtaa. Vasta nyt iltaa kohti alkaa vähän kirkastua. Ihanaa elää jo omassa perheessä.