30.9.04

I Barely Vote

Nyt selvisi mihin Kysyn Vaan (eng. I Barely Ask) katosi. K.V. vetäytyi tietysti viimeistelemään kunnallisvaaliehdokkaiden nettisivuja. Netti on nimittäin pamahtanut pullolleen sivustoja jotka joku sukulaispoika on ehdokkaalle vartissa vääntänyt "kun pitää olla ne nettisivut". Onneksi ihanat kanssablogaajat kaivavat parhaat esille ja linkittävät. Olen saanut ulvoa päätteellä. Kiitos Mitti, kiitos Teemu, kiitos Terttu "tulee kuin metro" Savolainen.

Ja vielä lisäys otsikkoon:kyllä minä äänestän, äänestän aina. Vaikka se vuosi vuodelta vaikeampaa onkin.

29.9.04

Vauvan eka leffa

Lähdettiin eilen tytön kanssa Baby Bioon. Eli äidit ja isät pääsevät vauvoineen leffaan, salissa on himmeät valot koko ajan päällä ja äänenvoimakkuus iisimpi kuin normaaleissa tykityksissä. Vaippoja voi vaihtaa kesken esityksen ja tuttipulloja lämmitellä ja imettää, kaikki samalla kun voi katsoa filkkaa.

Olipa kokemus! Aivan mahtavaa. En olisi ikinä uskonut että tapahtuma on niin suosittu mutta hyvä että on. Salillinen äitejä (tai no joo, bongasin yhden isänkin) ja miljoona eri-ikäistä vauvaa. Välillä huuto oli ihan korvia huumaava mutta mikäs siinä. Välillä tsiigailtiin leffaa rauhassa. Osa vauvoista nukkui kantokopassa, osa liinoissa, osa kelli lattialla omilla vilteillään. Kävelemään opettelivat ottivat tukea penkkirivistöistä ja jo osaavat porhalsivat valkokankaan edessä pehmustetulla tantereella ees ja taas.

Meidän pimu nukkui pitkään, sitten tuli nälkä ja oli tyytyväisenä rinnalla pitkään. Vaipanvaihdon jälkeen tissiteltiin vielä leffa loppuun - eli ei olisi voinut oikein rauhallisemmin mennä. Vähän mietitytti että raahasinko liian pientä kaveria noin isoon väkijoukkoon mutta sitten muistin olevani bakteerikammoa vastaan ja uskovani vastustuskyvyn kehittyvän normaalissa elämässä - ei ylisuojaisassa.

Tuonne menen kyllä uudestaankin. Ainoa miinuspuoli on vaan se leffavalikoima. Yleensä katson leffassa leffoja jotka hyötyvät valkokangasesityksestä jotain - eli filmejä joissa on hyvää isoa kuvaa tai efektejä jotka saavat penkit tärisemään. Draamat toimivat kotinäytöltäkin. Baby Bion leffavalikoimassa on ymmärtääkseni vain komediaa ja jokunen draama, yhtään laukausta tai nyrkiniskua on turha odottaa. Mutta en minä kauheasti valita.

Niin se eka leffa teatterissako? Sehän oli Hanksin plantun tähdittämä Terminaali mutta ei filmi tässä oleellista ollutkaan.

26.9.04

Liinailun ihanuus

Aloitimme kantoliinailun varovasti - liiankin varovasti. Hermostuuhan sitä itse kukin nyt vähemmästäkin kuin että jos haparoivin käsin ängetään löysään liinaan keikkumaan. Ystävä piipahti sitten perjantaina ja saimme live-opastusta liinan käytössä. Salaisuus oli tiukkaan solmiminen - vieläkin tiukempaan - ja vielä. Tänään laitoin hyvinsyötetyn tytön kehtoristisidontaan ja tässä köllii edelleen. Olen saanut laitettua pyykit ja nyt vielä tätä ihanuutta: kirjoittaa näppiksellä kahdella kädellä! Tämä toimii. Se tässä vaan tulee mieleen että miten olisi fiksuinta pukea itse ja vauva jos tahtoo ulos liinailemaan tuulisella syyssäällä? Vinkkejä otetaan vastaan.

25.9.04

Nimikirjoituksien julkaisemisesta päivälehdessä

Aamukahvit väärässä kurkussa kommuuni tuotti tällaisen asiakaspalautteen Helsingin Sanomille:

Kysymykseni kuuluu: Onko HS:n nykyiset toimittajat kasvaneet 80-luvun Suosikkia lukien ja onko HS:n taso lähestymässä kirjakerhojen mainoslehtien tasoa?

Minkään yleispätevän journalistisen opin mukaan ei ihmisten nimikirjoitusten julkaiseminen voi olla pääpäivälehden tehtävä; ei mielellään edes mahdollisuus.

Silti on tapahtunut mm. seuraavaa: 31.7.2004 Jyri Raivion artikkeli "Kuinka hankittiin Kerryn nimmari" oli luokatonta vähälahjaisen 20-vuotiaan wannabe-journalistin tasoon yltävää kirjailua. Jos kirjoittajalle kyseessä oli humoristinen juttu, ei kukaan kyseisen kirjoituksen vessamme seinältä lukenut tuttavammekaan ole sitä niin ymmärtänyt. Nuorten osastonnekin kirjoitukset osoittavat kasvaneempaa tasoa. Ja jos ei Jyri saanut suosikkibändinsä nimmaria nuorena niin nyt koko Suomi sai katsella hänen urotekoaan.

Olin repiä myös hiukseni päästä tänään nähdessäni Almodovarin tervehdysnimmarin kulttuurisivullanne. Juttu muuten oli hyvä, mutta onko nyt todella niin että HS on tietoisesti ottamassa Suosikin ja kirjakerhojen mainoslehtien mainostavan kritiikittömän linjan, jossa suurien julkisuuden henkilöiden omakätiset tervehdykset sykähdyttävät pientä lukevaa ihmistä ja kannustavat lisätilauksiin?

Eikö tämä ole melkoista lukijakunnan aliarviointia, sellaista johon teidän levikillänne ei olisi varaa.

Mielestäni kyseinen tendenssi julkaista tervehdyksiä toimittajien jutuissa on helposti kritisoitavissa, ilmiönä avattavissa mainonnan ja palvonnan osioihin sekä osoittaa erittäin huonoa, yksipuolista ja teini-ikäistä tyylitajua.

Kiinnostaisi myös saada vastaus, kuinka usein viime vuoden aikana olette painaneet lehdessänne julkisuuden henkilöiden nimikirjoituksia sekä mitä tiedotuksellista tarkoitusta tai päämääräänne tällainen palvelee?

21.9.04

Puhumisen taito

Nyt on ollut aikaa kuunnella radiota. Menetin hermoni nuorisokanavien mainostulviin ja pönttöiivaritoimittajiin jo muutama vuosi sitten, mutta nyt radionkuunteluajan lisäännyttyä radikaalisti olen taas sortunut niitäkin kuulemaan.

Siihen olen jo tottunut että toimittajien taustatyö on näillä kanavilla aneemista, jopa olematonta. Ohjelmia on toimitettu, mutta lopputulosta ei. Ohjelma-aika täyttyy musiikista (biisivalikoimassa kahdeksan kappaletta) ja interaktiivisista osioista joihin kuuntelijat saavat soittaa ja keskustella toimittajien kanssa:

"-Tänää me kysellää et millane fiilis?!!!!111 Meillä onkin tässä eka soittaja linjalla. Kukas siällä?
-Pate.
-No Pate mikä fiilis?
-Tosi hyvä fiilis!!
-Kiitti Pate. Ja sitten seuraava soittaja."

Kun vielä toimittaja kimittää kurkkuunsa kuin eno-vainaan polkupyörä syksyllä, on nautinto pedattu. Äänenmuodostus, artikulaatio ja kyky painottaa sanoja oikein eivät ole turhia hyveitä.

Pohjanoteerauksen kuulin kuitenkin Yle X:ltä. Toimittajat käyttivät keskustelun lähtökohtana ja ainoina lähteinä nettikeskustelua "pitäisikö espoolaispojat palauttaa Yhdysvaltoihin" ja Citygirl_88:aa siteerattiin: "Ei must todellakaa pitäs". Nettikeskustelun tasoista keskustelua menen seuraamaan nettichattiin. Radiokeskusteluilta odotan kiinnostavaa rajattua aihetta, tolkullisia keskustelijoita ja haasteita kuuntelijalle. Onneksi Ylen Ykkönen on olemassa. Vaikka kyseisellä kanavalla Jeesus pelastaakin minua päivittäin, ei silti ole sen voittanutta.

19.9.04

Vaipaton vauva

Opettelemme vaipattomuutta. Kiinnostuttiin asiasta odotusaikana siinä määrin että tilattiin Amazonilta aiheesta kirjoitettu kirjakin. Nyt oppeja päästään (vihdoin) soveltamaan käytäntöön.

Kyseessä on siis vauvan kanssa kommunikoiminen. Lähes kaikkialla paitsi länsimaissa äidit pissattavat ja kakattavat lapsiaan vauvasta asti eikä vaippoja käytetä. Suomessakin on ollut perinteet lapsen pissattamiseksi esimerkiksi sanomalehden päälle. Vaippateollisuuden myötä saatiin sitten tännekin 1950-luvulla sponsoroituja tutkimuksia jotka osoittivat selvästi ettei lapsi pysty hallitsemaan rakkoaan ennen kuin toisella vuodellaan - vaikka puolet maailmaa toimii toisin.

Toistaiseksi tyttömme käyttää vaippoja mutta onnistumme pissattamisessa koko ajan paremmin. Tänään on saatu "pyydystettyä" kolmet pissat putkeen eli osattu viedä vauva pissalle oikeaan aikaan ja saatu pikkuinen pissatettua niin että vaippa pysyi kuivana tuntitolkulla. Hieno fiilis!

15.9.04

Festivaalini

Olin festareilla 3.-8.9. Siitä muistona tämä hieno ranneke. Kovaa meni, piti pitää nollalinja mutta kun kerran tarjottiin:
  • Ilokaasu-happiseos
  • Epiduraali x 2
  • Oksitosiini
  • Lääkeinfuusio
  • Morfiini
Nyt vedän enää parasetamolia. Jes.

13.9.04

Rivi imetyspäiväkirjasta

Imetyspäiväkirjan rivi oli kuin suoraan Trio Niskalaukauksen lyriikoista:
Yliväsynyt vauva rauhoittui vaivoin

Tämäkö on sitä arjen sattumanvaraista runoutta? Taas mennään...

9.9.04

Kotona ollaan

Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Kiitos kaikille onnitteluista, sain niistä sairaalaan printit ja ilostuttivat paljon. Rakas ET:n näköinen tyttäremme päätti siis putkahtaa maailmaan kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnyttelyssä oli kova työ (vuorokauden urakoinnin jälkeen vauva päätettiin lopulta auttaa maailmaan keisarinleikkauksella) mutta omaperäisesti voisin sanoa sen olevan kevyesti vaivansa arvoista.

Aloittelevan lapsiperheen arjelle ominaisesti päivät ovat hajamielisyyttä täynnä. Aika kuluu siivillä. Jos päättää keittää aamukahvit, kello saattaa käydä iltapäivän kolmea kun siihen puuhaan lopulta ehtii. Isyysloma on iso bonus näinä päivinä. Kommenteissa ihasteltiinkin jo kaunottaren yhdennäköisyyttä isänsä kanssa - jossain lapsikirjassa kerrotiin kaikkien vastasyntyneiden muistuttavan ilmiömäisesti isiään, kutsuivat sitä luonnon isyystakuuksi :)

Jatkoa toiste, velvollisuus kutsuu!

6.9.04

Aivan pieni päivityskatkos


Raparperiblog palaa kuvioihin aikaisintaan keskiviikkona tai torstaina.

3.9.04

Pitkät päivät, vielä vähän aikaa

Äitiyslomalaisen päivät ennen ensimmäisen vauvan syntymää ovat pitkiä. Välillä sietämättömän pitkiä. Sitä järjestää cd-levyjä, viikkailee pyykkejä, leipoo korvapuusteja: tekee kaikkea sellaista jota ei kiivastahtisen työelämän aikaan tottunut ensisijaiseksi meriitikseen laskemaan. Mutta yksi asia tässä on yli muiden: voi nukkua ihan miten paljon haluaa! Siis sikäli kun olo antaa muuten myöten. Eilen menin nukkumaan ennen puoltayötä ja tänään kello kävi yhtätoista kun kömmin ylös. Ihmeellisen makoisat kahdentoista tunnin unet.

Herätän kanssaeläjässä ankaraa kateutta. Se kertoo ymmärtävänsä vasta nyt mun viime talven murinoita. Silloin kerroin että usein aamuisin tekisi mieli potkaista puolisoa joka kääntää autaana kylkeä kun itse on talvitamineissa silmät ristissä lähtövalmiina ulko-ovella ja kello on 05:30. Aika aikaansa kutakin. Kohtapuoliin se olenkin sitten kai taas minä joka pomppii kahden tunnin välein hereillä... 16 days and counting...

2.9.04

Hyvän mielen kirjallisuutta etsimässä

Minulta puuttuu yksi kirja. En tiedä mikä se on.

Kirjat saavat erilaisiin tunnelmiin, kuten musiikit. Jos tahtoo terästää havaintokykyä tai kulkea kaupungissa, Perec ja Calvino eivät petä koskaan. Kun menee kovaa, Virilio pitää vauhdissa. Kun tahtoo uida surussaan kunnolla, laineita nostattaa pettämättömästi Bernerin PS - merkintöjä suruvuodelta. Ahdistavan olon itselleen saa karkeasti arvioiden 40 prosenttilla kirjahyllymme sisällöstä. Mutta minulta puuttuu kirja joka saisi minut aurinkoiselle mielelle: keveälle, hilpeälle, edesvastuuttomalle. Stressivapaalle. Vähän kuten saa hyvä pomppimispunk-musiikki. Tai kunnon räminärokki. Se kirja minulta on aina hakusessa. Kaikki lämminhenkisiksi aiotut romaanit tuntuvat näissä tunnelmissa aina vähintäänkin epäuskottavan ällöiltä. Punk-kirjallisuutta haetaan.

Vilpitön myyjä

Alakerran Siwa on mahtikauppa. Sieltä ei löydy mitään. Olen etsinyt sieltä tuloksetta sellaisia erikoiselintarvikkeita kuin kasvispihvi, vaniljakastike ja ruuanlaittotuorejuusto. Okei, ovathan ne vähän erikoistuotteita. Siwan periaatteisiin kuuluu tarjota lähikaupan lähivalikoima lähi-ihmisille - ei mitään snobbailuja. Erikoistuotteet kannattaa hakea muualta. Saahan Siwasta kuitenkin maitoa ja mehua ja säilykkeitä ja itsepaistettua leipääkin. Eilen yritin löytää pakastepatonkia. Tiedättehän, niitä yrttisiä tai valkosipulisia joissa on sitä voita välissä? Noh, pakastealtaassa oli käynnissä hyllytilan uudelleenjärjestelyt: erilaisia pakasteita oli kasattu eri korkuisiksi keoiksi ja olettettavasti minimipalkkainen työntekijä järjesteli niitä. Kysyin "Anteeksi, mahtaako täältä jostain löytyä niitä pakastepatonkeja?" Nuori myyjä kohensi silmälasejaan ja nosti katseensa minuun vilpittömän hämmästyneenä: "En minä vaan tiedä." Tuijotimme toisiamme hetken. Mikäs siinä sitten. Vastaus sai vilpittömyydestään kaikki pisteet, ja hymyilemään vielä liikennevaloissakin.

1.9.04

Poliisivaltio nimeltä Suomi

Hei mikä juttu tämä on että veteraanin hautajaisia kunnioitetaan hornet-hävittäjän ylilennolla? Käsittämätöntä sekoilua. Eilen sydän pomppi kurkkuun kun iltapäivällä taivaalta kantautui aivan kaamea jyly. En ollut ainoa joka yritti ikkunasta tihrustaa mikä äänen aiheutti: vastapäisen talon mummot olivat ikkunoissaan ja systeri, jonka kanssa puhuin samaan aikaan kertoi että myös keskustassa ihmiset tapittivat ihmeissään taivaalle. Noh, tämän päivän HS kertoo että kyseessä oli tosiaan kunnianosoitus eilen Hietaniemeen haudatulle sotaveteraanille. Öllöä. Kunnioittakoot vaikka Suomen lipuilla ja veisuillaan mutta että hornetilla päräyttelemään keskustaa edestakaisin? Tökeröä.

Ewan McGregorin näköinen haltia


Viime yönä tuleva lapsemme sai Ewan McGregorin näköiseltä haltialta amuletin suojaamaan pahan voimilta.

Olisiko joku mahdollisesti pelannut viime aikoina The Longest Journeytä himppasen liikaa?