Kotona ollaan

Eilen päästiin sairaalasta kotiin. Kiitos kaikille onnitteluista, sain niistä sairaalaan printit ja ilostuttivat paljon. Rakas ET:n näköinen tyttäremme päätti siis putkahtaa maailmaan kahta viikkoa ennen laskettua aikaa. Synnyttelyssä oli kova työ (vuorokauden urakoinnin jälkeen vauva päätettiin lopulta auttaa maailmaan keisarinleikkauksella) mutta omaperäisesti voisin sanoa sen olevan kevyesti vaivansa arvoista.

Aloittelevan lapsiperheen arjelle ominaisesti päivät ovat hajamielisyyttä täynnä. Aika kuluu siivillä. Jos päättää keittää aamukahvit, kello saattaa käydä iltapäivän kolmea kun siihen puuhaan lopulta ehtii. Isyysloma on iso bonus näinä päivinä. Kommenteissa ihasteltiinkin jo kaunottaren yhdennäköisyyttä isänsä kanssa - jossain lapsikirjassa kerrotiin kaikkien vastasyntyneiden muistuttavan ilmiömäisesti isiään, kutsuivat sitä luonnon isyystakuuksi :)

Jatkoa toiste, velvollisuus kutsuu!