23.2.04

Pentti Saarikosken lapsi

Unissa on kivaa. Paitsi että niissä voi lentää, tietysti, ja pudota ja ajaa veturia ynnä muuta tavanomaista, niissä voi myös tehdä asioita jotka ovat jääneet tekemättä oikeassa elämässä. Esimerkiksi tykittää heroiinia tai saada lapsen Pentti Saarikosken kanssa. Minä olen tehnyt nämä molemmat. Heroiini-yöstä on jo parisen vuotta mutta muistan yhä kun piikkiä tarjottiin, kieltäydyin koska se on niin vaarallista: en halua yliannostusta enkä hepatiittia tai muuta. Oivalluksen nautinto: olen unessa! Yliannostuksen tai tartuntatautien riskiä ei ole. Tykitin koko yön, se oli siistiä, tuntui kuin olisin vajonnut aina vaan. Upea raukeuden tunne jäsenissä.

Viime yönä sain sitten lapsen Pentti Saarikosken kanssa. Pentillä oli Väinämöinen-lakki päässä koko ajan. Lapsi oli syntyessään jo kolmen vuoden ikäinen ja kieltäytyi muuttamasta kanssani Helsinkiin (olimme Tampereella). Enkä minä suostunut jäämään Treelle joten lapsi jäi kai Pentin ja uuden Heidi-vaimon(?) kanssa Tamperelle asustamaan.
Mutta tämäkin tuli nyt tehtyä.

Ps.
Tsekatkaa uusi linkki sivupalkista, Jussi aloitti lautapelikerhon sivuston, josta voi seurata tulostemme kehittymistä!

19.2.04

Alastonuinnin ihanuudesta

Kävin eilen pitkästä aikaa Yrjönkadun uimahallissa nautiskelemassa. Se on voittamaton uintipaikka. Miljöön kauneus ynnä kaikkialla vallitseva rauhallisuuden ja hiljaisuuden tunnelma saavat ainakin allekirjoittaneen vaipumaan meditaation kaltaiseen keskittyneeseen olotilaan. Alasti lämpimässä vedessä veto, veto, veto. Sukellan, kuulen avaimen kilisevän nilkassani, hiljaisena kuin tiuku. Nousen vedestä ja menen kuumaan suihkuun ja sieltä löylyyn. Puupenkeillä istuu naisia. eri-ikäisiä, eri kokoisia, eri tavoilla kauniita naisia. Mummot heittävät löylyä ja nuoret urheilijat loikovat lauteilla. Minulla taitaa olla harrastus.

17.2.04

Tähän pystyy vain nainen:

Ja vain tiettyy aikaan kuukaudesta. Makoilin sängyllä ja luin Aili Konttisen paljon palkitun sotalapsi-kuvauksen Inkeri palasi Ruotsista. Itkin kuin niagara. Pieni Inkeri parka ei tiedä ollako Inkeri vai Inger? Kumpaa rakastaa enemmän, hajuvedeltä tuoksuvaa Ruotsin mammaa vai karheakätistä työnsankaria Suomen äitiä. Voi Inkeriä. Juro Suomen isä osaa lempeän hellästi auttaa Inkeriä tekemään päätöksensä. (Arvatkaas mikä se oli?)

Mitä sellaista sinä olet tehnyt, josta jälkeenpäin puhuessasi muistat mainita sanan hormoni ainakin kolmesti?

16.2.04

Carcassonessa(kin) olen voittamaton

Sunnuntai kului vängästi vaikkakaan ei upeassa säässä ulkoillen, niin erilaisten lautapelien ääressä.

Carcassonne
Ensimmäinen lämmittelypeli
I Raisa 52
II Tapio 51
III Jussih 50
IV Jussik 47

ja toinen peli:
I Raisa 90
II Jussik 88
III Tapio 74
IV Jussih 58

(Puerto Ricoa pelattiin myös mutta koska Jussih joutui poistumaan 45 minuuttia ennen pelin loppua palloa potkimaan, ei hän hyväksy näitä tuloksia. Vaikka me jäljelle jääneet pelasimme kollektiivisesti Jussin peliä kunniamme ja omantunomme kautta parhaalla mahdollisella tavalla.)

14.2.04

Mummo, äiti, minä?

Karjalaiset sukujuuret puskivat pintaan eilen. Väänsin sitten kaksi pellillistä karjalanpiirakoita itse. Ruisjauhosta, suolasta ja vedestä taikina, riisipuuro liedelle ja pulikoimaan. Pulikkani olen saanut Vänniltä, mummon veljeltä. Ainoa kerta, kun olen karjalapiirakoita tehnyt oli 13-vuotiaana kun joku mummon siskoista oli käymässä Helsingissä. Tehtiin kolmistaan vuori niitä. Ihmeellistä, jostain kaikki oikeat liikkeeet kuitenkin tulivat takaisin mieleen ja sain rypytettyäkin aika vauhdilla ja aika pientä ryppyä kuten asiaan kuuluu. Heh, kaikkea ne naishormonit teettää.

Synkkä miete samasta aiheesta: mummoa ei enää ole, äitiä ei enää ole, minä olen ainoa muistamassa näitä, muistamassa miten piirakat tehdään, ehkä joku päivä kertomassa jollekulle uudelle. Kamala vastuu. Ehkä.

Niin ja tuhannen taalan kysymys tuli leipoessa mieleen: Eihän riisi ole kuulunut suomalaiseen ruokavalioon kovin kauaa, sata vuotta ehkä? Millä ne alkuperäiset karjalanpiirakat täytettiin? Ohrapuurolla? Perunamuusilla? Tiedätkö sinä?

11.2.04

Beware - the Square

Hämeentien leffavuokraamon hyllystä löytyi uusin pohjanoteeraus jatko-osien nimeämiselle. Muistanette kiinnostavan suljetun tilan kauhu-scifi-draaman The Cuben vuodelta 1999? No, nyt on filkka saanut jatko-osan:



Cube2, kuutio potenssiin kaksi on käsittääkseni neliö...? Takakannen mukaan kyseessä oli aika tarkalleen ykkösosan juoni. Sillä erotuksella, että nyt kuutioparvi pyörähteli kai jossain avaruudessa... vapisen pelosta.

Viimeksi sai nauraa yhtä hyvin kun Karhupuiston filkkari tarjoili lastenhyllyssä elokuvaa "Päättymätön tarina 2"

10.2.04

Haapaniemenkatu 11 B 79

Hakkis ja Veera avaavat keskustelua Merihaasta. Hakkis tahtoisi lähettää sen merille, Veera antaa katseensa levätä siinä päivittäin. Itselläni on alueeseen ambivalentti suhde. Asuin siellä ikävuodet 2-15, eli kypärämyssy-iästä ensimmäisiin rintsikoihin. Asuin siellä tärkeät vuodet.

Merihakaa rakennettaessa oli monia kauniita tavoitteita:

Autottomuus
+ Päällikannella ei ollut autoja ja me lapset saimme leikkiä ulkona omin päin heti kun olimme tarpeeksi isoja jaksaaksemme avata metallivahvisteiset rapunovet itse. Muistan miten kolmivuotiaina treenautimme hentoa kaveriamme oven välissä. Se oli hauskaa.
- Autokansi oli maanalainen helvetti särisevine keltaisine lamppuineen ja loputtomine varjoisine läiskineen. Siellä murskattiin sen yhden verovirkailijan kallokin silloin joskus. Se oli pelottava paikka.
? Eikö esimerkiksi Kalliossa ole kasvanut valtavat määrät työläislapsia vaikka täällä ei kaikilla taloilla ole edes sisäpihaa?

Eri asujaryhmien sekoittaminen
+ Kun tiesi missä taloissa oli omistusasuntoja (missä asui Kalevi Sorsa), sai pääsiäisen virpojaisissa mahtavat saaliit Budapest-konvehteja kaupungin kämppien tylsien rusinoiden sijaan.
- Omistusasoista koostuvat "Lamellitalot" kieltäytyivät antamasta taloyhtiön vettä yhteisen valtavan jäämäen jäädyttämiseen vaikka kaikki muut antoivat. Me lapset sitten kerroimme noista taloista tuleville lapsille ettei kannata tulla tätä mäkeä laskemaan kun vanhempansa eivät ole tahtoneet antaa siihen vettä.
? Eikö 1980-luvulla vielä ollut pakolaisia? Merihaassa en muista asuneen kuin muutamia siirtolais- tai diplomaattiperheitä, niissä rikkaissa taloissa.

Muuttaisinko Merihakaan takaisin? Kasvattaisinko siellä omia lapsiani?
+ Sijainti on mahtava. Joka paikkaa kävelymatka. Jos pääsee yläkerroksiin, myös maisemat ovat mahtavat, meidän parvekkeelta näkyi koko Helsinki tuomiokirkolta Stadikan tornille.
- Kämpät on rakennettu vuonna 1980. Talot ovat kaameassa kunnossa. Siellä on monilla pihoilla samat kiipeilytelineet joissa itse kiipelin ja jotka olivat hilseileviä jo silloin. Siellä ei ole luontoa. Olin 15-vuotias kun näin ensimmäistä kertaa siilin.
? Miksen lähtisi johonkin vanhaan lähiöön jos vain suinkin pääsen? 1940-1960-luvulla rakennettuihin Lauttasaareen, Herttoniemeen, Roihuvuoreen, Koskelaan...

En osaa päättää mitä siitä ajattelen. Ehkä kaikkea. Merihaka on kamalan ruma. Se on kamalan rakas. Se on siisti. Se on ehdoton. Se on mahdoton. Se on idealistinen, hellyttävä. Kaamea.

8.2.04

Uma - cooleista coolein


Eilinen elokuvailta onnistui yli odotusten. Kill Bill oli, ehkä vähän yllättävästikin, leffa makuuni. Tai äh, miten niin yllättävästi? Kyllähän minä olen tykännyt asefetisistisestä Matrixistakin ja kaikesta missä miekkaillaan hyvin, lohikäärmeet piilotetaan ja väkivalta on tanssivan kaunista. Sitä tosin joku voisi pitää yllättävänä kun minä olen kyseessä. Olenhan kuitenkin 70-luvun lapsi joka on kysynyt TV-uutisissa ministeriltä kirkkaalla lapsen äänellä "Mutta miksi te ette voi lopettaa kaikkien sotalelujen valmistamista?". Talking about brainwash.

Milloin Vol 2 ilmestyy? Kuka tietää? Pakko päästä näkemään ja pian.

Uma oli upean siisti mimmi ja koko leffa niin täynnä komeita seksikkäitä naisia että heikkoa teki. Öllöttävyydet oli viety huippunsa ja veren määrä juuri niin yltiöpäiseksi kuin vain Tarantino osaa. Pitäisikö huolestua siitä kun huomaa nauravansa miekoilla lävistetyille miehille tai miehille joiden pää hakataan oven väliin tohjoksi? Vai onko tämä juuri sitä orastavaa sosiaalidemokraattisuutta jota pitää vastustaa. Onpas nyt kummia mietteitä heti aamusta...

7.2.04

Blue noses

Piipahdettiin Kirsin kanssa Kiasmassa. Baltian maista, Venäjältä ja Suomesta koottujen teosten Historiaa nopeammin-näyttelystä katsottiin vain viides kerros, pitää jatkaa toisella kertaa. Saara suositteli panoraman videoteosta jossa kerjäläisestä tehdään TV-julkkis, miten telkkariin pääsee? Se oli tosi ankara, riisuttua selittelemätöntä kuvamateriaalia jos sun mistä tilaisuuksista, liekö sitten aitoja vai ei. Väliäkö tuolla.

Venäläisen Blue noses-ryhmän videomatsku oli hulvatonta. Mahdoton määrä alapäähuumoria upposi minuun - uppoaa aina. Onneksi en ollut ainoa. Silloin olisi voinut nolottaa. Kävi taas kuten usein tapana on, että nauraminen avaa aistit ja mahdollistaa vaikuttumisen. "My manifest"-pätkä jossa kuvassa ei ole ääntä, mies aukoo suutaan megafoniin ja näyttää sanovan blaa blaa blaa, teki minulle lohduttoman olon. Perinteiset eritteiden levityksetkin oli ikuistettu. Kuvaa oli paljon, ei katsottu ihan loppuun saakka. Pitää käydä uudestaan vaikka viikon kuluttua. Yöjuna-näyttely on päällä ymmärtääkseni vielä kuun loppuun. Senkin voisi katsoa uudestaan.

Hammas alkoi vihloa ylhäällä Kiasmassa aivan vimmatusti ja on jatkanut tätä koko illan. En tahdo ajatella sitä, en tulevaa juurihoitoa jolla uhkailivat hammaslekurissa viimeksi. Enkä etenkään sitä että juurihoito maksaa julkisellakin nippa päälle 100 euroa. Fak. Pesen vain hampaita täysiä ja tosi usein, ehkä reikä lannistuu?

6.2.04

Ohhoh

IRLkutski tempaisi pauloihinsa ja unohduin sinne kuin Enden kirjan sankari Fantasiaan konsanaan. Pahoitteluni siitä, lukijani. Pieni summa summarum viikonvaihteeksi.

Keksittyjä asioita:

Tartar-kastikkeen koostumus

Kun vuokraa tyttökaverin kanssa leffoja saa ottaa pelkästää ihmissuhdedraamoja ja romanttisia hömppiä joissa on kauniita näytelijöijä (esimerkiksi Johnny Depp)

Pakastus ja panerointi eivät sovi yhteen

Pitää valita luettavaksi lyhyempiä kirjoja jos ne ovat niin hyviä että ne pitää lukea samana iltana loppuun +400 sivua vie liikaa aikaa yöunilta

Dremweaver ei ole ihan kaikista helpoin ohjelma

Kummankin jalan kengässä on reikä

Serial- ja series-sarjat tarkoittavat jatkuva- ja episodijuonista TV-sarjaa

Shiatsu-hoidosta tulee hyvä olo

Mieskin heltyy kun sille tuo kukkia (tai ehkä tämän vähän jo tiesin ennestäänkin)

Seuraava kuukausi on maaliskuu ja se on jo melkein sama kuin kevät. Kesä on ihan kohta.