Haapaniemenkatu 11 B 79

Hakkis ja Veera avaavat keskustelua Merihaasta. Hakkis tahtoisi lähettää sen merille, Veera antaa katseensa levätä siinä päivittäin. Itselläni on alueeseen ambivalentti suhde. Asuin siellä ikävuodet 2-15, eli kypärämyssy-iästä ensimmäisiin rintsikoihin. Asuin siellä tärkeät vuodet.

Merihakaa rakennettaessa oli monia kauniita tavoitteita:

Autottomuus
+ Päällikannella ei ollut autoja ja me lapset saimme leikkiä ulkona omin päin heti kun olimme tarpeeksi isoja jaksaaksemme avata metallivahvisteiset rapunovet itse. Muistan miten kolmivuotiaina treenautimme hentoa kaveriamme oven välissä. Se oli hauskaa.
- Autokansi oli maanalainen helvetti särisevine keltaisine lamppuineen ja loputtomine varjoisine läiskineen. Siellä murskattiin sen yhden verovirkailijan kallokin silloin joskus. Se oli pelottava paikka.
? Eikö esimerkiksi Kalliossa ole kasvanut valtavat määrät työläislapsia vaikka täällä ei kaikilla taloilla ole edes sisäpihaa?

Eri asujaryhmien sekoittaminen
+ Kun tiesi missä taloissa oli omistusasuntoja (missä asui Kalevi Sorsa), sai pääsiäisen virpojaisissa mahtavat saaliit Budapest-konvehteja kaupungin kämppien tylsien rusinoiden sijaan.
- Omistusasoista koostuvat "Lamellitalot" kieltäytyivät antamasta taloyhtiön vettä yhteisen valtavan jäämäen jäädyttämiseen vaikka kaikki muut antoivat. Me lapset sitten kerroimme noista taloista tuleville lapsille ettei kannata tulla tätä mäkeä laskemaan kun vanhempansa eivät ole tahtoneet antaa siihen vettä.
? Eikö 1980-luvulla vielä ollut pakolaisia? Merihaassa en muista asuneen kuin muutamia siirtolais- tai diplomaattiperheitä, niissä rikkaissa taloissa.

Muuttaisinko Merihakaan takaisin? Kasvattaisinko siellä omia lapsiani?
+ Sijainti on mahtava. Joka paikkaa kävelymatka. Jos pääsee yläkerroksiin, myös maisemat ovat mahtavat, meidän parvekkeelta näkyi koko Helsinki tuomiokirkolta Stadikan tornille.
- Kämpät on rakennettu vuonna 1980. Talot ovat kaameassa kunnossa. Siellä on monilla pihoilla samat kiipeilytelineet joissa itse kiipelin ja jotka olivat hilseileviä jo silloin. Siellä ei ole luontoa. Olin 15-vuotias kun näin ensimmäistä kertaa siilin.
? Miksen lähtisi johonkin vanhaan lähiöön jos vain suinkin pääsen? 1940-1960-luvulla rakennettuihin Lauttasaareen, Herttoniemeen, Roihuvuoreen, Koskelaan...

En osaa päättää mitä siitä ajattelen. Ehkä kaikkea. Merihaka on kamalan ruma. Se on kamalan rakas. Se on siisti. Se on ehdoton. Se on mahdoton. Se on idealistinen, hellyttävä. Kaamea.