30.9.03

Blogailu

Olen nyt blogittanut täällä toista viikkoa ja saanut lähinnä kerrattua päivien kulkua. Huomaan kirjoittavani valtavasti töistä, töistä ja töistä. Tyhmää, tahtoisin puhua lähinnä itseni ulkopuolisista asioista (sikäli kun se on mahdollista... nooh, tämä lienee toinen kela). Mutta nykyisenkaltaista kiirettä (triplatyöt päivä- + ilta- +viikonloppu-) on tiedossa enää muutaman viikon ajan ja koko ajan vähenevin määrin. Sitten uusia asioita.

Voittaja

Selvisin tästä päivästä, ihme kyllä. Nukkumaan menin 01:34 ja varmaankin 01:36 tuli uni. Herätyskello soi 06:30 ja varastin itselleni vielä yhden kymmenminuuttisen lämpimän miehen kyljestä 06:40-06:50. (Olen mestari keräämään lisäuniminuutteja, kahta tai kolmeakin jos on oikein tarve. Torkahdan ja kun snooze tuuttaa, jatkan aamupuuhia. Esimerkiksi kahvin valumista odotellessa voi toimia näin. Kanssaeläjässä tämä toisinaan herättää lievää ärtymystä, hän kun sitten herää aina samaan aikaan eikä välttämättä nukahda yhtä rivakasti kuin allekirjoittanut.) Mutta ensimmäiset opetustunnit 9-15 menivät mainiosti, jopa erinomaisesti ja ehdin Tapiolaan ajoissa vaikka stressasin muuta. Illan opetuksistakin taputtelen itseäni selkään, paljon uusia löytöjä, kohtausaihioita, ideoita.

Nyt minua odottavat Tapsun reseptin mukaan tehdyt lämpivät leivät "Lentävät helluntalaiset", joita syödessä on kuulemma hyvä puhua esimerkiksi vähemmistöuskonnoista. Elämä toimii!

Ai niin, minua kiusattiin tänään uhostani vetää pleksit perjantaina. "Kahden tuopin kännit ja kahdeksalta nukkumaan." Toivottavasti ei. Toivottavasti monta hyvää vääntöä, innostusta ja onnistusta ja kaikenlaista hyväntuulista meuhkaamista savuisessa pöydässä. Mutta vinoilussa oli perää, ainoa keinoni välttää uhkakuva on satsata perjantai-aamun uneen, pitkään sellaiseen.

Palkkapäivä!!!

Nyt on livskraftia vaikka muille jakaa. Palkat tulivat! Ja melkein kaikki oikein ja ajallaan. Ainoastaan yksi 120€ kämmättiin maksupäässä mutta huomasivat onneksi itse eikä tarvinnut soitella perään, sekin tippuu tilille varmaan jo huomenna. Tajusin minkä voimalla jaksan kyllä koko viikon: Niiden pleksien, jotka vedän perjantaina. Aion olla niin vinossa ettei paremmasta väliä. Oih, ihana haave.

Fleminginkatu oli aamuseitsemältä jollain oudolla tavalla jouluinen. Ehkä se johtui siitä pimeydestä, ja katuvaloista jotka välkkyivät lämpimänsävyistä valoaan kiiltävään asvalttiin. Joulu, vaikka niin kovin kitchiä, myös viehättää minua. Jokin niissä värivaloissa ja kilinöissä, sentimentalisissa lauluissa ja satuhahmoissa kyllä sytyttää.

Thaimaan hallitus aikoo lennättää (kyllä) satoja Kambodzhan kerjäläisiä (lähinnä naisia ja lapsia) takaisin kotimaahansa. Kauankohan niillä lentomatkailuun törsätyillä rahoilla olisi tuettu näitä kerjäläisiä (Kambodzhan tulotaso kun ei tietääkseni niitä ihan huikeimpia ole)?

Epistä

On kivaa kun töitä, vielä hyviä töitä ja kiinnostavia töitä ja muutamia joista saa palkkaakin. Koen syyllisyyttä aina valittaessani töiden paljoutta koska kun puhun, niin metrin säteellä minusta on poikkeuksetta joku pitkäaikaistyötön joka olisi valmis mihin tahansa saadakseen edes jonkun homman. Tämä on testattu.

Mutta saatana nyt menee hermo. Kello on yli yhden ja hommat vielä kesken kuin kehä kakkonen. Aamulla pitää olla Malmilla ennen kahdeksaa, ja se karu fakta tarkoittaa herätystä kuuden jälkeen. Jossain vaiheessa opin kieltäytymään. Jossain vaiheessa. Sitä odotellessa saa tämä lohari vartioida mielenrauhaani ja jaksamistani huolellisesti.





Ja älkää sanoko ettei sitten ole aikaa blogata jos on kiire, tämä menee muun säädön ohessa ja kestää 4 minuuttia. Huomenna lupaan olla pirteämpi, heh.

29.9.03

Huoah

Pääsin Juha-Tommi-tapaamisesta kotiin vasta kymmenen jälkeen ja siinä se ilta sitten menikin. Pääsin nukkumaan vasta kahdelta, siihen asti piti lähettää varmistuksia ja tarkistuksia ja briiffauksia ja vaikka mitä maileja joka helvetin asiasta. Siirsin taas kelloa aamulla monen monta kertaa. Kävi taas tämä klassinen että ajattelin illalla adrenaliini-tohkoissani "joo joo, kuusi tuntia unta, hyvin pärjätään!" mutta aamulla olikin totuus toinen. Raavin itseni sängynpohjalta kahdeksan jälkeen ja nyt lähetin vielä pari kirjettä ja delegointipyyntöä ennen tuntien alkua. Tämä voisi olla vähemmän ärsyttävää jos Jussi ei huokailisi vieressä unisena ja lämpöisenä. Olipa negatiivinen ajatus heti aamusta. Unisyys ja lämpöisyys ovat kyllä hyviä asioita.

Affirmaatio: Enää neljä päivää lauantai-aamuun, siihen kiireettömään ja uniseen ja lämpöiseen!

Joukon mukana

en siis isäni kuitenkaan... vaan bloggarijengin, joka testauttaa syntisyyksiään kuin viimeistä päivää. Omani:


Pride
You Are Pride !
You're competitive about most things. And feel compelled
to constantly assure yourself of your greatness. But hey,
It's not all bad - maybe you are that good! You generally
look presentable, and are well educated because you wouldn't let
yourself be any other way. People are intimidated of you though,
so try and tone it down a bit - after all nobody is perfect.

Congratulations ... You are the 'Best Kept' of the 7 deadly sins!


?? Which Of The Seven Deadly Sins Are You ??
brought to you by Quizilla


Jaa. Viisastuinkohan? Nämä kuolemansynnit ovat jääneet näin umpipakanana aina kohtuullisen vähälle huomiolle, lähinnä olen aiheeseen perehtynyt jenkkileffoista ja -kirjoista. Muista vaarallisuuksista ja pelottavista asioista tehtiin sen sijaan Jussin kanssa proggiskin.

28.9.03

Goran Bregovic

Wupi, Koetilan remontti lähestyy loppuaan. Päivä meni jälkiä siivotessa. Ihastelin välikaton poiston jälkeen korkeuksiinsa kohonnutta tilaa ja hohtavan valkoisia seiniä. Teollisuusimuri imi joka hipun ja lastun viimevuosikymmeniltä asti. Pattereiden väleihinkin päästiin käsiksi kun Jussin kanssa toimittiin koko luovalla voimallamme: Tarpeeksi kapea suutin syntyi päästä katkaistusta muovisesta puukontupesta ja eristysteipistä. Tätä minä kutsuisin todelliseksi innovatiivisuudeksi. Jäljellä enää sähkötyöt huomenna mutta niistä Sidi pitää huolen.

Sama mies antoi lainaan Goran Bregovicin Underground-leffan
soundtrackin , joka pamahtaa minulle jostain kaupasta heti ensi tiistain jälkeen! Mieletöntä musiikkia. Leffakin tuli mieleen taas pitkästä aikaa, sen maaginen realismi ja mahdollisten lukutapojen kirjo: Psykologinen, poliittinen tai filosofinen (kuten hyvissä elokuvissa yleensä).

Tänään jäljellä enää apuraha-anomuksen tekeminen ja tuntisuunnitelmat huomiselle (11-15 sekä 16-21.30). Ei muuta kuin teepannu tulelle ja tekemään, sillähän niistä pääsee.

Karibian merirosvot

Appiukon visiitti sujui hyvin. Hohtokeilattiin (oma eka kerta) ja puoli yhdeksältä mentiin Kinopalatsiin katsomaan
Pirates of Caribbean: The Curse of the Black Pearl.






Ei huono ollenkaan! Ärsyttävistä disneypiirteistä huolimatta - pakolliset hauskat hahmot ja keventävät sanaleikit taistelujen tiimellyksissä - leffa virkisti mieltä ja sydäntä. Depp teki hyvän työn feminiinisenä merkkarina joka toi suvereenilla itsevarmuudellaan ja jatkuvasti huojuvalla katseellaan mieleen jotkut rokkitähdet. Nyt taas tiedän mitä teen kun kasvan suureksi: Seilaan vaan meriä tukka rastoittuneena ja minulla on likaiset kynnet. Laulan merirosvolauluja ja osaan miekkailla hyvin. Minusta tulee isona merirosvonainen.

27.9.03

Halleluja!

Ihmeiden ihme! Touch the screen. Ihme on tapahtunut. Kotisivuni (ne suuret ja mahtavat) ovat taas toiminnassa. Miksi? Vain minua suuremmat voimat tietävät. Tein jotain. Klassisesti: Tyhjensin palvelimen kansion kaikesta ja laitoin kaiken takaisin uudelleen. Parit sivut hukkasivat ryhmittelynsä mutta sekös minua surettaisi?

Kaikesta kokemastani rohkaistuneena liitän nyt ensimmäisen kuvani itse. Yhtyeen radiosoitosta innoittuneena The Rasmuksen levynkannen Ei paljon vielä mutta tämä onkin alku! Systeri vei minut vuosi sitten Tavastialle bändiä katsomaan ja nautin kyllä tästä energiasta ja elämänilosta paljon. Hyvää vaihtelua tavallisesti niin kovin kovin synkkään ja melankoliseen musiikkimakuuni. Hyvää yötä, huominen päivä menee appiukon Helsinginvierailua hyysätessä ja nyt on jo korkea aika painua pehkuihin että saa pidettyä hauskaakin huomenna.






26.9.03

Fak

Niin, tunti sitten iloitsin orastavista html-taidoistani ja pitihän se arvata että itku pitkästä ilosta ja tippuu ennen kuin nuolaisee ja koira puree ja haukkuu ja muuta. Päivitin kotisivujani ja onnistuin siinä sivussa tekemään jotain todella kohtalokasta ja dekonstruoimaan koko navigaation siinä määrin että netistä löytää nyt kotisivujeni savuavilta raunioilta vain tekstin:

Forbidden
You don't have permission to access /~vesar/raisio.htm on this server.

--------------------------------------------------------------------------------

Apache/1.3.27 Server at www.edu.stadia.fi Port 80


Näin sitä pitää. Prkle menee hermo. Typerä Stadian palvelin. Siitä tämä varmasti johtuu. Siellä saa itse vaihtaa salasanansa puhelimitse, niin hyvin suojattu systeemi. Typerä internet. Paremminkin Inter curarum. Ja tuokin on varmaan väärin taivutettu, Norssivuosista on aikaa. Hei onko joku kuullut jutun siitä orvosta, joka kompastuu haravaan? Tai siitä toisesta jolla on yksi lelu, muoviankka, mutta sekin juuttuu patterin taakse ja alkaa sulaa? No ei sitten. Pitänee alkaa manata ja noitua oikein toden teolla.
Avada kedavra, piru vie.

Uutta bloginpitäjää pukkaa

Onnea Jannelle ja Benropelle! Ikuinen kahvitauko testamenttasi itsensä heille. Mitäköhän jätkät saavat uudella foorumillaan aikaiseksi? Kahvitauko tarjosi itseni kaltaiselle viipottajatyöläiselle hyviä näköalapaikkoja konttorityön maailmaan. Toivottavasti Janne ja Ben jatkavat kirjoituskilpailuperinteitä, työnantajien vapaa parjaaminen on raskaan päivän suolo ja pippuri. Suuret on saappaat mutten epäile hetkeäkään etteivätkö jätkät saisi hommaa toimimaan.

Jes

Olen aika tyytyväinen itseeni. Ratkaisin juuri omin päin miksi Harry Potter-linkki heitti kaikki aiemmat postit keskitetyiksi. Ja nyt pyydän ymmärrystä ja myötäelämistä ilolleni vaikka ongelma saattaa näyttää jokaiselle muulle ja blogaajalle varsinkin itsestään selvältä... Opettelen HTML-kieltä kuin aikoinaan lapsena englantia ulkkarikavereiden kanssa. Yritän sanoa, ja jos ei mene perille niin yritän sanoa jollain muulla tavalla, kiertoilmauksilla ja lainasanoilla. Ja katso, keksin miten lopettaa keskitys.

Huvitan itseänikin. Tämä hymy naamallani on varmaan yksi syy siihen miksi olen vastoin kaikkien odotuksia (omianikin) hurahtanut taidehörhöilystä iltaisin tähän nördepuuhaan. En muista milloin olisin viimeksi saanut vastaavia onnistumisen ja löytämisen kokemuksia mistään. Kun en kilpaurheile enkä nyt ole vuoteen opiskellutkaan niin vähiinhän ne jäävät. Tämän takia kannattaisi ehkä opetella uusi kieli kahden vuoden välein. Tai hakea jatko-opiskelemaan...

Taivas

Peruin illan tapaamisen Jaanan kanssa, huomasin olevani niin sippi että kävelen vinoon.

Tulin kotiin, kävin suihkussa, puin pyjaman (Kyllä! Tähän aikaan!) ja pehmeän aamutakin, laitoin pizzan uuniin ja suljin kännykän ja avasin koneen. Ei huono. Kohta otan lasin viintä. Elämässä on nämä nautinnolliset puolensakin. (Tai näin poikkinaisena tämä huikea nautinto irtoaa aika pienillä teoilla, hyvä niinkin.)

Nettitestit

Mietin tässä juuri Om'pussa ääneenkin, että mikä ihme näissä nettitesteissä viehättää - minua siinä missä muitakin. Miksi on kivaa tietää että jos olisin leffa niin olisin Fight club tai että jos asuisin Tylypahkassa, olisin Ron Weasley. Tai että jos "Retro Gal" niin:


seductress
You are the seductress pin-up! You are self-
explanatory. You slut!


What Type Of Retro Gal Are You?
brought to you by Quizilla



En ole vielä päässyt kovin pitkälle mietteissäni. Onko kyseessä se ikiaikainen kaipuu pois "omasta tylsästä elämästä" johon rokkitähtiin (teini-ikä) tai näihin pystytissikuviin (orastava keski-ikä) samastuminen vetoaa? Vai mitä ihmeen tyydytystä nämä muutaman rastin kyselyt antavat? Hauskaahan tämä vastausten ja pika-analyysien saaminen on, mitä suurimmassa määrin, kuten myös vertailu toisten tuloksiin, mutta miksi? Haastan kanssablogaajia tarttumaan haasteeseen ja selvittämään: Mikä meitä nettitesteissä viehättää?

25.9.03

Deus ex machina

Tein työpalvelun: Myin liput Deus ex machinaan ja päätin jäädä katsomaan esityksen. Oioi. Nautittavaa teatteria. Suosittelen tätä tekstin ja kielen ja visuaalisuuden ilotulitetta kaikille rauhantarpeisille. Huomenna alkaa pääsykokeet, taas. Laskin juuri että on miltei vuosikymmen siitä kun itse marssin sinne tutisevin polvin ja punaisin poskin. Eläköön YT!

Virtaava maailma ja zen-mielenlaatu

Veeran jalanjäljillä aloitin aamuni ihastuttavan turhanpäiväisellä testillä:



Harry's sidekick, that's what you are
You come from a big family but you're not as rich
Malfoy, but hey, you're Harry's friend.. so yay


Which Harry Potter Character Are You?




Hauskaa ajatella Tylypahkaa heti aamusta. Ron on kyllä hyvä hahmo ja Weaslyjen perheessä tiettyä prole-charmia läpi kirjasarjaston.

Puolen tunnin päästä olen jo maalaamassa seiniä Sidin kanssa. Teen tästä päivästä rauhallisemman vaikka mikä olisi. Valinnoillahan se rauha tehdään, ei niinkään olosuhteilla. Kun ei vaan menetä hermoaan eikä turhaan huolestu, antaa asioiden virrata omalla painollaan. Minulla on vielä jonkin verran tekemistä asian opettelemisessa.

24.9.03

Muut

Maailmassa on työtä ja töitä, sitten on hommia, ja duunejakin on vähän. Jobeja on ja stuffia joka täytyy duunaa.

Mutta mitä kaikkea muuta maailmassa on?
Totesin tarvitsevani listan, vähintään kymmenen asiaa:

1. On puista putoavat lehdet jotka rahisevat nilkoissa ja muistuttavat kaikesta keveästä
2. On muisto lumesta jonka kohta saa taas nähdä ja kuulla miten se pehmentää äänet
3. On se hetki, kun kaakao on jäähtynyt ja ensimmäinen sivu avattu
4. On kiireetön aamu lämpimien peittojen alla
5. On kiireetön krapulainen aamu ja pizzataksi ja kaksi puolentoista litran limua
6. On vaikeita kirjoja
7. On musiikkia jota ei ole löytänyt vielä
8. On ajatuksellisia hyppyjä joihin ei vielä tiennyt pystyvänsä
9. On hautausmaalla ajateltavat kauniit tulevaisuusajatukset
10. On monen monta haaveilematonta haavetta jota kohti kurottaa

Ennaltaehkäisyä

Eilen kaikesta työstä huolimatta tai ehkä juuri siksi oltiin baarissa puoleen yöhön. Ensin Kirsin kanssa kaksin Torpassa (tyttökavereita pitää nähdä enemmän!), puhuttiin perheistä ja sukulaisuuksista ja juurista (Kainuuta vaivaa kollektiivinen depressio). Sitten vielä Bravadossa, jossa G4 oli hyvin edustettuna. Vaikka nyt maistuu vaan Pepsi Max ja haukotuttaa koko ajan, on myös hyvä olo. Ystäviä ja tovereita ei saa unohtaa vaikka vaan painaakin töitä koko ajan. Liian helposti väsähtää kotiin, ei saa lähdettyä, ei otettua yhteyttä ja kas, yhtenä aamuna herää, on neljäkymmentä-vuotias eikä tunne enää yhtään ihmistä jota voisi kutsua ystäväkseen, ei ole yhtään numeroa johon soittaa ja kysyä neuvoa. Sitä vastaan!

Luminainen ja Lev

Olin turhan dekkarikriittinen. Paljon huonompaakin kirjallisuutta voisi lukea. Luminaisessa oli avauksia ja yritystä (ja kärjistyksiä) mutta kuitenin. Nyt otin, en vielä sitä Yksityisiä tähtitaivaita vaikka niin uhosin (se on bussissa luettavaksi ja mukana kaiken päivää kannettavaksi liian paksu), vaan Primo Levin Jaksollisen järjestelmän joka vaikuttaa aamuisten parinkymmenen sivun perusteella hyvinkin ilmavalta ja haastavalta. Tulee mieleen Calvinon muistioiden kieli, samankaltainen tapa aloittaa vaikkapa jalokaasujen raskaudesta ja päästä muutamalla tarkoin sommitellulla lauseella jähmeisiin, arvossa pidettyihin isovanhempiin ja siitä sitten miten pitkälle tahansa. Toimii.

22.9.03

Eliniän ennuste

Minun pitäisi siis elää 70-vuotiaaksi?!

Mitenköhän me se kirjoitettiinkaan... "sillä on vain muutamia nopeita vuosia"...

via Veera

Väsymys ja kirjallisuus

Vaikka töitä on ajoittain, kuten nyt, 10 päivää putkeen, ei se silti oikeuta lukemaan näin kehnoa kirjallisuutta. Oma scifistä ja dekkareista koostuvan lukemistoni kehnous korostui eilen illalla kun tein viimeiset tuntisuunnitelmat välillä 20-22 ja Jussi luki sinä aikana loppuun Berlinin elämäkerran Karl Marxista ja aloitti kahta uutta kommarikirjaa. Kun itse pääsin viimein petiin, luin puoli tuntia Leena Lehtolaisen Luminaista ennen simahtamistani. Mukavaa ajankulua, kuten siihen tarttuessani toivonkin, mutta voi niin substanssitonta.

Tätä kai se on, kun työnsä puolesta lukee koko ajan. Lukeminen ei ole kevyttä ja ilmavaa, vaan kaikkea pitää jatkuvasti analysoida suhteessa ryhmiin ja proggiksiin: "Tätä voisi käyttää tuolla ja tätä siellä."

Kun saan tämän Lehtolaisen loppuun niin tartun kyllä, jos proosaan niin Olli Jalosen Yksityisiin tähtitaivaisiin, ja jos muuhun niin vaikka siihen Himankaan, joka on edelleen kesän jäljiltä kesken.

19.9.03

Sci-fi

Luin eilen uuden scifin: Brian Aldissin Pimeät valovuodet. Petyin. Taas. Mietin ennen näitä kahta karmivaa lukukokemusta vilpittömästi, miksen lue enemmän tulevaisuusfantasiakirjallisuutta. Enää en ihmettele.

No ei, tiedän kyllä että parempaakin scifiä toki on. Heittämällä tapahtumat jonnekin planeetalle B-12 on voinut tutkia ja kommentoida asioita joita olisi esmes poliittisista syistä vaikea ilmaista suoraan. Jostain syystä divareista ei tartu mukaan juurikaan scifiä. Ehkä tässä olisi projektia tulevalle talvelle?

Työmarkkinat 2

Eikö ennen ollut vallalla sellainen ajatus, jossa työnantaja oli se, joka otti riskin ja jos hyvin kävi, keräsi voitot? Työnatajalla oli edes jonkinlainen vastuu työntekijöistään, työvoimasta. Nyt tuntuu siltä kuin työntekijät olisivat firman kuin firman välttämätön paha. Ravintola-alalla, olen kuullut, voidaan työntekijöitä palkata jopa vain kahdeksi tunniksi, ruuhkahuippua tasoittamaan ja käskeä matkoihinsa heti kun ei ihan välttämättä tarvita.

Projektit ja hankkeet tuntuvat nekin yleistyneet. Ei siinä kai mitään hälyttävää pitäisi olla sinänsä, mutta jos seuraava työsopimus tämän nykyisen 3- tai 6-kuukautisen jälkeen on aina kiinni siitä, saadaanko joku EU-raha tai hallinnon korvamerkitsemä projektifyrkka niin se on kyllä syvältä. Tämä on pelottavan yleistä myös isoissa taloissa, tai muissa kolossaaleissa , joiden voisi kai olettaa tarjoavan pitempää leipää.

Ylioppilaslehdesä oli vänkä artikkeli aiheesta joskus viime talvena, ja siinä kysyttiin, miten kauan nykyiset nuoret työntekijät jaksavat nykyisellä tahdilla, määräaikaiset pestit kun edellyttävät jatkuvia huippusuorituksia, loppurutistuksia, mahti-innovaatioita...

18.9.03

Nykyajan työmarkkinat 1

Olen nyt ollut valmistunut ja työelämässä vähän yli vuoden päivät. Olen ollut siinä onnekkaiden joukossa, että töitä on riittänyt, ajoittain jopa palkkaakin. Huomaan humpsahtaneeni tähän kummalliseen nuorten naisten pätkätyöputkeen, josta ennen ainoastaan luin lehdistä. Olen huomannut asioita.

Pätkäläisellä saattaa olla esimerkkipäivässä kuusi tuntia, joista hän saa palkkaa. Ne saattavat olla pätkissä 2+4 niin että klo 9-11 on kaksi tuntia yhdessä paikassa ja vaikka klo 15-19 toisessa paikassa. Pätkis tekee päivän aikana neljä-viisi matkaa kodin ja töiden välillä ja saattaa olla niin että päivän kokonaispituudeksi tulee 11 tuntia, joista melkein puolet palkatta. Normaalityöläinen maksaa työmatkansa kerran suuntaansa päivän palkkaa vastaa, pätkänen saattaa käyttää seutulippuja á 3€ neljä yhden päivän aikana. Pätkiksellä ei ole ruokatuntia, ei palkallisia sosiaalisia hetkiä työpaikan kahvihuoneessa, ei sairaslomaa (tämähän nyt oli selvä) eikä usein työyhteisöä, jonka kanssa kokemuksia jakaa.

En kuitenkaan valita, vaikka varmasti siltä vaikutankin. Olen saanut tehdä töitä, jotka kaikki ovat olleet mielekkäitä, tärkeitä, eettisesti kestäviä ja kiinnostavia. En esimerkiksi joutunut kesälläkään palaamaan entiseen K-ekstraani kassalle.

Jatkan aiheesta vielä myöhemmin. Tämä on moninpuolin kiinnostava teema.

Amfetamiini - tuo veikeä mysteeri

Kansanedustaja Tony Halme pelasti aamuni. Tony kertoi Uutislehti 100:ssa että hänelle on mysteeri se, miten hänen verestään on löytynyt amfetamiinia.
"Olen itse täysin huumeiden vastainen. En ole käyttänyt; että sitä tässä pähkäillään että miten se (amfetamiini) on minulle vereen joutunut." (STT) Nauroin bussissa ääneen. Mysteeristähän se onkin.

Poliittinen suuntautuminen

Tein testin ja kuulin olevani

Economic Left/Right: -8.75
Libertarian/Authoritarian: -7.28

ehkä entisen Mtl:n jäsenen olisi pitänyt päästä täyteen miinus kymppiin vasemmalle? Tai ehkä se juuri oli se syy miksi lafkasta niin pian erosin, se minun pieni erovaisuuteni.

via Janne

17.9.03

Alistuminen 2

Tasan kaksi kuukautta ja kolme päivää sitten
kadotin lopullisesti ymmärrykseni.
Myrskyssä
ylittäessäni siltaa,
tai nukkuessani yöllä,

tai ehkä jokin moderni
hiukkasten syvyyksistä puhkeava
ahnas pieni universumi
haukkasi sen kätköihinsä
kun olin kylvyssä.
(Kukaan ei ole enää turvassa ylitodelliselta.
Avaruuden laidat ovat uhkaavan lähellä.)

Sen koommin olen ollut onnellinen.
Päiväni valuvat ylitseni kuin aurinko, täyteläisinä
ja vailla suuntaa.

-Heidi Liehu-

Alistuminen 1

Hyväksyin sen, että kaikista yrityksistäni ja hyvästä tahdostani huolimatta en ole kovin kummoinen tietokonenikkari. En saanut tätä blogia liitettyä kotisivuihini mitenkään. Toistaiseksi siis näin. Opettelen html-kieltä, muka. Jussi on yrittänyt neuvoa mutta kun näihin hommin ryhdyn aina kaikkien töiden päälle, aivoja lepuuttaakseni, niin kestääkö hermo ottaa vastaan ykstyiskohtaisia ohjeita oikein kirjoitetuista käskyistä? No eipä taida. Lähinnä haparoin, arvailen ja päättelen. Kaikesta huolimatta, ystävyydellä, yhteistyöllä ja avunannolla päästiin näin pitkälle ja nyt vaan tästä vielä pidemmälle.

(Mutta ei Marsiin asti kuitenkaan. Luin juuri busseissa Arthur C. Clarken Marsin aamunkoiton ja faak miten se oli tylsä! En tiennytkään että sci-fi voi olla noin kamalaa. Marsissa kasvatettiin marsilaisia ja marsin kukkasia ja kukat tuottavat happea ja pian voi jokainen maan matti hönkäillä siellä sitten hyvää ilmaa...)