Epistä

On kivaa kun töitä, vielä hyviä töitä ja kiinnostavia töitä ja muutamia joista saa palkkaakin. Koen syyllisyyttä aina valittaessani töiden paljoutta koska kun puhun, niin metrin säteellä minusta on poikkeuksetta joku pitkäaikaistyötön joka olisi valmis mihin tahansa saadakseen edes jonkun homman. Tämä on testattu.

Mutta saatana nyt menee hermo. Kello on yli yhden ja hommat vielä kesken kuin kehä kakkonen. Aamulla pitää olla Malmilla ennen kahdeksaa, ja se karu fakta tarkoittaa herätystä kuuden jälkeen. Jossain vaiheessa opin kieltäytymään. Jossain vaiheessa. Sitä odotellessa saa tämä lohari vartioida mielenrauhaani ja jaksamistani huolellisesti.





Ja älkää sanoko ettei sitten ole aikaa blogata jos on kiire, tämä menee muun säädön ohessa ja kestää 4 minuuttia. Huomenna lupaan olla pirteämpi, heh.