29.1.07

Ihon muistista (Oodi taaperolle)

Tänään alkoi Psoriasisviikko, kertoi lehti. Mietin miten juhlistaisin tätä, näin uutena potilaana. Leipoisinko mutakakkua itselleni (taas) ja laittaisin kynttilän. Päätin olla leipomatta. Sen sijaan päätin kirjoittaa ihon muistista.

Sillä keho muistaa. Lihakset toistavat tuttuja tapoja supistua ja rentoutua, luihin ja hampaisiin on piirretty kartat ja iho, iho se vasta muistaakin. Ihon muistista kuulin psorin yhteydessä ensiksi, kun minulle kerrottiin miten läiskillä on taipumus palata aina samoihin kohtiin, vaikka iho olisi hoidettu täysin oireettomaksi siinä välissä. Läiskät "muistavat missä niiden oli hyvä olla". Mutta iho muistaa muutakin.

Vietin juuri pitkän viikonlopun tyttäreni kanssa. On vähän yli tunti siitä kun erosimme mutta ihoni tuntee hänet yhä. Lapsen paino tuntuu liinahartioilla. Kaulan ympärille ovat puristuneet riippumisjäljet, sormiani ympäröi pienen kädenpuristuksen jättämä lämpö. Kasvoillani liikkuu kevyesti sotkuista tukkaa ja nenänpääni kertaa niskakuoppaa.

27.1.07

Innovaatioita vaakatasossa

Tauti talttuu ja luovat voimat pilkistelevät esiin, ooh. Aamupäivän leikkasimme vanhasta lehdestä kuvia ja liimailimme niitä muuttolaatikoille (lapseni on varsin taitava liimaaja jo). Pahvikuvista leikkasimme sitten erilaisia palapelejä. Nolla euroa ja toimii kuin tauti.

Hyräillessäni tuu-tuu-tupakkarullaa 80 minuuttia (ei nukahtanut), keksin myös alustavan rakenteen tämän kevään itsenäiselle IAN-proggikselleni. Tai siis sisällöllisen aihion joka kutsuu yhtä tiettyä rakennetta. Homma on liikkeellä. Samassa makailusessiossa päätin myös lähennellä alkuviikosta sosiaalivirastoa ensi kesän lastenteatteriesityksen tiimoilta.

Lupasin että huomenna tehdään puiston isoin lumiukko. Brakulle siis aamusta, tutut ja vieraat.

24.1.07

Projektipäivä

Yksin yksiössä sairastaminen ei ole ollenkan niin hanurista kuin se voisi olla - kun on ystäviä. Saan kuulumispuheluita. Saan alaovelle toimitettuja vitamiinibuusteja (hunajamelonia, rypäleitä, megamehuja ja Dumleja, ooh) ja dvd-boxeja. Maanantaina ja tiistaina en poistunut sängystä vaan surffailin, niistin, join viisi litraa vettä ja nukahtelin parin tunnin unille monta kertaa päivässä. Yhdistetyt keuhkoputken- ja poskiontelontulehdus vetävät virran minimiin. Tänään ajattelin olla vihmerikäs. Sihen kuuluu roskien vieminen ja suihkussa käynti. Sitten voisi ehkä katsoa vähän lisää Futuramaa ja ottaa pienet päikkärit.

22.1.07

Asioita, joilla on kohtalainen vaikutus onnellisuusasteeseeni

Pakkanen + astma.
Märkivä poskiontelontulehdus.
Alkava joku stanan keuhkoahtauma.
Kuume.
Psoriasis.
PMS.

20.1.07

Viikon saldo

Omaisuus on ositettu. Roudasin kaikki mahdolliset viimeiset kamat ja nyssäkät ja pussukat himaani. Näyttää siltä kuin tänne olisi muutettu, pienen muuttokuormallisen verran kamaa minulta jäi. Kiltti lähtijä. Helmikuussa pääsen toivon mukaan Valtterin kirparille hankkiutumaan näistä eroon ja tienaamaan lisärahaa. Opintojen vieroksuminen näyttää laantumisen merkkejä: olen saanut jo jotain aikaankin. Mitäs viikkoon on kuulunut?

Viikon saavutus:
Kolme esseetä luettuna, ja litterointiurakka kunnolla aloitettuna.

Viikon keskustelu:
Tavastialla.

Viikon rohkea teko:
Lähtö kurssilta joka ei sopinut minulle: koko kevään lukujärjestyksen uusiminen.

Viikon huono uutinen:
Sitkeä köhä ja niiskutus ovat seurausta märkivästä poskiontelontulehduksesta. Yritän sinnitellä alkuviikkoon ilman antibiootteja, sitten on kai pakko nöyrtyä jos tämä ei itsekseen helpota.

Viikon oivallus:
Käsikirjoittamalla interaktiivisen narraation kertojalle tietynlainen asenne tai tarkkaavaisuustila voidaan käytetyn ohjelman heikkouksia lieventää sisällöllisin keinoin: kiitos Leena!

Viikon moka:
Kirjoitin esittelyn itsestäni G&S-työpajoihin noin kahdessa minuutissa enkä tajunnut että se lähetetään kaikille osallistujille. (Vanha Vahtikoirakaveri osallistuu myös, mukavaa.)

Viikon painonpudotus:
2,2 kiloa.

Viikon pettymys:
Raha-asioiden totaalinen rapakunto.

Viikon paras kirja:
Brenda Laurel: Computers as Theatre.

Viikon paras ruoka:
Aurajuuston ja kerman kanssa haudutetut kesäkurpitsa- ja kurkkusuikaleet.

12.1.07

Valohoito

Hauskaa puuhaa tämä UVB-valohoito. Upeaa palvelua YTHS:ltä, en minä sillä. Mutta toteutus on huvittavaa. Kolmena aamuna viikossa matkustan ennen koulupäivän alkua Töölöön. Ajan kasilla Töölöntorille, nousen raput vitoseen, strippaan nakuksi, laitan suojalasit päähän ja menen seisomaan valotuubiin. Tuubin lamput ja megalomaaninen tuuletus laitetaan päälle, seison siellä. 30 sekuntia valoa ja homma on ohi. Kokovartalorasvaus, vaatteet päälle ja kohti Arabianrantaa.

Milloinkohan ruskettuminen alkaa näkyä? Tai muu vaikutus? Toivottavasti ennemmin kuin myöhemmin.

11.1.07

Voikohan tähän sanoa mitään?

Päivämäärät jäävät minulle mieleen. Aamulla päiväkirjan ääressä päiväyksen kirjaaminen herätti muistikuvia.

Ensin muistin päivämäärän 8.1.2002, se on päivä jona äiti kuoli.

Sitten muistin päivämäärän 15.1.2004, silloin tein toivotun ja odotetun positiivisen raskaustestin.

Mutta tämä päivä? Mihin se liittyy? Sitten muistin. 11.1.1991 kuukautiseni alkoivat. Se oli hienoa ja vähän pelottavaa ja aika jännittävää. Sain paksun siteen ja rengastin päivän kalenteriin, niin kuului tehdä. Pakkasin lisää siteitä koulureppuun pieneen pussukkaan. Äiti leipoi perunarieskaa joka oli herkkuani ja seuraavana päivänä pääsimme siskon kanssa leffaan. 16 vuotta sitten.

7.1.07

Pullaa neron kanssa

Huomenna alkaa koulu. Tyttö on ollut kanssani koko viikonlopun ja meillä on ollut ihanaa. Tuntikausia puistossa, Emmaa, Emiliaa ja Elviiraa, Myyrän Talvea, isoja palapelejä, piilosta. Lapsi sanoo "minä olen nero ja söpö". Niinhän onkin. Vehnäaltistus jatkuu kotona kymmenettä päivää ja vilja voitaneen pikkuhiljaa todistaa sopivaksi! Eilen vedeltiin iltapalaksi tonnikala-toasteja ja oli aika juhlavaa. Tänään ajateltiin leipoa pullaa.

Ostin alesta muutamalla eurolla anti-fit-housut, hauskan farkut, joissa on leikkihenkselit jotka kuuluu jättää roikkumaan alas. Matkalla puistoon sain yhden erikoisimmista kohteliaisuuksista (?) pitkään aikaan. Olin tunkenut farkunlahkeet turkoosien maihareiden sisään, takkina oli maihari, työnsin rattaita, farkkuhenkselit roikkuivat polvissa. Vanhempi nainen kysyi: "ovatko nuo ihan oikeat henkselit? Onko se haalari?" Minä: "Eikun nää on vaan tälläset koristeet". Nainen: "Sulla on hienot saappaat ja takki, ja se olet kuitenkin ihan oikea nainen, sulla on vauva ja kaikki. Tosi hienot saappaat." Jaa? Kiitti.

Huomenna aamulla lapsi tarhaan, sitten eka valohoito tähän kermiittin, sieltä kouluun pitkän kurssin ekaan päivään. Kevät alkaa nyt. Ja siltähän se ulkona näyttääkin.

4.1.07

Kuin viini?

Zepa linkkasi asioihin joista tietää vanhenevansa. Minäkin voisin listata:

Sitä tietää vanhenevansa kun
  1. Alkaa käydä kampaajalla eikä leikkaa tukkaansa itse.
  2. Ostaa shampoota liikkeistä eikä marketista.
  3. Ostaa vaatteita kaupasta eikä Hietsun torilta.
  4. Paikkauttaa pyörän kumit korjaamossa eikä paikkaa itse.
  5. Vie kengät suutariin sen sijaan että ostaisi (kirpparilta) uudet.
Tänä vuonna täytän 30 vuotta. Odotelkaa kutsua vielä vähän aikaa. Kesäkuussa juhlitaan!

3.1.07

Trut-trut-trut

Uskomattomia käynnistysvaikeuksia. Olen opettanut lomanvieton ja hommissa taas. Esseetä ja referaattia pitäisi kirjoittaa ja lukea tulevan kurssin lähdematskuja. Mitä teen? Katson tietysti Lostia.

Pitäisi kirjoittaa syksyn ääni-installaation suhteesta julkiseen ja yksityiseen tilaan 15 sivua. Ajatus jumittaa kuin Jack Bauerin naama. Tuntuu etten enää edes tiedä mikä on yksityisen ja julkisen tilan määritelmä. Jos yksityisen tilan omistaa aina joku, niin kauppakeskushan on yksityistä tilaa. Onko Helsingin kaupungin omistama katu yksityistä tilaa? Valtion omistaa kansa mutta entä kaupungin? Entä omistusasunto, asuntoyhtiön asunto-osake? Omistaako sen osakkeenomistaja vai taloyhtiö? Ja mistä helvetistä sitä julkista tilaa sitten löytyy? Metsästä? Järvenselältä?

Yritin lähestyä kysymystä myös subjekti-objekti-asetelman kautta (joka on suosikkivastakkainasetteluni maailmassa nyt ja aina). Jos yksityinen tila olisi tilaa jossa ei altistuisi objektiasetelmalle, olisi subjekti? Ja julkisessa tilassa olisi aina kohteena olemisen elementti.

Mutta kun ei tästä mitään gradua ole aika eikä mahkuja pukata. Pitäisi vain pyöräyttää muutaman opintopisteen essee.

Tunnen itseni niin tyhmäksi! Apua!

1.1.07

Syksy on ohi!

Aloitin illan syömällä Nuevossa. Minulla oli jalassa uudet pornohokkarit vaikkei koskaan saisi laittaa uusia kenkiä suoraan juhliin päälle. En voinut mitään, piikkiteräiset mustat ihkukengät oli korkattava. En kaatunut kertaakaan, edes Sofian kadun mukuloilla, pisteet minulle! Nuevon ruoka oli ok mutta ei niin hyvää kuin olin odottanut. Viinit sen sijaan olivat erinomaisia jälkkäriviiniä myöten.

Takaisin Kalliossa. Nostelimme maljoja syksyn päättymiselle useampaan kertaan, minä ja E ja M. Kaikkia meitä on mennyt syksy kohdellut aika karulla kädellä ja hihkuimme vaan ettei koskaan enää. Raketit poksuivat kirkontornin ympärillä ja minun oli hyvä olla. Tuhosimme kolme litraa viiniä ja teimme tosi monta valkovenäläistä. Skumppaakin juotiin ja votkaa. Esitimme improvisoituja dialogeja parvekkeella, läsnä olivat ainakin Sherry Palmer ja Tony Almeida ja tietty Bauer ite.

Herättyäni matolta oli pitsa kuumaa ja limu kylmää. Subbarilta tuli Simpsonimaraton, emme nousseet lattialta kuin hakemaan lisää pitsaa uunista. Kotona hemmottelin itseäni silmittömän hyvällä romaanilla ja ammeellisella maitokahvia.

Eilisen yllättävin tervehdys tuli Tampesterin suunnalta. Mietin että on hienoa että minut hyväksyttiin G&S-työpajaan. Ei vain siksi että luennoitsijat ovat hyviä ja aiheet silmittömän mielenkiintoisia vaan siksi että toinen työpajoista järjestetään Mansessa! Pääsen siis tänä keväänä väistämättömästi treffaamaan kaupungin hyviä polkkaajia, ainakin lemppariani, pus vaan sinne!

Illan ajattelin litteroida yhtä häpeällisesti myöhässä olevaa nauhaa ja katsoa sitten Lostia.

Tänä vuonna aion luottaa itseeni naisena ja äitinä. Aion hävetä joka päivä vähemmän ja pudottaa syylisyyttä yhtä tehokkaasti kuin viime keväänä painoa. Tyhjentyvän tilan ajattelin täyttää alttiudella ja nauttimisella. Tehdä tästä hyvän vuoden valoa tulvillaan.