Ihon muistista (Oodi taaperolle)

Tänään alkoi Psoriasisviikko, kertoi lehti. Mietin miten juhlistaisin tätä, näin uutena potilaana. Leipoisinko mutakakkua itselleni (taas) ja laittaisin kynttilän. Päätin olla leipomatta. Sen sijaan päätin kirjoittaa ihon muistista.

Sillä keho muistaa. Lihakset toistavat tuttuja tapoja supistua ja rentoutua, luihin ja hampaisiin on piirretty kartat ja iho, iho se vasta muistaakin. Ihon muistista kuulin psorin yhteydessä ensiksi, kun minulle kerrottiin miten läiskillä on taipumus palata aina samoihin kohtiin, vaikka iho olisi hoidettu täysin oireettomaksi siinä välissä. Läiskät "muistavat missä niiden oli hyvä olla". Mutta iho muistaa muutakin.

Vietin juuri pitkän viikonlopun tyttäreni kanssa. On vähän yli tunti siitä kun erosimme mutta ihoni tuntee hänet yhä. Lapsen paino tuntuu liinahartioilla. Kaulan ympärille ovat puristuneet riippumisjäljet, sormiani ympäröi pienen kädenpuristuksen jättämä lämpö. Kasvoillani liikkuu kevyesti sotkuista tukkaa ja nenänpääni kertaa niskakuoppaa.