25.3.06

Mitä sitä sanotaankaan deadlinesta ja inspiraatiosta?

Käsikirjoitus valmistui. Uuden proggiksen jännitys purkautui hurjiksi uniksi:

Ensimmäisessä unessa rairuoho alkoi kasvaa.

Toisessa unessa yhdelle keskustelufoorumille on tullut uusi hymiö.

Kolmannessa unessa ostin apteekista lisää perusrasvaa.

Jösses tätä alitajunnan luovaa voimaa. Pitänee panostaa tietoiseen.

22.3.06

Umpikuja ja kuinka sieltä löytää ulos

Näyttää pahasti siltä että tavoistani poiketen en saa käsikirjoitusta valmiiksi asettamassani aikautaulussa.

Pitkästä aikaa kirjoitin itseni umpikujaan. En tajua miten pääsen loppukohtaukseen siitä missä olen nyt. Onneksi työstän tekstiä pienistä tarinoista joten tilanne ei ole ihan niin paha kuin se voisi olla. Minä pidän dramaturgin roolista paljon kirjoittajan roolia enemmän. On nastaa työstää olemassaolevaa matskua. Pitää vain löytää ne puuttuvat tarinanpätkät, lyhentää, paksuntaa, karsia tarvittavat ja panna palaset sopimaan yhteen. Kuulostaa niin paljon helpommalta kuin miltä tuntuu näin keskellä yötä.

Ekat treenit lauantaina.

17.3.06

Tylsä otsikko

Viikon pohjat
Taaperolle on sopinut kaksi valmistuotetta: luumu-Yosa ja sininen marja-Yosa. Ne uudistuivat. Hilpeästi näihin erityisruokavaliotuotteisiin lisättiin muun muassa punajuuriväriä ja soijaristiinreagoivaa johanneksenleipäpuujauhetta. Kiitti aivan helvetin paljon.

En päässyt osallistumaan eiliseen naisblogimiittiin.

Viikon hyvät
Iso työ eteni seuraavaan vaiheeseensa. Osasin, tein ja tein hyvin.

Ensi kesän käsikirjoitus on viittä sivua vaille valmis. Siitä tulee hyvä. Roolihahmo Pulskan Näköinen Kana on tällä hetkellä yksi suosikeistani.

Viikon yllätys
Puistoreissulla bongattu keikkajuliste: huomenna ravintolalaiva Wäiskissä Hakiksessa esiintyvät Sydän, sydän ja Jason muuttaa taivaaseen. Kumpaakaan en ole koskaan nähnyt mutta molemmista kuullut niin paljon suitsutusta että varmaan olisi aika tsekata kundit livenä. Nelän euron liput. Kuka lähtee messiin?

13.3.06

Mistä näitä tonooppeja oikein tulee asiakaspalveluun?

En käsitä. Mistä näitä sikiää?

Yritin saada terveyskeskuksesta tuttua rasvaa puhelinreseptillä lähiapteekkiin. Samaa tursua on sieltä meille kirjoitettu ennenkin. Ehei, eihän se nyt niin helppoa voisi olla.

Minä: "Niin onnistuisiko puhelinreseptin kirjoittaminen?"

Ajanavaraus-nainen: "Ei kuule tuo lääkäri Virtanen(*, se on sellainen känkkäränkkä ja vastarannankiiski ettei se suostu mihinkään mitä me sille ehdotetaan. Ei se onnistu mitenkään."

Minä: "Jaaha."

Ei näin. Ei. Mutta niin se vaan meni että oli mentävä lääkärin vastaanotolle. Onneksi siellä aulassa oli sentään keinuhevonen ja yksi puistotuttu.

*) Nimi muutettu.

12.3.06

Hyviä esityksiä

Nyt on stadissa tarjolla hyvää lastenteatteria.

Kävimme korkkaamassa kauden Hurjaruuthin esityksellä Laulu etanoista. Puolituntinen tanssi-ääni-projisointi-esitys osasi pelata lasten ehdoilla. Ihan dadaa eli juuri sitä mikä lapsiin vetoaa. Valoja, heijastuksia, piirrettyjä etanoita. Elementteinä toistoa, pyörimistä, vilkutusta. Tuttuja asioita: omena, kukka, vilkutus. Loruja, kiinnostava äänimaisema. Hyvä valosuunnittelu haastavaan matalaan tilaan.

Ensi viikolla osallistumme Bravo! -lastenteatterifestivaaliin. Valitsin esitykseksi Maan lauluja. Belgialaisen ryhmän esityksessä muotoillaan savea ja esityksen päätteeksi katsojat pääsevät mukaan vääntämään. Kuulostaa hyvältä.

Ajattelin tsiigata festarilta myös namibialaisen This life-esityksen. Ei-länsimaiset narraatiot ovat aina kiinnostavia. Suomalaisena katsojana sitä on niin marinoitunut aristoteleella ja hollywood-kerronnalla että tekee hyvää nähdä jotain muuta.

Tavallinen viikonloppu

Huolestunut naapuri on murheissaan talon jumalattomasta menosta.

Kuulostaa nimittäin siltä että joku on raijannut radion jumalanpalveluksen talon ilmastointihormiin kiinni: vessassa raikaa messu jo kolmatta sunnuntaita.

Mustaan uimapukuun tungettu palleroidi on hauskan näköinen. Tyyppi kävi eilen ekaa kertaa uimahallissa. Tällaisen kokemuksen jälkeen ymmärtää miten apinanpoikaset pysyvät emon turkissa kiinni. Reissusta tuli kuitenkin hauska.

Note to self: älä syö taaperon vieressä omaa annosta jossa on tippa voisulaa. Yhdistelmä nopea nappaaja ja törkeän herkkä maitoallergia ei ole nättiä katseltavaa. Tulipunaiseksi turvonneesta tilanteesta selvittiin onneksi Ataraxilla ja säikähdyksellä. Adrenaliinikynä antaa odottaa korkkaamistaan, toivottavasti vielä pitkään.

8.3.06

Maailmassa on virhe. Tai useampia.

Puiston taaperokerhossa juhlistettiin naistenpäivää: äidit saivat vetreyttää kotitöistä kipeytyneitä hartioita ohjatussa niskajumpassa ja lapset saivat leikkiä prinsessa Ruususta. Olen sanaton.

Miksi tulee mieleen se kuopiolainen baari jonka kanta-asiakasillassa oli järjestetyt ohjelmaa molemmille sukupuolille? Miehille esiintyi nais-strippari ja naisia varten oli paikalla keski-ikäinen mies kertomassa härskejä vitsejä.

Kaikesta taantumuksellisuudesta huolimatta: hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

6.3.06

Nainen palaa!

Sähköpostilistalle tuli teatteripuffi. En tiennyt esityksestä enkä tekijöistä juuri mitään mutta aihe oli niin kiinnostava että oli pakko varata liput ja mennä. Pyysin Veeran mukaan. IRTI-ryhmä esitti Ateneum-salissa näytelmää Nainen palaa. Esitys ilmoitti puffissa käsittelevänsä naisen loppunpalamista ja masennusta.

Proggis kärsi ajoittain näyttelijöiden jähmeydestä (tämä on luonnollisesti makuasia, minun näyttelijämakuni tuntuu muuttuneen vuosien kuluessa aina vaan kriittisemmäksi), mutta fragmenttirakenteinen teksti ja terävä ohjaus olivat niin rautaa että olin esityksen puolella vartissa.

Esityksen kantavana teemana näyttäytyi minulle naisen rajattomuus: kyvyttömyys pitää itsestään huolta, halu miellyttää ja olla mukava, tarve ratkaista konfliktitilanteet hymyilemällä nätisti, nöyryys suostua tekemään kaikki työpaikan rästihommat, yritys laihduttaa vielä viisikymppisenäkin, epätoivo kun ei raiskaajallekaan tahdo sanoa ikävästi.

Poliittista teatteria näkee harvoin. Minä olen teatterinkatsojana tullut siihen pisteesen että myöteläminen ja fiilistely ei nappaa ei sitten yhtään. Minä nautin yhteiskunnallisesta ja kantaaottavasta teatterista, juuri tällaisesta nöyristelemättömästä ja häpeämättömän itsevarmasta tekemisestä.

Jos olisin vielä opettamassa nuorille teatteria, roudaisin jokaisen ryhmäni Atskiin. Niin perusasioita teoksessa käisteltiin, niin tärkeitä ja niin hyvin. Esitys ei ollut jähmeä eikä vastenmielisellä tavalla päällekäyvä. Aiheita käsiteliin kipeästi, aidosti, rehellisesti ja hauskasti. Hienosti.

Menkää katsomaan. Tämä esitys on tärkeä.

4.3.06

Unet tabissa

Unessa mies haukkui minua koska en käytä rintaliivejä. Olo kävi painostavaksi.

Onneksi uni näytettiin Firefoxin selaimessa ja kun tunnelma oli liian tunkkainen, painoin control + t -yhdistelmällä esiin uuden välilehden. Siellä meni seikkailu-uni.

Pitäisikö tätä surffailua rajoittaa?

3.3.06

Miksi lapsille pitäisi puhua paskaa?

Eilisessä maitolatistuksessa (TM Kaura) sain taas ammattilaisohjeistusta siitä miten minun pitäisi lapseni kanssa olla.

Lyhyen ja ytimekkään latistuksen jälkeen tyypin piti mennä antamaan elämänsä ensimmäinen verituubillinen. Otin lapsen syliin labranhoitajan ohjeiden mukaan tiukasti ja kerroin lapselle mitä tulee tapahtumaan: tämä tuntuu kurjalta mutta on välttämätöntä ja pian ohi.

Jälkeenpäin Laborantti ohjeisti minua:
"Teidän ei kannattaisi korostaa sitä kurjuutta."
"Mä tahdon olla rehellinen."
"Niin, mutta ei teidän kannattaisi korostaa sitä kurjuutta."

Hoitohenkilökunnalla on ihmeellinen tapa kusettaa lapsia. Neuvolan vakirepliikki tuntuu olevan "Katokato mikä vinkuintiaanihelkkylelu täällä on " ja tu-tum, rokotetaan/ pistetään/ lasautetaan jotenkin muuten.

Siitähän se epäluottamus ja valkotakkikammo syntyy kun lapsi ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Ei lapsille pidä puhua paskaa.

1.3.06

Aika selkee käsiala

Ote neuvolakortista:

"Kasvaa hyvin. Hienosti kehittynyt, useita sanoja. Jokunen oliitti. [---] Nielu 0 täyskalvot kepin liikkuvat. Rauhaset 0 cov 0 pulu 0 ali 0 few +/+ jalat + Naftalla jav ihottumaa, suurten juo hamis.
Näkö, kuulo norm. Ei harrastuks. - Eli kiero hyvä lapsi."