23.6.06

Juhannus - tuo vaikea vuodenaika?

Ainakin jälkikasvulle. Taaperon jussi ei ole lähtenyt ihan parhaissa merkeissä liikkeelle.

Eilinen ravitsemusterapeutin suosittama appelsiinialtistus osoitti kymmenessä minuutissa että sitrukset saavat meidän perheessä odottaa vielä korkkaamistaan. Kortisonia kului mutta yö oli siedettävä.

Tänään jättikaupassa taapero testasi saako jugurttpurkin auki hampailla kannen läpi. Purskis sanoi puolukkajugurtti ja holahti lapsen naamalle. Kaivelimme jo EpiPeniä esille mutta sille ei kuitenkaan ollut tarvetta, onneksi! Tyyppi sai vain kokovartaloryhelmät ja satunnaista urtikariaa. Selvisimme siis säikähdyksellä, Ataraxilla ja taas sillä kortisonilla. Iltapuhteissaan tämä kolmioläääkitty lapsi kompastui läppäriin ja sai huulensa auki jakkaran kulmaan. Turvonnut huuli ei onneksi estänyt nauttimasta aitoa maitoa, josta oli lohtua tähänkin tarpeeseen.

Noh. Nyt lapsi uinuu ja kaunpunkijuhannus etenee laatikkoviinin ja uuden hankinnan voimin. Haluatteko huutomerkkejä? Tältä pesee, sillä Guitar Hero on mahtava! Aivan upea!!! Ilmakitarat hiiteen! Tulkaa meille pelaamaan kitaraohjaimella! Osaan jo Iron Manin medium-levelillä 92-prosenttisen oikein. En ole vielä aloittanut uraani rokkisankarina koska tahdon ensin oppia vaikeammat sormitukset kunnolla. Täällä on kivaa!

19.6.06

Törkee flaksi

Hitto vie. Jos olisin yhtään enemmän kallellani kuusikymppisiin isopartaisiin kauniisti päivettyneisiin miehiin, niin olisin oikein onnellinen juuri nyt. Niitä nimittäin tuli kolme (3) jututtamaan minua tänään puistonpenkille. Kolme. Vartin välein. Kaikilla hyvä väri ja isot parrat, oikeasti.

Aloitusreplat:
"Saanko istua tähän?"
"Sinaa... kaannis." (Oletan että kaunis, en kännis, en nimittäin ollut.)
"En minä mikään juoppo ole."

Rentouduin illalla ulkoiluttamalla romaaniani mutta eihän siitä mitään tullut kun oli näitä otsaan törkittäviä. En ole tiennytkään että Kallion puistoissa käy tällainen suhina.

18.6.06

Kiitos vierailleni

Olen ihan mykistynyt. Minua ympäröivät upeat ihmiset.

Päivä oli mahtava. Piknikillä pähkinöistä ei ollut pulaa eikä naurusta. Yhdeksän jälkeen huudatettiin Heinähatun jukeboxia ja minä pääsin tanssimaankin. Loistavia juttuja, halauksia, uusia kohtaamisia, yllättäviä yhteenliittymiä. Kokonaisvaltaisen hyvä olo ei jätä minua, hymyilyttää koko ajan.

SoDia mennään Veeran kanssa katsomaan heti kun pojat tulevat 700 kilometrin etäisyydelle soittamaan.

Iso kiitos teille kaikille ihanille! Minulla oli loistavat synttärit. Ensi kesänä uudestaan.

17.6.06

Aurinkoisia läpäreitä

Nonni. On jo kiire treeneihin. Tänään vedämme ensimmäiset läpimenot. Sen päälle onkin hyvä rentoutua synttäribileissä. Iltapäiväksi luvattiin +26. Hyvältä näyttää.

Uteloille on lastenteatteriesityksestäni jo nähtävillä muutama kuva.

Nähdään illalla!

15.6.06

Karkeita vehnäjauhoja

Aamun kokouksen jälkeen ruokin ja nukutin lapsen. Blogasin. Kahvittelin ystävän kanssa. Pyöräilin studioon, hoidin videon spiikin äänityksen, pyöräilin kotiin, siivosin ja tein retkieväät. Ostin puuttuvan puolimetrisen sulan ja roudasin taaperon Kaisaniemen puistoon piknikille. Näyttelijät, tuottaja ja kuvaava siippa saapuivat. Otimme lastennäytelmän proggiskuvat. (Vinoja kuvia jyrkässä rinteessä ja kovassa valossa. Todennäköisesti monta hyvää.) Ajoin taaperon kotiin, kannoin sen kauppaan, tein ostokset. Estin lasta ostamasta kalkkunaleikettä, tankoparsaa, valkopippuria ja suklaaströsseleitä. Hirveä tyranni siis. Kannoin ostokset portaita ylös, kannoin taaperon portaita ylös. Kannoin kaiken olohuoneeseen, purin lapsen ja riisuin kauppakassin. Avasin koneen ja korkkasin Cappuchino-colan.

Piristys löytyi. Karkeita vehnäjauhoja, olkaa hyvät.

Päiväkotipaikka saadaan!

Tänään kävin palaveeraamassa päivähoidon alueellisen bossin kanssa. Mukana olivat lääkärintodistukset, päätös myönnetystä sairaan lapsen hoitotuesta ja I&A-sairaalan lääkärin suositus päiväkotihoidolle perhepäivähoidon sijaan. Kaikki olikin paljon helpompaa kuin luulin.

Kysymys oli päivähoitolaisten mokasta. Toimitin päivähoitohakemuksen suosikkitarhaamme kuten asiaan kuuluu. Toimitin tarhalle hakemuksen samaan aikaa liitteeksi kaksisivuisen selvityksen lapsen terveydentilasta Epi-pen-tietoineen kaikkineen. Tätä paperia ei vaan ole kukaan sen ekan päiväkodin jälkeen nähnyt. Lapsen sähköisessä hakemuksessa ei ole sanaakaan allergioista. Huokaus. No nyt on.

Ehdotukset kolmiperhepäivähoidon järjestämisestä ainoastaan meidän kotonamme karisivat kun löin faktaa vakavista allergioista tiskiin.

Nyt lapselle luvattiin järjestää lapselle pk-paikka. Ilmeisesti Pasilasta. Matkoista ei tule herkkua mutta selviämme niistä. Jatkamme jonottamista oman alueen päiväkoteihin ja hoitomatka lyhenee toivon mukaan talven aikana. Pieni voitto tämäkin. Kiitos kommentoijille, soittajille ja tekstaajille tuesta ja neuvoista, olitte avuksi.

13.6.06

Tämä on syntymäpäiväkutsu

On taas se aika vuodesta kun mittariin kilahtaa ykkönen lisää. Tänään olen 29 vuotta vanha. Vaikka megabileet antavatkin vielä odottaa itseään, on tähänastistakin syytä juhlia:

Ole siis tervetullut! Tämä on synttärikutsu ystäville, kavereille, blogitutuille ja -tuntemattomille, tuleville luokkakavereille, teille kaikille. Tervetuloa juhlimaan vanhenemistani ja tulevaa taiteiden maisteriuttani, TuTaM!

Aloitetaan juhlistus lauantaina 17.6.2006 kello 17:00 Torkkelin puistikossa pussittelun merkeissä. Sinne on helppo tulla. Tuokaa omat juomat, minä voin tarjoilla nälkäisille pähkinöitä ja Pörrölle jotain muuta. Illan hämärtyessä siirrytään baariin. En osannut päättää mikä olisi mahdollisimman paras paikka, päätetään se sitten. Jos olet tulossa mukaan vasta illemmalla, kerro siitä niin tekstaan sinulle koordinaatit myöhemmin. Jos joltakulta puuttuu numeroni, sen saa mailaamalla sivupalkin linkistä ->

Kaikki mukaan!

12.6.06

Nainen joka pukeutui verhoon

Pienenä tykkäsin aina kovasti Helsinki-päivästä. Tuntui että koko kaupunki juhlisti seuraavana päivänä olevaa minun syntymäpäivääni. Sittemmin siirsin itseni juhlinnan baareihin eikä vesibussiajelu ollut enää niin kova juttu. Tänään aiomme kuitenkin pitkästä aikaa juhlia kaupunkia. Senaatintorin lastenkonsertti kuulostaa nastalta. Metri-tyyppi ainakin odottaa jo kovasti umpuu-a! ja itta-vaa!

Se hieno sininen huivi josta kerroin. Se on ihana ja valtavan iso ja kevyt kuin unelma. Tänään puistosta löysin helmasta pesulapun. 40 astetta, ok. Mutta mikäs tämä teksti on? Måttsydd gardin - valmisverho. Aah, ma nauran.

11.6.06

Aina pitää vetää täysiä

Pyöräily on loistavaa. Matka Kurvista Hietsun kirpparille kesti 14 minuuttia. Keskustassa oli ärsyttäviä katutöitä ja hirveä ruuhka. Pysähtelyä ja taluttelua ja loputtomasti jalankulkijoita pyöräteillä. Hietsun torilta löytyi miljoona teatterituttua, pari turhan julkkiksen bongausta, valtavan sininen huivi, punainen pikkuauto ja kaatuneen palapelin irtopaloja, muuten vaan.

Paluureitin valitsin keskustan ohi. Vedin Bulevardilta Espan läpi ja Kauppatorilta rantoja pitkin, vasta Sörnäisten rantatieltä ylös. 19 minuuttia. Koko matka pyöräteitä pitkin lukuunottamatta käsittämätöntä pätkää torin Skatan päädyssä. Pyörätie päättyy kuin seinään ja jatkuu taas sipuliravintolan kohdalla 50 metriä myöhemmin. Miksi? I barely ask.

Taistelematta en luovuta

Koska kouluni alkaa elokuussa, tarvitsen taaperolle päivähoitopaikan. Hain paikkaa lakisääteisen ajoissa. Haimme päiväkotipaikkaa, koska haluan lapseni sellaiseen. Minä arvostan julkisesti säädeltyä ja kontrolloitua yhteisöä. Minä arvostan useampia hoitavia aikuisia ja eri-ikäisiä lapsia. Minä arvostan jaettua vastuuta.

Perjantaina sain langan päähän alueellisen johtajan joka paikkoja koordinoi. Sain kuulla ettei "tällä alueella ole enää yhtään päiväkotipaikkaa. (WTF?) Olisitteko kiinnostuneet kolmiperhepäivähoidosta?" (WTF2?)

No ei. Katsos, jos olisimme olleet kiinnostuneita kolmiperhepäivähoidosta, olisin varmaan sellaista hakenut. Kolmiperhepäivähoito on varmasti sopiva järjestely jos perheessä on vaikka kolmoset. Tai jos hoitoringin kokoaisi kahden ystävän kanssa.

Mutta minua ei nappaa ajatus kotimme muuttamisesta hoitopaikaksi sopivaksi kahden viikon välein. Minua ei myöskään nappaa ajatus ruuanlaittovuorosta lapsille ja hoitajalla viikoksi samalla aikavälillä. Minua ei nappaa ajatus opettaa kahdelle muulle äidille allergiakokkauksen saloja. Ja tärkeimpänä: minusta tuo on ehdottomasti huonoin hoitovaihtoehto allergiselle lapselle jolla on vaara saada anafylaktinen shokki pienestäkin määrästä maitoa tai vehnää. Siis puhumme nyt muruistakin. Oikeasti.

Vuosisadan hölmöin idea.

Esitettyäni lievän varautuneisuuteni tätä kolmiperhepäivähoitoa kohtaan sain kuulla että toisena vaihtoehtona on yksi pph puolen tunnin ratikkamatkan päässä. Kävelyineen kaksi kolmen vartin matkaa pidentää hoitopäivää puolellatoista tunnilla. Helvetin nastaa.

Menen tapaamaan tyyppiä ensi viikolla ja aloitan asian selvittelyn. Tankkasin päivähoitolakia ja -asetusta mutta ilmeisesti asia on niin että subjektiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa oikeutta jonkinlaiseen hoitopaikkaan. Ymmärsin ettei minulla ole mahdollisuutta pyytää nimenomaan tietyn muotoista hoitoa (päiväkoti) vaan on otettava se mitä tarjolla on.