99

Huraa, liput salkoon! Ekaa kertaa TOP-listan etusivulla! Tästä ei ole enää kuin pieni kipuaminen yläkerran poikien kainaloon...

Aamutarmoa

Bloggerin "profiilit" ovat kyllä ihan sarjamurhaajaleffojen tasoa: ei minua kiinnosta blogaajien tähtimerkit. Prkl. Palasin Haloscanin kommenneteihin minäkin.

Sampo-pankkikin sai osansa aamutarmostani. Uusin Visa Electron -korttini koska nimikirjoitus oli kulunut tunnistamattomaksi ja magneettinauhan toimiminen oli aika arpomista. Kortilla oli voimassaoloaikaa vielä vuoteen 2006. Nyt huomasin että pankkini oli veloittanut uusimisesta minulta 5 euroa, eli aivan törkeästi. Kauas ollaan menty siitä ajasta kun kuuluin kultapossukerhoon valtion Postipankissa. Välissä kuuluin lamavuosien Leoniaan ja nyt tähän kaameussampoon. Se on pirullista ettei Suomessa voi elää ilman pankkitiliä. Pitää kuitenkin alkaa metsästää jotain vähän inhimillisempää firmaa.

Kärkipotkuja

Olen odotellut Papun potkuja tuntuvaksi jo viikkoja ja ollut sietämättömän kateellinen kaikkien keskustelupalstojen kaikille samoilla raskausviikoilla oleville naisille jotka iloitsevat vauvojensa liikkeistä.

Vauvan potkuista on vaikea tietää. Vähän samoin kuin on vaikeaa vastata neuvolan kysymykseen

"Onko sinulla ollut supistuksia?"

"Mistä sen tietää?"

Mistä tietää milta tuntuu supistus tai sikiön liikahtelu kohdussa jos ei ole kumpaakaan ennen kokenut? Mahassa tuntuu möyrintää vähän väliä, eikö kaikilla?

Nyt olen kuitenkin keskittynyt tunnstelemaan alavatsan liikkeitä. Koska kohtu on jo 22-senttinen eli kivunnut jo navan yläpuolelle, ei niin alhaalla tapahtuva möyrintä voi olla minun mahastani lähtöisin. Ja kas, joko tämä tuotti tuloksia tai Papu päätti näyttää olevansa hereillä ja voimissaan, sillä eilen illalla mahassa kävi oikea kärkipotkujen sarja. Näistä ei ollut epäilystäkään, napakoita, selviä liikeitä. Aika hieno fiilis, vaikea sanoa mitään enempää.

Suljetut ja avoimet asunnot

Käytiin eilen katsomassa asuntoja. Kaksi oli Hämeentiellä lähellä kurvia. Neljää kämppää kävimme katsomassa (itsellemmekin yllätykseksi) Merihaassa.

Suljettu
Merihaassa oli hassua kävellä, kuten siellä aina on. Kaikki on tuttua lapsuusvuosilta mutta kuitenkin ihan erilaista koska kaikkea katselee metriä ylempää kuin silloin. J. sanoi tarkasti että kämpissä oli lähiö-layout. Asunnot oli suunniteltu niin että lapsille ja aikuisille oli omat makuuhuoneet. Jokaiseen huoneeseen (myös keittiöön ja olohuoneeseen oli vain yksi ovi ja huoneet olivat pitkulaisia, käytävän varrella. Asunto sulki itseään. Vaikka 70 m2< onkin ajatuksena meille yksiöläisille huima, sijainti olisi mahtava ja merinäköalakin ihan ok, ei meitä kuitenkaan sinne saa lähtemään.

Toista olisi käppäillä himaan Ervastin ohi. Noh:

Avoin
Hämeentien talon rapussa tuoksui mummolan rapulle. Läpitalon asunnossa oli pikkuinen parveke, kaksi isoa valoisaa huonetta ja vaatehuone. Keittiön ovissa oli lasit, ja sinne pääsi kahdesta suunnasta, asunnossa pääsee ympäri. Asunto oli auki, hyvällä tavalla.

Kumpaankohan laitetaan paperit?

PS. Vinkiksi kaikille Satolle tai VVO:lle anomuksensa jättäneille, katsokaa netistä heti vapaita asuntoja ja soittakaa ja pyytäkää näyttöä. Me olemme roikkuneet jonossa joitakin viikkoja ja pääsimme katsomaan kämppiä heti soitettuamme.

Kiellot auttavat ahdistukseen

B:n posti yhdisti asiat mielessäni: Kun kaksi mustiin pitkiin takkeihin pukeutunutta koululaista ampua lasautti kymmeniä koulutovereitaan kuoliaaksi joitakin vuosia sitten, kiellettiin osavaltion kouluissa pitkät mustat takit. Kun Irakilaisvankien kidutuskuvat leviävät maailmalle, kielletään sotilailta kamerapuhelimet. Voiko mikäään kansa olla näin ääliömäinen?

Tallinna - tuo kruunu Eestin helmessä

Terveisiä Tallinnasta. Oli kivaa, kuvia en ole vielä jaksanut siirtää.

Muistilista seuraavaa visiittiä varten:

- Meren ylitse matkustusvälineenä helikopteri
(Jos se on liian kallis, edes katamaraani. Tai teletransportaatio, ihan sama. Pääasia ettei enää ikinä hitaassa laivassa.)

- Opettele tekniikoita joilla voi potkia kiilaaja-äijiä sääreen vaikuttaen viattomalta

- Treenaa viiden kohdan sydämenpysäytysisku kuntoon todellakin liian lähelle pyrkiviä ukkeleita varten

- Harjoittele mudekyvyistäsi kuntoon vähintään Kykloopin räjäytyskatse. Tarpeellinen etenkin paluumatkalla terminaalissa odotellessa laivaan pääsyä

- Opettele vedonlyöntiä niin saat enemmän irti rullaportaisiin hajoavien olutkärrien aiheuttamien tuupintojen katselemisesta

- Ole yhtä rohkea kuin viimereissulla ostaessasi supre-hatun

- Mene syömään Olde Hansaan uudestaan! Muista, vähintään kolme tuntia on kunnon ruokailun minimikesto

- Vähintään yhtä kivaa matkaseuraa. Mieluiten samat. Kiide.

Hyviä nimiä

Huumoriosasto jatkuu. Viimeksi löytyi hyvä nimi Luumu. Nyt löytyi Kulho. Raisa Luumu ja Jussi Kulho. Lapsi Luumu-Kulho.

Laama on myös aika vastustamaton.

Ei kyllä me ollaan tätä ihan vakavastikin pohdittu. Oikeasti. Tänään katson jos ehtisimme maistraatin huomiseen käsittelyyn oikealla uudella nimellä. Siitä lisää myöhemmin.

Poroilemassa

Huomenna ei tule päivitystä eikä todennäköisesti sunnuntainakaan sillä lähdemme Jupun, Sipen ja Maken (lempinimet saavat meidät kuulostamaan ihan nuoriskirjallisuudelta) kanssa Tallinnaan - toivottavasti emme kuitenkaan ihan poroilemaan. Tavoitteena olisi syödä hyvin ja juoda aika hillitysti (ainakin allekirjoittaneen). Ehkä käydä teatterissakin.

Korjasin flipanneen templaatin vaihtamalla sen uuteen. Tämä on aika siisti, ehkä kliinisyyteen asti. Katsotaan josko viihdyn tässä hetken aikaa. Tavoitteena olisi saada viännettyä joku oma sivusto jossa voisi sitten blogata...

Oli tosi nasta huomata muodostaneensa pikkuinen meemi! Kiitos osanottajille. Hyvää viikonloppua, Tallinnasta saatte toivottavasti myös kuvaterveisiä, sillä ostin tällä viikolla elämäni ensimmäisen digikameran!

Templaatti meni sököksi

Sörkin uutta hienoa templaattiani ja onnistuin jotenkin tuhoamaan asetukseni niin että #leftcontent-tekstien marginaali suurenee alaspäin ja kaikki #rightcontent-tavarat ovat tekstien perässä sen sijaan että olisivat siellä oikealla. Prkleen prkl. Yritän ratkoa mutta huonolta näyttää. On kai odotettava henkilökohtaista ATK-tukea kotiin saapuvaksi tai ystävällisten sielujen neuvoja kommenttilaatikkoon (ellen sitäkin ole jotenkin onnistunut tuhoamaan...)

Lista hoidettavista asioista

Harrastivatko muut listoja asioista jotka on hoidettava ennen jotain tiettyä ikää? Itse muistelen että näitä tehtiin enimmäkseen lukioiässä. Miltä näyttäisi sen aikainen "Tee ennen 30-vuotis-synttäriä" -listani plussineen (tehty) ja miinuksineen (puuttuu)?

Ennen kuin olen 30-vuotta minä olen

+ Saanut ensimmäisen lapseni (melkein)
+ Ollut kihloissa
+ Ajanut skootterilla Pariisissa
+ Ollut ottamatta asuntolainaa

- Asunut ulkomailla
- Rakastunut ulkomailla
- Tullut kosituksi
- Julkaissut esikoiskirjani (ja saanut siitä upeat arvostelut)
- Tullut tunnustetuksi taiteilijaksi (jollakin alalla )

Jaa. Esikoiskirja pitänee kirjoittaa nyt kesän aikana sitten valmiiksi kun on aikaa mammalomalla... Tunnustetuksi taiteilijaksi nouseminen saa odottaa sekin vielä hetken...

Jos Sinä olisit kirjoittanut haaveistasi listan 16-vuotiaana, miltä se näyttäisi nyt?

Luokkayhteiskuntaa Mustiolla

Koulutuspäivämme Mustion linnassa palauttivat mieleen luokkayhteiskuntamme pitkät juuret hyvällä tavalla. Selvisin siis yhtenä kappaleena. Kiinnostavinta reissussa oli tutustuminen Mustion linnaan. Saimme opastetun kiertokäynnin päärakennuksessa ja sen lisäksi tein illalla omia retkiä kartanon puistikoissa. Hyviä ajatusketjuja.


Ensiksi: Vau, miten hienoja vanhoja asioita, upeaa että nämä ovat kaikki säästyneet, mitä kulttuuriperimää. Suoman vanhimpia parketteja, käsinmaalattuja tapetteja, taideaarteita, tinaisia pesuastiastoja joissa kuninkaan leimat.

Toiseksi: Piru vie, näin sitä unohtaa miten luokkayhteiskunta Suomi on ollut. Täällä Linderin suku on katsellut Artemis-patsaan yli puistikkoon ja ihan lähellä ovat maatyöläiset asuttaneet kolmen sukupolven voimin yhden huoneen tupaa ja tehneet raskasta työtä pelloilla ja tehtaissa vuodesta toiseen, kaiken maailman lindereitten siemaillessa sumppejaan posliinikupeista tässä vieressä 22-huoneisessa lukaalissaan.


Kolmanneksi: Yksi muotokuvaleidi oli kuollut vasta 35 vuotta sitten, siis aivan juuri. Ai niin, siitä on alle sata vuotta kun tämä asetelma sai aikaan sisällissodan. Niin nuori on demokratiamme, niin nuori vapautemme.

Kävelyretken loppupuolen löytö oli jo aika irvokas. "Fasaanitarha"-kylttiä seuraamalla päädyin pyöreälle betonialustalle jonka vieressä oli tietoa:"Karl Fazer toi fasaanit suomeen, tässä oli niiden ruokintapaikka". Kun luin lisää, selvisi että fasaaninpoikasten suurinta herkkua olivat muurahaisen munat, joita tällä alustalla seulottiin esiin pesästä (poikaset olivat myös hyvin herkkiä muurahaisen puremille) auringon ja lukuisten työvaiheiden avulla. Nyt en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Ei ole ilmeisesti kovin helppoa jos on törkeästi rahaa ja aikaa. Pitää keksiä tekemistä.

Vuosisadan vaihteen hysteerikkoja minun ei ole koskaan ollut vaikea ymmärtää.

Matoja

Viime yönä uneksin taas madoista. Pienistä, mustista madoista jotka mönkivät laakealla vadilla. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut aseeton. Kädessäni oli yllättäen aerosolitölkki tuholaismyrkkyä. Sen suihku ei ollut aerosolin tavallista laajaa usvapilveä vaan sci-fimäisen tarkkoja säteen kaltaisia täsmäruiskeita. Sumutin madot kuoliaaksi ykstellen. Ne kipristyivät kokoon. Jos niillä olisi ollut suu ne olisivat kirkuneet, huomasin ajattelevani. Äkkiä (kuten unissa aina) huomasin yhden jättimadon. Se oli puolalaisen etanan kokoluokkaa, sellainen 14 senttimetriä pitkä ja ympärysmitaltaan melkein saman verran. Valtava jötkäle. Aerosoli kumisi tyhjyyttään mutta toivoin sen riittävän. Suihkutin terävää piikkiä jättietanaa edes ja takasin. Se alkoi kouristella ja heittelehti. Pysähdyttyään se kramppasi vielä viimeisen kerran, kuin leffassa konsanaan. Sitten oli hiljaista.

Minun pitää tehdä näille unille jotain.

Se varma paikka

Tiedättehän sen varman paikan? Sen, jonne laitetaan ruuvi jolla pattereita ilmataan, matkalaukun avaimet, ne ensi syksyn konserttiliput ja automaattikortin tunnusluku. Auttakaa minua. Missä se on meillä? Tai jos sanotaan ihan suoraan: missä ovat pyöräni avaimet? Tahdon pyöräilemään.

NASAn mehukeitto

Jääkaappiin oli unohtunut tölkillinen Karviais-boysenmarja-mehukeittoa. Tosi hyvää, vaikka en saisi sitä kovin paljon kerralla litkiä, kun siinä on näitä keinomakeutusaineita. Olin avannut tölkin joskus toista viikkoa sitten ja nyt illalla havahduin siihen että jääkaapin ovessahan tuo yhä tönöttää. Kaadoin mehun lavuaariin valmistautuneena karmeaan hajuun ja klimppimereen kuten muille ruoka-aineille käy. Mutta ei, en huomannut mitään muutosta. Varoiksi kaadoin keittoa vielä lasiin ja katselin ja haistelin ja kyllä, se vaikutti ihan uskottavalta. Muuten ihan normaalilta mehukeitolta, ainoa miinuspuoli oli vain se, että tölkki oli siis lojunut avattuna jääkapin ovessa yli kolme viikkoa muuttumatta lainkaan. He-le-ve-tin epäilyttävää. Valiohan voisi tölkittää tätä NASAn lennoille. Tai säiliöihin ydintalven varalta. Ikuisuus-elintarvike. Yhtä pelottavia olivat ekan kesätyöpaikan sokerikakkupohjat joiden viimeiseen myyntipäivään oli yli neljä vuotta aikaa. Niistä vain pyyhittiin pölyjä vuosi-inventaariossa.

Tulivesi meni jo

Nimenmuutosasia etenee. Hain kirjastosta Suomalaisuuden liiton vuonna 1994 julkaiseman kirjan vapaana olevista sukunimistä, eli nimistä jotka on hyväksytty suomalaisiksi nimiksi mutta jotka eivät tällä (tuolla) hetkellä ole (olleet) kenenkään elävän ihmisen käytössä. Pikipäin selaillessa löytyi superhieno sukunimi Tulivesi. Ah. Mutta kun kirja on tosiaan jo 10 vuotta vanha, ajattelin tarkistaa nimen tilanteen väestörekisterikeskuksen sivuilta ja toden totta, jokunen niitä löytyy. Eli en tule koskaan esittelemään itseäni Raisa Tulivedeksi, niin siistiä kuin se olisi ollutkin. Onneksi vapaana on tuhansia nimiä. Huumoriosastoa johtavat Luumu ja Hartia. Miltä kuulostaisi Luumujen perhe? Musta Pekka-korttien syrjityltä vähemmistöltä?

Boikotti

Talvella sana "työ" oli tässä blogissa pannassa tarkemmin määrittelemättömän ajan liian suureksi paisuneen palstatilansa takia.

Edellinen postaus jääköön nyt puolestaan tarkemmin määrittelemättömäksi ajaksi viimeiseksi jossa sana "isä" "faija" tai sen kaltainen sukulaisuussuhde mainitaan. Kättä päälle.

Puhelu ulkoavaruudesta part II

Myit sitten niitä kirjoja. Joista oli lyöty kättä päälle. Myit niitä sitten sen parikymmentä kappaletta divariin kun tarttit rahaa. Kiva homma. Ei siinä sit mitään. Sattuiko siellä olemaan mun äidille lahjaksi ostamia seassa? Ai et katsonut, ai jaa. Miksikö huudan? En tiedä. Ai minkä lupauksen olet pettänyt? No, jotenkin on semmoinen olo. Tiedätkö, jotkut vanhemmat ostaa nuorelle perheelle esimerkiksi vaikka syöttötuolin lahjaksi kun on taloudellisesti niin tiukkaa uuden perheenjäsenen syntyessä. Toiset vanhemmat ostattaa jälkeläisillään vittu niiden omaa perintöosuutta. Nämä on meidän vaunusäästöjä joista sulle maksan. Niistä kirjoista joiden joku voisi kuvitella kuuluvan minulle tavallaan tiedätkö muutenkin. Ai ahdistava? Minäkö? Ai hitsi, miten luulinkin sen ahdistavan olevan ihan joku muu. Kumma juttu. Jännää, eikö?

Puhelu ulkoavaruudesta

*Tililii-tililii*

Minä:
Raisa

Faija:
Niin minkälainen se on se auto. Sillä sinun kaverilla?

Minä:
Siis millä me tullaan niitä kirjoja hakemaan?

Faija:
Niin.

Minä:
Ihan henkilöauto.

Faija:
Ei ne mahdu siihen ne kirjat.

Minä:
Jaa. Tehdään sitten kaksi reissua jos ei mahdu.

Faija:
Kyllä se olisi pitänyt se pakettiauto olla.

Minä:
Kun ei ole yhdelläkään kaverilla omana pakettiautoa.

Faija:
Silti. Onkos sulla niitä laatikoita?

Minä:
No on mulla joitakin. Mitkä ei niihin mahdu, mä laitan vaikka muovipusseihin sitte. Eihän tää ole pitkä matka.

Faija:
Ne repeää ne pussit.

Minä:
Vai niin. Laitan sitten kaksinkertaiset pussit.

Faija:
Pitäisi olla niitä laatikoita.

Minä:
Jaa. No onko sulla tiedossa sitten että mistä niitä nyt saatais?

Faija:
Ei.

Minä:
Sopiiko sitten että teen tämän nyt ihan itse.

Faija:
Joo. Moimoi.

Minä:
Moi moi.