Matoja

Viime yönä uneksin taas madoista. Pienistä, mustista madoista jotka mönkivät laakealla vadilla. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut aseeton. Kädessäni oli yllättäen aerosolitölkki tuholaismyrkkyä. Sen suihku ei ollut aerosolin tavallista laajaa usvapilveä vaan sci-fimäisen tarkkoja säteen kaltaisia täsmäruiskeita. Sumutin madot kuoliaaksi ykstellen. Ne kipristyivät kokoon. Jos niillä olisi ollut suu ne olisivat kirkuneet, huomasin ajattelevani. Äkkiä (kuten unissa aina) huomasin yhden jättimadon. Se oli puolalaisen etanan kokoluokkaa, sellainen 14 senttimetriä pitkä ja ympärysmitaltaan melkein saman verran. Valtava jötkäle. Aerosoli kumisi tyhjyyttään mutta toivoin sen riittävän. Suihkutin terävää piikkiä jättietanaa edes ja takasin. Se alkoi kouristella ja heittelehti. Pysähdyttyään se kramppasi vielä viimeisen kerran, kuin leffassa konsanaan. Sitten oli hiljaista.

Minun pitää tehdä näille unille jotain.