31.7.05

Olemme palanneet

Vauva pääsi kahluualtaaseen ja hurmasi paluumatkalla taas puoli junavaunua. Kamera tietysti jäi mutta kaikki ovat nähneet hiekkatietä ja kaksikerroksisia pikkukaupunkitaloja varmaan ihan tarpeeksi.

Naapurissa ammuskeltiin
poissaollessamme. En minä osaa alkaa pelätä sittenkään. Kaikki voi olla vaarallista.

Tänään menemme Jussin vikan lomapäivän kunniaksi ulos syömään. Everest on hyvä vaihtoehto.

28.7.05

Kotiseutumatkailua

RaparperiBlogin maaseutumatkat jatkuvat. Vuorossa on Oitti, paikkakunta joka on niin pieni että sille on vaikeaa löytää järkevää linkkiä. Minä tapaan appivanhempani ja vauva isovanhemmat.

Syksy kolkuttelee ovella ja se tuntuu hyvältä. Linnanmäki on vielä tältä kesältä käymättä mutta ehtiihän tuon vielä elokuussakin. Tämän kesän suurprojekti, Tuntemattoman sotilaan läpiluku on selvitetty! Kyllä kannatti. Ehkä kaikkia kirjoja ei vain ole tarkoitus lukea kaikissa elämänvaiheissa. Nyt oli hyvä aika tälle klassikolle. Syksyssä häämöttää opetustöitä, kirjoittamista, esitysten suunnittelua ja kasvavaa esikoista. Kaikenlaista lämpimänväristä mukavaa.

Sunnuntaina lisää. Yritän pakata kameran ja ikuistaa Oitti-cityn loppukesää lukijoiden iloksi.

26.7.05

Linssipihvit ja anis-valkosipuli-porkkana-lisäke

Mikä ateria! Kirjaan ylös muidenkin iloksi ja inspiraatioksi.

Linssipihvit
3 perunaa paloina ja 3 dl huuhdeltuja punaisia linssejä keitetään kypsiksi kasvisliemessä. Soseutetaan karkeaksi soseeksi. Lisätään maissijauhoja kunnes seos on sopivan paksua. Maustetaan currylla, kuminalla ja clihirouheella. Elämästä nauttivat paistavat omansa pannulla öljyssä molemmin puolin, kituuttajat uunipellillä 200 asteessa vajaa vartin verran.

Porkkana-anis-valkosipulilisäke
Porkkana suikaloidaan kuorimaveitsellä ohuiksi nauhoiksi. Nauhat pehmitetään oliiviöljyssä miedolla lämmöllä pannussa. Hetken kuluttua lisätään hitu suolaa, teelusikallinen hienonnettua anista, murskattu valkosipulinkynsi ja pari teelusikallista hunajaa. Käännellään, nautitaan.

25.7.05

Vaikeaa imetystä

Vauva plussasi prick-testeissä kesäkuun alussa siis maidon, kananmunan ja vehnän. Koska sekä vehnän että maidon vertailuluvut olivat suurempia kuin ambulanssireissua vaatineessa kananmunakokeilussa, saimme käskyn suorittaa tulevat altistukset valvotuissa olosuhteissa, so. sairaalassa. Mikäs siinä.

Pohtiessani jälkikasvun hurjaa kehitystahtia havahduin ensin tajuamaan että omenatyttö täyttää viiden viikon kuluttua vuoden! Ällistyksestä toivuttuani tajusin myös että vehnäaltistusta pitäisi mennä suorittamaan Iho- ja allergiasairaalaan myös muutaman viikon kuluttua. Ihan tyhmää. Vauva plussasi vehnän isoilla pisteillä kaksi kuukautta sitten. Miksi ihmeessä altistus pitäisi tehdä nyt saman tien? Kyllä hän on allerginen edelleen. Tai vaikkei olisikaan, hän pärjää kyllä ilman vehnää mainiosti vielä muutaman kuukauden. Mielummin odottaisin vaikkapa 1½-vuotiaaksi ennen altistusta, hoitotuenkin saa ymmärtääkseni takautuvasti.

Soitin sairaalaan ja yritin perua altistusaikaa. Puhelimeen vastannut hoitaja oli sitä mieltä että päätös altistuksen perumisesta on tehtävä yhdessä lääkärin kanssa ja että sovitulla ajalla on paikalle saavuttava. Huokaus. Kyseessä on varmaan vielä sama käsittämätömän imetysvastainen lääkäri josta kirjoitin viime reissun jälkeen ylilääkärille muistutuksen (yöimetys on sama kuin juotttaisi lapselle coca-colaa yöt läpeensä, muistattehan?). Argh.

Kai se on mentävä. Pumpattava itsensä asennetta ja faktaa pullolleen ja sanottava asiat niin kuin ne ovat. Sama valmistautuminen on edessä myös tytön 1-vuotis hammaslääkärissä.

Käsittämätöntä että imettämisen pitää olla näin vaikeaa - ei minulle, ei vauvalle, mutta näille auktoriteeteille!

24.7.05

On hyviä ja hyviä puolia

Kustavin hyvä puolet
Merivesi
Saunominen
Kollektiiviasuminen
Yhteiskeittiö
Hyvä teatteri
Kun kollegat arvostavat omaa duunia
Vauva joka on born to camp
Vauva joka oli lähes päiväkuiva koko reissun ajan (vaippoja kastui vain yksi joka päivä)

Kallion hyvät puolet
Suihkusta tuleva vesi ei maistu lainkaan raudalle
Patja
Tietokone. Tietokone!
Lukeminen onnistuu auringonlaskun jälkeenkin
Vapaaehtoinen sosiaalisuus
Vauva ei syö havuja koko ajan
Ei hyttysen hyttystä *aplodit seisaallaan tälle*

PS. Kustavissa ainoa lukemistoni koostui sivupalkissakin mainitusta Tuntemattomasta. Juoneni toimi, kirja on selätetty ja enää katkerat loppusutinat jäljellä!

16.7.05

Kustaviin/ mä kaipaan niin...

Helsingin esitykset ovat ohi. Kiitos kaikille saapuneille! Mm. siis Veeralle, Eufemialle, Siguraattorille, Merjalle, Jukalle ja pojille, Riikalle ja liinapojulle, Pörrölle + Esikolle ja Unikolle sekä Ritvalle + jälkikasvulle ja niille joita en tässä muistanut mainita.

Kokonaiskatsojamäärä on yli neljäsataa, vaikka esityksiä oli täällä vain viisi. Se on hurjan paljon. Halusin tehdä matalan kynnyksen teatteria: pääsymaksutonta ja helposti lähestyttävää. Viedä teatterin lasten luo sen sijaan että lapset tuotaisiin kolossaalisiin ja kolhoihin teatteritaloihin. Ilmeisesti onnistuin. Huomenna kokka kääntyy kohti Kustavia.

Vauvan nystyrät diagnosoitiin vauvarokoksi. Kaikki on sikin sokin allergiarintamalla, ei auta kuin odottaa ja katsoa missä kunnossa iho on taudin mentyä ohi.

Olen pakannut tavarat. Niitä on paljon. Rinkka kasvaa pään yläpuolelle ja nyssäköiden määrä lisääntyy. Autoilijoiksi emme ryhdy kuitenkaan edelleenkään.

RaparperiBlog hiljenee siis viikoksi. Nauttikaa auringosta ja kylmästä siideristä. Minä pulahdan heti perille päästyä puusaunan kautta mereen uimaan!

14.7.05

Esityksissä tänään

Susi: "Ja tuo tuolla on Kettu Repolainen."
Katsoja: "Kettu Repolainen! Ei voi olla totta!"

Jänis: "Taidanpa lähteä Ketun kololle katsomaan millä kannalla asiat oikein ovat."
Katsoja: "Eipä kannattaisi lähteä."

Jänis: "Nytkö sinä minut surmaat?"
Susi: (kuristaa jänistä) "Niin teen."
Katsoja: "Tuo Susi Hukkanen on todella tuhma."

Lasten suusta vai miten se sanonta meni? Mahtava fiilis.

370

Esityksen Kettu Repolainen ja Jänis Vemmlsääri on nähnyt nyt neljässä esityksessä yhteensä 370 katsojaa.

Toistaiseksi viimeinen Helsingin veto huomenna perjantaina asukaspuisto Brahessa kello 11:00.

Huh.

13.7.05

Tavallinen päivä

Herttoniemen esityksessä oli 120 katsojaa. Olen sanaton.

Vauva sai meganystyrät selkäänsä, ilmeisesti syynä oli syömässäni tuorejuustossa lisäaineena ollut johanneksenleipäpuujauhe joka on soija-ristiinreagoiva. Ei mahda olla herkkua hillua näillä helteillä koko selkä ihottuman peitossa. Suihkuttelen vauvaa monta kertaa päivässä ja pidän paljon ilman paitaa. Toinen vaihtoehto on vahinkoaltistus vehnälle tai maidolle joka taas tarkoittaisi että minunkin pitäisi aloittaa samanlainen dietti. Odotan jännityksellä miten pukamat laskeutuvat. Minun flunssani tuntui menneen ohi pelkällä säikähdyksellä.

Tänään aion murtautua ulos täältä neljän seinän sisästä ja lähteä ilkamoimaan tytön kanssa ihan keskustaan saakka. Törmätään Kiasman terassilla.

11.7.05

Kesäflunssa

Onko jotain joka on helteellä ikävämpää kuin krapula? Jotain joka voi aurinkoisena päivänä tehdä olon tuskaisemmaksi kuin loppuraskaus? Aivan oikein, se on kesäflunssa!

Lapsiperheelle tyypillisesti tauti kävi läpi vauvan (2 kuumepäivää), miehen (3. kuumepäivä menossa) ja nyt se siirtyy minuun. Ohimot tykyttävät, särky orastaa nivelissä, kurkkua karhentaa. Juuri kun pääsin hihkumasta tautivankeuteni (4. vuorokausi neljän seinän sisällä saa pian hallusinoimaan) päättymistä. Perkele. Toivottavasti oloni ei ole huomenna yhtä kaamea, tahdon nähdä Herttoniemen esityksen!

Sivupalkista näkyy uusi kesälukemistoni. Suositustenne mukaisesti härkää sarvista, vihdoinkin.

Jälkeenpäin

Ensi-ilta meni upeasti. Jännitin viimeiseen asti ukkoskuuroa mutta h-hetken koittaessa taivas oli pilvetön ja aurinko porotti. Katsojia pölähti paikalle yli sata, mikä oli paljon enemmän kuin odotimme. Esitys meni mainiosti ja lapsikatsojat tapittivat muutamaa lukuunottamatta esitystä herkeämättä. Lähden rauhallisin mielin tämän viikon esityksiin. Kiitos paikalle saapuneille tutuille, erityisesti Turun kävijälle.

Blogilista ei huomaa että päivitän, onko kellään tiedossa voiko asialle tehdä jotain?

7.7.05

Koodattuja viestejä

Unohdin peruuttaa kuukauden kirjan. Olen siis tätä nykyä laatuteoksen Enkelit ja demonit onnellinen omistaja. Opus on täynnä piilotettuja vihjeitä ja koodattuja sanomia joita autistinen päähenkilö selvittää kuin viimeistä päivää.Luin kirjaa ja hörppäilin kahvia kun kahvi alkoi yhtäkkiä muodostaa kuvaa mukin lasituksen halkeamiin.



Mahtavaa! Pitääkin laittaa alulle oma salaliittoteoria: "kivikautinen lehmä ilmestyi mukiini. Tämä voi tarkoittaa vain yhtä asiaa..."

5.7.05

Kettu Repolainen ja Jänis Vemmelsääri

Nyt blogaajatkin omien lasten/sukulaisten lasten/ kummilasten tai oman lapsenmielen kanssa teatteriin! Olen ohjannut esityksen Jänis Vemmelsääri ja Kettu Repolainen. Tarinoita ovelasta ja viisaasta. Mukana myös Susi Hukkanen. Sen näyttelevät Sami Vehmersuo, Elina Kilkku ja Sidi Lahdenperä. Esitys on rahoitettu apurahoin ja on katsojille ilmainen. Esitys kestää 25 minuuttia. Esitys on hyvä.

Helsingissä esiinnymme viisi kertaa:
Perjantai 8.7.2005 klo 13:00
Asukaspuisto Brahe, Porvoonkatu 4

Tiistai 12.7.2005 klo 11:00
Leikkipuisto Herttoniemi, Karhutie 11

Torstai 14.7.2005 klo 10:15 ja 13:00
Leikkipuisto Kiikku, Kaarenjalka 10

Perjantai 15.7.2005 klo 11:00
Asukaspuisto Brahe, Porvoonkatu 4



Kuvassa Sami Vehmersuo ja Parsakaali. Kuvan otti Jussi Omaheimo. Lisää proggiskuvia Nälkäteatterin nettisivuilta. Tervetuloa!

4.7.05

Miten meistä tuli potilaita?

Löysin mahdottoman hyvän kirjan. Jörg Blech, saksalainen toimittaja on koonnut kirjaansa Miten meistä tuli potilaita? keskeisiä argumentteja medikalisaatiota vastaan. Vaikka alkuun olinkin vähän skeptinen kirjan populismin suhteen, on teos rautaa.

Blech erittelee toimittajan ammattitaidolla niitä vaikutusmekanismeja jotka savat aikaan sen miten lääketeollisuus terveyttä ja sairautta määrittelee, ja kenen intressien mukaan. Lääketehtaiden on saatava kaupaksi lääkkeitä ja se onnistuu kun asiantuntijat valjastetaan (=ostetaan) lääketeollisuuden palvelukseen määrittelemään esimerkiksi verenpaineen tai kolesteroliarvojen normaalihajonta. Se voidaan asettaa niin että suurin osa ihmisistä sijoittuu "riskiryhmään" joka vaatii "säännöllistä seurantaa" ja "hoitoa".

Erityisen suurella mielenkiinnolla ahmin kirjan naistentautiosaston. Naisen elämän lähes koko kierto on länsimaissa tehty lääketieteelliseksi ongelmaksi: kuukautiset, päivät ennen kuukautisia, raskaus, synnytys, vaihdevuodet. Jokainen osa-alue vaatii muka valkotakkisia auktoriteettejä. Olen itsekin ollut siinä uskossa että kun naisen kuukautiset alkavat, hänen on syytä vierailla gynekologilla varmistamassa että "kaikki on kuten pitääkin". Sweet Jesus! Miksei miehiä passiteta lääkärintarkastukseen ensimmäisten yöllisten ejakulaatioiden jälkeen? Näen tässä misogyynisen kuukautisstigmatisaation modernin virityksen.

Medikalisaation keskeinen ongelma piilee passivoitumisessa. Potilas ei ole aktiivinen toimija vaan aina objekti. Hän alistuu paremmin tietävien toiminnan, ohjeiden ja käskyjen kohteeksi.

Pistää ajattelemaan kenen etuja tämä palvelee?

1.7.05

Kesäkuussa luetut kirjat

Edellisen kuun puolivälissä sain heittää umpiteoreettiset työkirjat seinään. Uudesta vapaudestani huumaantuneena paiskin dekkareita menemään seuraavaan tahtiin:

Jonh Grisham: Partneri
Agatha Christie: Kortit pöydällä
Stephen King: Raivo
Stephen King: Pitkä marssi
Michael Dibdin: Loppusilaus
Michael Dibdin: Salaseura
Leena Krohn: 3 sokeaa miestä ja 1 näkevä

Didbdinin olen jo täällä maininnutkin, hänen sankarinsa Aurelio Zen on uusi salapoliisi-idolini. Mies, joka vuolee Parmesan-siivun, nappaa huikan hyvää punkkua ja lähtee laiskasti selvittelemään uutta juttua.

Kingin Pitkä marssi teki vaikutuksen. King teki vaikutuksen - näin voi tosiaan käydä. Minua on jo vuosia viehättänyt spektaakkelitematiikka. Vuonna 2003 ohjasin Koetilaan oman sovitukseni spektaakkeliklassikosta Ammutaanhan hevosiakin. Running man on yksi suosikkileffoistani (sekin Kingin kirjoittama, opin hiljan). Pitkä marssi iskee samaan hermoon: äärimmäinen reality-show. 100 alle 18-vuotiasta nuorta miestä marssii eteenpäin neljän mailin tuntivauhtia kunnes jäljellä on vain yksi. Hidastuvat tai jaksamattomat kilpailijat "poistetaan" eli ammutaan.

Tämän kuun ainoa järjellinen proosateos oli Krohnin käsialaa. Ehkä yritän nyt heinäkuussa saada luettua niitä kesiksi kertyviä lukemattomia klassikoitakin. Tuntematon sotilas on ikuinen kiviriippani. Aikuiset miehet puhuvat murretta ja ampuvat metsässä. Ei nappaa ei sitten millään.