Vaikeaa imetystä

Vauva plussasi prick-testeissä kesäkuun alussa siis maidon, kananmunan ja vehnän. Koska sekä vehnän että maidon vertailuluvut olivat suurempia kuin ambulanssireissua vaatineessa kananmunakokeilussa, saimme käskyn suorittaa tulevat altistukset valvotuissa olosuhteissa, so. sairaalassa. Mikäs siinä.

Pohtiessani jälkikasvun hurjaa kehitystahtia havahduin ensin tajuamaan että omenatyttö täyttää viiden viikon kuluttua vuoden! Ällistyksestä toivuttuani tajusin myös että vehnäaltistusta pitäisi mennä suorittamaan Iho- ja allergiasairaalaan myös muutaman viikon kuluttua. Ihan tyhmää. Vauva plussasi vehnän isoilla pisteillä kaksi kuukautta sitten. Miksi ihmeessä altistus pitäisi tehdä nyt saman tien? Kyllä hän on allerginen edelleen. Tai vaikkei olisikaan, hän pärjää kyllä ilman vehnää mainiosti vielä muutaman kuukauden. Mielummin odottaisin vaikkapa 1½-vuotiaaksi ennen altistusta, hoitotuenkin saa ymmärtääkseni takautuvasti.

Soitin sairaalaan ja yritin perua altistusaikaa. Puhelimeen vastannut hoitaja oli sitä mieltä että päätös altistuksen perumisesta on tehtävä yhdessä lääkärin kanssa ja että sovitulla ajalla on paikalle saavuttava. Huokaus. Kyseessä on varmaan vielä sama käsittämätömän imetysvastainen lääkäri josta kirjoitin viime reissun jälkeen ylilääkärille muistutuksen (yöimetys on sama kuin juotttaisi lapselle coca-colaa yöt läpeensä, muistattehan?). Argh.

Kai se on mentävä. Pumpattava itsensä asennetta ja faktaa pullolleen ja sanottava asiat niin kuin ne ovat. Sama valmistautuminen on edessä myös tytön 1-vuotis hammaslääkärissä.

Käsittämätöntä että imettämisen pitää olla näin vaikeaa - ei minulle, ei vauvalle, mutta näille auktoriteeteille!