31.10.04

Ravintolailta kotona

Blogipikkujoulut näyttivät menneen melkoisen mukavasti. Naisblogaajien uusia hiusvärejä oli nasta ihailla vaikka vain kuvien välityksellä. Oi jospa oisin saanut olla muukaanaa. Keväällä pidetään sitten jotkut pirunmoiset narsissibileet joissa pääsee tanssimaan pöydillä.

RaparperiBlogin ensimmäinen toimintavuosi tuli täyteen jossain kohti syksyä. Se ei ollut niin suuren juhlan paikka kuin ehkä aloittaessani kuvittelin sen olevan: ensimmäiset templaatit särisevät jo omaankin silmään, eikä arkistojen luettavuutta ei yhtään paranna se että menetin jonkun viilauksen yhteydessä kaikki skandini. Ehkä juhlin seuravaa vuotta jos saan nyt 365 päivää täyteen edes jotenkuten luettavia kirjoitelmia.

Sen sijaan juhlimisen arvoinen asia on toinen aviovuosi joka tulee täyteen huomenna. Viime vuonna juhlistimme ensimmäistä hääpäiväämme asiaankuluvan pröystäilevästi Saslikin karhupeijaisviikoilla. Huomenna ei moinen ihan onnistu, vaikka vuosi sitten, järjestettyäni yllätyksen, käskinkin miehen hoitaa täksi vuodeksi jotain vähintään yhtä fiiniä. Päätimme olla luovia ja viettää hyvän ravintolaillan kotona. Tähän tarkoituksen sopii Gastronautti, josta tilaamme huomisillaksi herkkumurkinoita kaikilla mausteilla. Imetys- ja vaipanvaihtotauokoja kun voi kotona pitää niin monta kuin tahtoo.

29.10.04

Ei se niin vaikeata ollutkaan

Päätös syntyi helposti. En minä näin pienen lapsen luota voi enkä halua olla iltatunteja poissa. Päiväsaikainen piipahtelu onnistuu mutta iltaisin minua (lue: rintojani) kaivataan liikaa että osaisin muualla olla.

Odotan innolla raportteja illasta ja kuvia huomiseen mennessä. Tehkää hyvin!

28.10.04

Imetysten aikana mietyttyä

Olipa mukavaa olla näin kertakaikkisen väärässä ennusteluineni. SKP meni ja otti yhden valtuustopaikan! Oma ehdokkaani toisesta puolueesta jäi varasijalle mutta onneksi puolueen läpimenneissä ei juuri ole moitittavaa.

Lukaisin Da Vinci-koodin. Tuju lukupaketti, välillä tekee hyvää lukea tälläista helppoa ja viihteellistä kirjallisuutta, kirja oli kirjoitettu niin elokuvamaiseksi että tapahtumat vilistivät koko ajan silmien edessä kuin paraskin filkka. Oikeaoppisesti jokainen luku päättyi huikean jännittävään tilanteeseen niin että oli pakko jatkaa suoraan eteenpäin. Aikaa lukemiseen kului näin vain muutama päivä. Ihan täydellinen kirja iltojen imetysputkiin: kello kahdeksasta menee vähintään yhteentoista niin että pikku sankari on rinnalla viiden minuutin vaipanvaihtotaukoja lukuunottamatta koko ajan. Kirjan sisällössä ei paljoa uutta ollut, onhan Gabriel Knight 3 pelattu läpi jo aikaa sitten. Nyt otin lukuun (vihdoinkin) Tuula-Liina Variksen Maan päällä paikka yksi on.

Perjantain blogipikkujoulut kiinostaisivat enemmän kuin paljon mutta olen kovin epäileväinen että sinne uskaltaisin tulla. Vauva menee nukkumaan vasta puoliltaöin joten ainoa mahdollisuuteni olisi varmaan kurvata keskiyöllä taksilla suoraan tapahtumien keskipisteeseen. Toisaalta, taksillahan minä edelliseenkin blogimiittiin huristin, silloin suoraan lentokentältä...

24.10.04

Se on sitten vaalipäivä

Uurnille on mentävä, kuten aina. Vasemmistoliitolla oli syksyn paras vaalilause: Vain annetut äänet lasketaan. Vaikka ääni vaaleissa on aina myös ääni vallitsevan yhteiskuntajärjestyksne ja ehdokasasettelun puolesta, kannattaa se silti antaa. Tänä vuonna olen (yllättävää kyllä) ehtinyt paneutua vaaleihin ja teemoihin hatarammin kuin koskaan. Pohdinta käy viime vuosien malliin realistisesti läpimenevien puolueiden ja väistämättä protestiääniksi jäävien ideologisesti radikaalimpien ja - ehkä suppeampienkin - pienpuolueiden välillä. Päätynen isompaan puolueeseen: 0,8 prosenttiin sijoittuminen kun ei horjuta Helsingin Kokoomusvaltaa mitenkään.

Että on hermot menneet viime päivinä aina kaupungilla liikkuessa. Tietenkin yritysmaailmaan tiiveimmin kytköksillä olevilla ehdokkailla on ne isoimmat budjetit mutta se vaan tuntuu niin kohtuuttomalta että yksi puolue voi rahoineen vallata kaupunkitilasta niin valtavan osan. Rautatientorilla piti karjua ääneen kun näin sen Suomen isoimman TV:n joka oli raahattu siihen torille pönöttämään. Siellä sitä toitotetaan työmatkalaisille yksityistämisen ilosanomaa. Ei kaupunki ole liikelaitos. Prkl.

22.10.04

Tulla valtuustoon

Tämän päivän Nyt-liitteessä muutamat ehdokkaat paljastavat miten vaalisloganinsa ovat syntyneet. Rehellisimmät myöntävät että "olihan siinä jo muutama nautittu kun tämä keksittiin". Nyt selvisi myös mitä ihmettä tavoitteli Terttu Savolainen vaalilauseellaan "Tulee kuin metro". Hyviä arvauksia on jo esitetty mutta oikea vastaus oli "menee valtuustoon yhtä varmasti kuin metro". Menee/tulee? Ehkä se ei ole olennaista.

En muuten vieläkään tiedä ketä äänestän sunnuntaina. Edes puolueesta en ole varma. Kamppailu käydään realismin ja idealismin välillä, kuten aina.

19.10.04

Punkku-open

Iltalehden lööppi sai lähettelemään tekstiviestejä.

Villeinä nuoruusvuosinani meitä oli YT:llä pieni ja sisukas remujoukko. Pitkinä iltoina ja öinä kehittelimme erilaisia uusia harrastuksia ja yksi legendaarisimmista oli Punkku-open. Jutun juju oli juoda pullo punaviiniä niin nopeasti kuin mahdollista. Viini ja astia josta se nautitaan olivat vapaavalintaiset. Juomaa sai halutessaan myös lämmittää. Eli kaikki kikat vapaasti käytössä, tarkoituksena vain kaataa pullon sisältö kitusiinsa, pienin aika voittaa. Itse pidän hallussani naisten sarjan 1/2 punkku-openin (puoli pulloa punaviiniä) ykköstilaa ajalla joka on muistaakseni vähän yli kahdeksan sekuntia. Ylivoimainen voittaja näyttelee nykyään tunteella vähän isommassa talossa, koko pullo aikaan 7,42 s.

Joku oli ryhtynyt leikkiin vähän väkevimmillä aineilla, pullo kirkasta 26 sekuntiin. Eihän siinä hyvin käynyt mutta asennetta tuossa tempauksesssa oli. Kyllä me suomalaiset sitten osaamme lystimme pitää.

16.10.04

Entinen ja nykyinen elämä

Huomasin hiljan käyttäneeni kolme kertaa yhden päivän aikana sananpartta "entisessä elämässäni". Eikä se ihan skeidapuhetta ole. Tuntuu että tästä "entisestä elämästäni" on ikuisuus: siitä jossa oli aikaa murehtia omia identiteettikriisejä ja haikailla runsasviinaisia jatkoja baari-illan kääntyessä kohti loppuaan tai käyttää päiväkausia jonkun ihmisen sanomisten miettimiseen. Tuntuu että tässä on hyvä, kotivoittoisessa elämässä, syklisessä ajassa, tuhisija tauotta rinnalla.

Nyt huomaan että päivien selkiintynyt rytmi ja tytön tasoittuvat uniajat vapauttavat energiaa myös uusvanhoihin keloihin. Eilen aloin suunnitella uutta proggista. Päätin jo teeman, kartoitin lähdekirjallisuuden ja aloin kaavailla ei-teatterillisia elementtejä. Nyt pitää vielä pohtia työryhmää ja etsiä suosittelijoita apuraha-anomuksiin. Niin ja siis tehdä se proggis. Onneksi aikaa on.

14.10.04

Imetysviikko 2004

Osallistun imetysviikkoon uuden alaotsikkoni lisäksi myös kuvasarjalla vauvasta museossa.
Ps. Minkäköhänlaista musiikkia soittaisi alaotsikon niminen tyttöbändi?

8.10.04

Jennifer Valtiovalta

Olipa nastaa löytää pitkästä aikaa kirja joka vei mukanaan näin kokonaan että tässä tohinassakin oli luettava teos kahdessa päivässä. Kotiäiti hemmotteli itseään tilaamalla kotiin Max Barryn uutuuskirjan Jennifer Valtiovalta. Riemullinen dystopia maailmasta joka tavoittelee täydellistä markkinataloutta. (Ihmisten sukunimi on työnantajan nimi, työttömällä ei siis ole kuin etunimi.) Konstailematon kerronta toi mieleen Stewart Homen punk-kirjat. Mitään ei selitellä, mennään vaan ja räiskitään. Max on laatinut kirjansa tueksi myös sivuston erilaisten valtiomallien testaamiseen. Ei paha.

7.10.04

Sopivan ehdokkaan löytäminen tulevissa kunnallisvaaleissa tulee olemaan vaikeaa. Asiaa ei ainakaan helpota Lehden kunnallisvaalikone, joka tuo peliin lisää ehdokkaita. Minulle lankesivat



  1. Vesinokkaeläin (95%)
  2. Paavo Väyrynen (93%)
  3. Kongon mandrilli (91%)

Verovähennykset - ne toimivat sittenkin

Mahtavaa! Oi ilon päivää! Tein viime keväänä ensimmäistä kertaa elämässäni korjauksia veroehdotukseeni. Olin vihdoin hiffannut vähennysten idean ja ollut täyden kalenterivuoden vain töissä, en opiskelijana.

Olin kerännyt kaikki mahdolliset kuitit ja vietin kaksi pitkää iltaa selvittäen niitä verottajalle. Postitin kolme senttiä paksun kuoren verotoimistoon valmistautuen siihen että sieltä kelpuutetaan jonkun muutaman kympin verran tänä vuonna ja ensi vuonna sitten muutama kuitti enemmän. Eipäs! Tänään tuli kirje ja veronpalautukseni nousi kolminumeroisen summan! Joulukuu, odotan sinua!

5.10.04

Roo on kuukauden ikäinen!

Tänään tytöntyllerömme - työnimi siis Roo - on jo kuukauden ikäinen. Aika rientää. Mitä 30 päivän ikäinen ihmisentaimi osaa?

Pissata lavuaariin pyynnöstä melkein aina.
Jatkaa yösyöttöjen jälkeen uniaan
Nukkua kahden tunnin päiväunet liinakävelyllä
Syödä välipalansa Ylioppilasteatterin toimistolla
Ilmaista ensin syvää närkästystä ja jos vanhemmat eivät tajua, loputonta epätoivoa
Väläyttää hampaattoman hymyn ihanan tissisession jälkeen

Yksi vauvan lempinimistä on Poliittinen Vanki. Se liittyy juuri näihin epätoivon syövereihin. Unisena kellottaessa lempinimi on ahtikarjalainen tai johannesvirolainen. Lapsi-parka.

Meillä on vetämässä paperit uudesta sukunimestä. Koska emme halua että kumpikaan meistä jää sukunimineen ulkopuoliseksi kun lapselle laitetaan toisen nimi otamme kokonaan uuden. Se onkin hieno nimi! Soitin tänään maistraattiin ja kuulin että nimilautakunta on hyväksynyt uuden nimemme, ja 30 päivän valitusoikeuden jälkeen, 1.11., nimi on sitten virallisesti meidän (nimistä ei lautakunnan esittelijän mukaan olla viiteen vuoteen tehty yhtään valitusta). Tyttö viedään rekisteriin sitten heti sen jälkeen - tai nimensä siis...