Luokkayhteiskuntaa Mustiolla

Koulutuspäivämme Mustion linnassa palauttivat mieleen luokkayhteiskuntamme pitkät juuret hyvällä tavalla. Selvisin siis yhtenä kappaleena. Kiinnostavinta reissussa oli tutustuminen Mustion linnaan. Saimme opastetun kiertokäynnin päärakennuksessa ja sen lisäksi tein illalla omia retkiä kartanon puistikoissa. Hyviä ajatusketjuja.


Ensiksi: Vau, miten hienoja vanhoja asioita, upeaa että nämä ovat kaikki säästyneet, mitä kulttuuriperimää. Suoman vanhimpia parketteja, käsinmaalattuja tapetteja, taideaarteita, tinaisia pesuastiastoja joissa kuninkaan leimat.

Toiseksi: Piru vie, näin sitä unohtaa miten luokkayhteiskunta Suomi on ollut. Täällä Linderin suku on katsellut Artemis-patsaan yli puistikkoon ja ihan lähellä ovat maatyöläiset asuttaneet kolmen sukupolven voimin yhden huoneen tupaa ja tehneet raskasta työtä pelloilla ja tehtaissa vuodesta toiseen, kaiken maailman lindereitten siemaillessa sumppejaan posliinikupeista tässä vieressä 22-huoneisessa lukaalissaan.


Kolmanneksi: Yksi muotokuvaleidi oli kuollut vasta 35 vuotta sitten, siis aivan juuri. Ai niin, siitä on alle sata vuotta kun tämä asetelma sai aikaan sisällissodan. Niin nuori on demokratiamme, niin nuori vapautemme.

Kävelyretken loppupuolen löytö oli jo aika irvokas. "Fasaanitarha"-kylttiä seuraamalla päädyin pyöreälle betonialustalle jonka vieressä oli tietoa:"Karl Fazer toi fasaanit suomeen, tässä oli niiden ruokintapaikka". Kun luin lisää, selvisi että fasaaninpoikasten suurinta herkkua olivat muurahaisen munat, joita tällä alustalla seulottiin esiin pesästä (poikaset olivat myös hyvin herkkiä muurahaisen puremille) auringon ja lukuisten työvaiheiden avulla. Nyt en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Ei ole ilmeisesti kovin helppoa jos on törkeästi rahaa ja aikaa. Pitää keksiä tekemistä.

Vuosisadan vaihteen hysteerikkoja minun ei ole koskaan ollut vaikea ymmärtää.