Luminainen ja Lev

Olin turhan dekkarikriittinen. Paljon huonompaakin kirjallisuutta voisi lukea. Luminaisessa oli avauksia ja yritystä (ja kärjistyksiä) mutta kuitenin. Nyt otin, en vielä sitä Yksityisiä tähtitaivaita vaikka niin uhosin (se on bussissa luettavaksi ja mukana kaiken päivää kannettavaksi liian paksu), vaan Primo Levin Jaksollisen järjestelmän joka vaikuttaa aamuisten parinkymmenen sivun perusteella hyvinkin ilmavalta ja haastavalta. Tulee mieleen Calvinon muistioiden kieli, samankaltainen tapa aloittaa vaikkapa jalokaasujen raskaudesta ja päästä muutamalla tarkoin sommitellulla lauseella jähmeisiin, arvossa pidettyihin isovanhempiin ja siitä sitten miten pitkälle tahansa. Toimii.