Väsymys ja kirjallisuus

Vaikka töitä on ajoittain, kuten nyt, 10 päivää putkeen, ei se silti oikeuta lukemaan näin kehnoa kirjallisuutta. Oma scifistä ja dekkareista koostuvan lukemistoni kehnous korostui eilen illalla kun tein viimeiset tuntisuunnitelmat välillä 20-22 ja Jussi luki sinä aikana loppuun Berlinin elämäkerran Karl Marxista ja aloitti kahta uutta kommarikirjaa. Kun itse pääsin viimein petiin, luin puoli tuntia Leena Lehtolaisen Luminaista ennen simahtamistani. Mukavaa ajankulua, kuten siihen tarttuessani toivonkin, mutta voi niin substanssitonta.

Tätä kai se on, kun työnsä puolesta lukee koko ajan. Lukeminen ei ole kevyttä ja ilmavaa, vaan kaikkea pitää jatkuvasti analysoida suhteessa ryhmiin ja proggiksiin: "Tätä voisi käyttää tuolla ja tätä siellä."

Kun saan tämän Lehtolaisen loppuun niin tartun kyllä, jos proosaan niin Olli Jalosen Yksityisiin tähtitaivaisiin, ja jos muuhun niin vaikka siihen Himankaan, joka on edelleen kesän jäljiltä kesken.