Työmarkkinat 2

Eikö ennen ollut vallalla sellainen ajatus, jossa työnantaja oli se, joka otti riskin ja jos hyvin kävi, keräsi voitot? Työnatajalla oli edes jonkinlainen vastuu työntekijöistään, työvoimasta. Nyt tuntuu siltä kuin työntekijät olisivat firman kuin firman välttämätön paha. Ravintola-alalla, olen kuullut, voidaan työntekijöitä palkata jopa vain kahdeksi tunniksi, ruuhkahuippua tasoittamaan ja käskeä matkoihinsa heti kun ei ihan välttämättä tarvita.

Projektit ja hankkeet tuntuvat nekin yleistyneet. Ei siinä kai mitään hälyttävää pitäisi olla sinänsä, mutta jos seuraava työsopimus tämän nykyisen 3- tai 6-kuukautisen jälkeen on aina kiinni siitä, saadaanko joku EU-raha tai hallinnon korvamerkitsemä projektifyrkka niin se on kyllä syvältä. Tämä on pelottavan yleistä myös isoissa taloissa, tai muissa kolossaaleissa , joiden voisi kai olettaa tarjoavan pitempää leipää.

Ylioppilaslehdesä oli vänkä artikkeli aiheesta joskus viime talvena, ja siinä kysyttiin, miten kauan nykyiset nuoret työntekijät jaksavat nykyisellä tahdilla, määräaikaiset pestit kun edellyttävät jatkuvia huippusuorituksia, loppurutistuksia, mahti-innovaatioita...