Mummo, äiti, minä?

Karjalaiset sukujuuret puskivat pintaan eilen. Väänsin sitten kaksi pellillistä karjalanpiirakoita itse. Ruisjauhosta, suolasta ja vedestä taikina, riisipuuro liedelle ja pulikoimaan. Pulikkani olen saanut Vänniltä, mummon veljeltä. Ainoa kerta, kun olen karjalapiirakoita tehnyt oli 13-vuotiaana kun joku mummon siskoista oli käymässä Helsingissä. Tehtiin kolmistaan vuori niitä. Ihmeellistä, jostain kaikki oikeat liikkeeet kuitenkin tulivat takaisin mieleen ja sain rypytettyäkin aika vauhdilla ja aika pientä ryppyä kuten asiaan kuuluu. Heh, kaikkea ne naishormonit teettää.

Synkkä miete samasta aiheesta: mummoa ei enää ole, äitiä ei enää ole, minä olen ainoa muistamassa näitä, muistamassa miten piirakat tehdään, ehkä joku päivä kertomassa jollekulle uudelle. Kamala vastuu. Ehkä.

Niin ja tuhannen taalan kysymys tuli leipoessa mieleen: Eihän riisi ole kuulunut suomalaiseen ruokavalioon kovin kauaa, sata vuotta ehkä? Millä ne alkuperäiset karjalanpiirakat täytettiin? Ohrapuurolla? Perunamuusilla? Tiedätkö sinä?