Proosahyllyn K

Oi, kallis K. Mieletön hyllymetristö joka sisältää lähes ainoastaan suosikkikirjoja: Kafkaa, Kaurasta, Kemalia, Krohnia ja Kunderaa...

Esittelyyn kolme:

K:n klassikko
Franz Kafkan tuotantoa olen onnistunut haalimaan jo kiitettävissä määrin, uskoisin omaavani mm. kaikki käännetyt novellit. Siinä onkin ollut keräämistä silä eri kokoelmat kattavat kaikki eri osia F.K:n valtavasta lyhytproosamäärästä. Suosikkini näistä kokoelmateoksista lienee Keisarin viesti, alaotsikolla novelleja, katkelmia, tunnustuksia. Kirja on omalaatuinen ajatusstimulaattori: sitä voi aukoa mistä päin tahansa ja antaa ajatuksen lentää avautuvaan suuntaan. Tästä kokoelmasta löytyy myös legendaarinen novelli Perheenisän huoli jossa seikkailee Odradek, sekä Kirje isälle - se ylittämätön. Kafkoista puuttuu: Linna.

K:n ristiriitaisin
Anja Kauraseen minulla on sietämättömän ristiriitainen suhde. Osa kirjoista on sietämttömän hyviä, sekä kaunokirjallisisna teoksina että jopa poliittisina kannanottoina (Pelon maantiede, Snellmanina julkaistu Safari Club). Osa taas on ihan kamalia joita en voi sietää (Kiinalainen kesä). Sitten on niitä jotka ovat olleet joskus upeita lukukokemuksia mutta joita en pysty enää lukemaan kolmea sivua enempää - Sonja O. kuuluu näihin. Tämänhetkinen suosikkiteokseni on lapsiurheilijakuvaus Pimeää vain meidän silmillemme. Kaurasista puuttuu: mm. Arabian Lauri.

K:n siistein
Leena Krohnin tuotantoa olen haalinut ystävällisten antikvaristien avustuksella. Montaa kirjaa ei enää puutu. Minulla on tämä perversio että vaikka muuten omistaminen ei olekaan innostuksen aiheistani se popein, kirjojen omistaminen on siistiä. Nimenomaan omistaminen, se, että niitä on, ja että niitä on paljon. Tämän paheen olen itselleni toistaiseksi sallinut. Viimeksi luin Krohnilta Daturan. Leena Krohnilla on myös hyvä internet-sivusto. Krohn on siisti.