Aikamatkailua

Mahnovitsina oli juuri niin nostalginen kuin kuvitella saattaa. Kaksi ihmistä kysyi esityksen "no oliko se hyvä", mutta jouduin toteamaan kummallekin ettei noin muistorikas esitys taivu hyvän ja huonon akselille [Entä pahan akselille? -toim.huom.]. Siinä oli hienoa nuorten ihmisten vilpitöntä vimmaa, mojovaa näyttelijäntyön kaaosta ja harmittavia ohjaajan epätarkkuuksia. Mutta se oli aika mahtava. Jännää, miten viimeksi 12-vuotta sitten kuullut monologit palasivat kristallinkirkkaina mieleen alkusanoistaan. Päiviteltiin kaikkien paikalle osuneiden tuttujen kanssa "ei siitä voi olla kahtatoista vuotta... ei vaan voi!". Itse oli vuonna 1992 15-vuotias peruskoulun yhdeksäsluokkalainen ja tiesin kaikesta olennaisesta kaiken. Olin nimittäin aika aikuinen suorittaessani TET-jaksoa YT:n toimistossa. Epäselviä asioita ei yksinkertaisesti ollut, tulevaisuus edessä kuin kiitorata.