Papun kuulumisia

Synnytys ei taida olla vielä lähimaillakaan. No, ei sen ihan vielä pitäisikään, laskettuun aikaan on vielä neljä viikkoa aikaa. Kunhan elättelen toiveita että olotila pikkuhiljaa muuttuisi, nykyisellään olo ei kauniisti sanottuna ole muuttunut paremmaksi päivien edetessä. Papulla on vielä julmetusti tilaa liikkua, ainakin siltä se tuntuu. (Loppuraskaudessa vauva yleensä kasvaa kohdussa niin ettei mahdu enää potkimaan ja muksimaan kuten ennen.) Eilen makoilin illan sängyllä lukemassa ja mahassa kävi muksintaa niin ettei paremmasta väliä. Kun suunniteltiin lapselle nimeä, illan vahvin ehdokas oli Sigourney Weaver Meidänsukunimi.

Ensi viikolla näen taas lääkäritätiä ja luullakseni kuulemme lapsen painoarvion (arvio syntymäpainosta). Se on jännää: vaikka kohdun sisäisestä asukista voidaan nykyaikana selvittää kromosomisarjojen yhtenäisyyttä tai munuaisten kuntoa myöten melkein kaikki mahdollinen fakta, ei syntymäpainon arviointi ole paljon muuta kuin arvailua. Ihmisille annetut painoarviot ovat kuulemani mukaan heittäneet melkein kilolla, joka on vastasyntyneen (normaalipaino on rajoissa 2500-5000g) kohdalla melkoisesti. Olen miettinyt eikö tällainen asia, joka kiinnostaa vain tulevaa synnytystää jännittävää äitiä ole tarpeeksi mielenkiintoinen jotta (mies)tutkijoiden kannattaisi uhrata aiheelle sen kummempaa aikaa? Nähtäväksi jää.