17.8.04

Miksi dekkareita kannattaa lukea

Vaikka kesä jo kääntyy kohti loppuaan, on minulla vielä dekkari kesken. Tuskin tämäkään jää tämän kesän viimeiseksi. Miksi minä luen näitä romaaneja joiden kirjallista arvoa en tunnusta? (Note-to-self: kirjoita tälle vastakirjoitus) Vastausyrityksiä:

Dekkareiden kysymyksenasettelu on selkeä:
"Kuka tappoi Hilary Robertsin?"
(Vrt. esimerkiksi: "Voiko tämän perusteella väittää että haluaisit elää useamman elämän yhtä aikaa? Tai että todella teet niin? Että erotat elämän elämän jota elät jonkun kanssa ja jossakin paikassa siitä minkä elät toisten kanssa tai toisissa paikoissa? Että jokainen kokemus jättää sinulle tyytymättömyyden jonka korvaa vain kaikkien tyytymättömyyksien summa."*)

Dekkareissa ei ole turhia alatekstejä tai tulkinnanvaraa:
"Hän tiesi ettei James puhunut totta, neiti Ryanin todistus teki Jamesin puheet tyhjiksi."
(Vrt. "Tai tuon miehen nimi on 'minä' etkä sinä tiedä hänestä muuta, aivan kuin tämän aseman nimi on vain 'asema' ja sen ulkopuolella ei ole muuta kuin puheliman äänimerkki joka soi tyhjään ja pirisee kaukaisen kaupungin pimeässä huoneessa."*)

Dekkareissa asiat ratkeavat: konkreettisesti, lopullisesti ja vastaansanomattomasti.
"Kello kymmeneltä salin ovi kävi taas ja se olitte te, herra Mair, joka tänne palasi!"
(Vrt. tosielämän tilanne jossa toivot etkä toivo puhelinta soivaksi ja vaikenevaksi samaan aikaan.)

Siksi dekkareita on kiva lukea. Kirjallisia poliisisarjoja, tuttuja, aina samoja. Koska tosielämässä on mutkia kylliksi.

*) ikiaikainen rakkauteni: Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies

0 Comments:

Post a Comment

<< Home