Hiroshiman kukat

Nappasin Vallilan kirjastossa vieraillessani mukaan vähän toisenlaisen kirjan kuin nämä lomadekkarit, Edita Morrisin Hiroshiman kukat -nimisen kuvauksen elämästä kuoleman kaupungissa 14 vuotta pommin jälkeen. Olipa se kaunis! Lopussa tuli tippa. Lainaus:

"Olet merkinnyt minulle kaikkea. Tiedät sen, Juka. Myös minä olen merkinnyt sinulle paljon, ja se huolestuttaa minua. Tarkoitan, että kaikki tuo rakkaus, joka sinussa on, jää käyttämättä, etkä tiedä mitä sille tekisit." Pudistan päätäni. Mutta hän jatkaa: "Kyllä! Katsos, olet kiinnittänyt minuun niin paljon rakkauttasi, ja nyt on rakkaus jäljellä - mutta minua ei. Haluan nyt sanoa sinulle - jaa se vapaasti pois. Kaikki tarvitsevat sinua, niin kuin minä olen tarvinnut..."