Sankarikokkaus

Kokkaava mies on aina enemmän kuin kokkaava nainen, aina. Tiedättekö sanakarikokkauksen, tuon perheenisien keittiöpuuhan? Kun perheen isä leipoo sunnuntaina patonkeja saa hän valtavat kiitokset ja kehut vaikka äiti olisi kokannut samalla viikolla kuudesta kymmeneen ateriaa. Lastenkutsuilla isä paistaa lettuja ja äiti tiskaa.

Grillijuhlilla sankarikokki on elementissään. Hän liekittelee lihavartaita, kääntelee kebakoita ja pyörittää purilaispihvejä. Häntä ihaillaan. Miten mureaa lihaa! Miten hieno marinadi! Äiti kantaa vähäeleisesti pöytään sen kaiken muun mitä ateria tarvitsee: salaatin, leivät, päälliset ja perunat. Lautaset, lasit, servetit, aseet ja juomat. Ehkäpä maljakkoon kukkiakin. Mies läiskäisee sankarilihansa keskelle pöytää ja alkaa syömisen ja kiitosten aika. Hyvän ruuan päätteeksi nainen kerää astiat ja vie ne keittiöön. Mies jää ulos ja aloittaa ehkä tikkakisan. Grillin ehtii pestä myöhemminkin.