Palvelua ja antipalvelua

Hyvä palvelu on yksinkertainen asia. Tai niin sitä luulisi.

Olen valitettavasti joutunut muuton takia olemaan yhteydessä Elisaan. Viime viikolla yritin päästä puhelinpalveluun läpi kolmesti. Jonotin ensin 13, sitten 15 ja viimeisellä kerralla 21 minuuttia. En kestänyt kauempaa. Tällä viikolla oli sitten vain jaksettava, koska puhelimen siirto piti hoitaa ja tietotekniikkajärjestelyistä kysellä. Jonotusaikani oli 43 minuuttia. Siis keskuksesta asiakaspalvelun työntekijän puheille pääsy kesti 43-fuckin'-minuuttia. Jos olisin joutunut soittamaan puhelun kännykästä olisi sen hinta ollut siinä kuuden-seitsemän euron kieppeillä. Kyseessä ei siis ollut edes mikään ilmaisnumero, vaan paikallispuhelumaksuinen linja. Ei ole todellista että puhelinpalvelu voi missään yrityksessä olla tällä tasolla. Vai pitäisikö minun ymmärtää asia niin, etteivät yksityisasiakkaat pienine puhelinasioineen kiinnosta isoa ja mahtavaa firmaa?

Yllätin itseni eilen painumalla mukavan neuvolakäynnin jälkeen kunnon aamukävelylenkille Töölönlahden ympäri. Ideana oli mennä Ruohonjuureen pitkästä aikaa (ehkä ekan kerran kolmeen vuoteen), nyt tutkailemaan kantoliinojen ja kestovaippojen hintoja. Kestovaipat ovat sellaista välineurheilua jota en ole vielä yksinkertaisesti jaksanut ottaa haltuun, ajattelin asian selvenevän kun näkisin eri vaopan osia livenä. (Ei auennut.) Mutta kantoliinat sen sijaan avautuivat ja solmiutuivat silmieni edessä kun ystävällinen henkilökunnan setä opasti ja esitteli erilaiset liinat ja niiden sidonnat. Olipa hienoa. Tuli mukava ja tervetullut olo. Tuonne menen vielä uudestaankin.