Äitiyslomani törkeä lukemisto

Uskomatonta. Olen nyt kesällä kotona mammalomaillessani lukenut aivan törkeän huonoa kirjallisuutta. Heinäkuun alussa kyllästyin erilaisiin vauva-opuksiin ja ajattelin lukaista jotakin kertovaa kirjallisuutta. Painuin kirjastoon mutta yllätyksekseni totesin ettei minua nappaa mikään muu kuin Stephen Kingin - tuon Amerikan lahjan maailmankirjallisuuteen - romaanit. Huitelin menemään Kalpea aavistus, Eksyneiden jumala ja Maantievirus matkalla pohjoiseen -opukset. Nyt kun puoliskon kanssa kolmatta päivää aivastellaan kirjapölyn keskellä tupareiden edellä ja ollaan saatu purettua melkein kaikki kirjat, olen päässyt oman kirjahyllyn kimppuun. Toissapäivänä luin ensimmäisen: Torey Hayden, Tiikerin lapsi - vavahduttava tositarina hyljätyn, pahasti häiriintyneen Sheilan pelastumisesta elämään. Ja nyt tänään on vielä kesken Minä Phoolan Devi - Intian bandiittikunigattaren hurja elämä. Miksikö? En tiedä! Ahdistaa. Palaako aivotoiminta hormonitoiminnan normalisoitumisen jälkeen normaaliksi? Jaksanko vielä joskus lukea oikeita romaaneja? Jaksanko vielä joskus keskittyä?

PS. Jos jostain vielä tupsahtaa esiin laatikollinen aakkosten alkupäätä, se saa lentää suoraan roskikseen vaikka olisi puolillaan Atwoodeja. En jaksa enää aakkostaa 12 hyllymetriä proosaa uusiksi. Argh. Olisipa jo huominen - tai sunnuntai! Ja kaikki valmista, tuparit hyvä muisto. Nooh, kai se tästä. Tshiuh.