Proosahyllyn A

Aloitetaan siis proosahyllyn A:sta, siitä on aina hyvä aloittaa.

A:n spesiaalikirja
on Vita Andersenin Suu kiinni ja ole kaunis. Se on vimmaisen tanskalaisen feministikirjailijan vihaista lyhytproosaa. Elämäntilanteesta riippuen siitä saa valtavasti virtaa ja dynaamisia ajatuksia tai se lamaa ja masentaa kuin liejuinen vesi. Kirjan kuvaama maailma on ruma, rujo ja epäoikeudenmukainen. Kukaan ei voita, asiat eivät ratkea, oikeus ei toteudu koskaan. Mielettömän hieno teos, tämä on mielessä korvamerkitty kategoriaan "tästä pitää joku päivä tehdä proggis".

A:n lempikirja
on Margaret Atwoodin Ryövärimorsian. Se ei suinkan ole mielestäni Atwoodin tuotannon ykkösteos mutta jostain onnettomista sattumuksista johtuen ei hyllyymme ole päätynyt kuin kaksi Atwoodia: jo mainittu ja Kissansilmä. Lempiteokseni Atwoodilta, Orjattaresi, puuttuu yhä kokonaan. Merkitsin Ryövärimorsiamen A-kirjaimen lempikirjaksi koska Atwoodista on tullut viime vuosina minulle koko ajan rakkaampi kirjailija. Oryx ja Crake on tosin vielä lukematta, siitä heristän itselleni sormea.

A:n lukematon
on Juhani Ahon Rautatie. Koska kirjahyllymme karttui loppukeväästä sadoilla lapsuudenkotini kirjoilla, löytyy hyllystämme nyt paljon kirjoja joita kumpikaan meistä ei (vielä) ole lukenut. Tämän kyseisen teoksen lukemattomuus on myös vähän nolo klassikonlukemattomuuspaljastus - "kaikkihan nämä on lukenut". Vaikka aika paljon tulee luettua, näitä lukemattomia klassikoita tuntuu aina löytyvän lisää. Tämän kirjan on vuonna 1969, lukiolaisena, hankkinut äitini. Liekö pakosta? En tiedä kuuluuko tämä edelleen peruskoulun pakkolukemistoon. Näitä on tarkoitus lukea kaikilla lomilla mutta jäi taas tänä kesänä tämäkin kahlaamatta.

PS. Huvittava (?) havainto: kun googlettaa suu kiinni ja ole kaunis, ovat kaksi ensimmäistä osumaa missi-aiheiselle keskustelupalstalle.