Pitkät päivät, vielä vähän aikaa

Äitiyslomalaisen päivät ennen ensimmäisen vauvan syntymää ovat pitkiä. Välillä sietämättömän pitkiä. Sitä järjestää cd-levyjä, viikkailee pyykkejä, leipoo korvapuusteja: tekee kaikkea sellaista jota ei kiivastahtisen työelämän aikaan tottunut ensisijaiseksi meriitikseen laskemaan. Mutta yksi asia tässä on yli muiden: voi nukkua ihan miten paljon haluaa! Siis sikäli kun olo antaa muuten myöten. Eilen menin nukkumaan ennen puoltayötä ja tänään kello kävi yhtätoista kun kömmin ylös. Ihmeellisen makoisat kahdentoista tunnin unet.

Herätän kanssaeläjässä ankaraa kateutta. Se kertoo ymmärtävänsä vasta nyt mun viime talven murinoita. Silloin kerroin että usein aamuisin tekisi mieli potkaista puolisoa joka kääntää autaana kylkeä kun itse on talvitamineissa silmät ristissä lähtövalmiina ulko-ovella ja kello on 05:30. Aika aikaansa kutakin. Kohtapuoliin se olenkin sitten kai taas minä joka pomppii kahden tunnin välein hereillä... 16 days and counting...