Teknistä elämää

Uusi näyttö saapui. Se on upea. 17 tuumaa ja litteyttä, kirkkautta ja nopeutta. Kuten aina konetta vaihtaessa sitä miettii "miten me jaksettiinkaan sillä vanhalla rakkineella pelata?". Nyt ei puutu kuin langaton näppis ja hiiri niin pöytä olisi sen näköinen kuin tässä tehtäisiin kummempiakin töitä kuin näytelmätekstejä ja blogimerkintöjä.

Viherpiipertäjällä on vähän huono omatunto: nyt kun kone ja ruutu ovat niin hienoja, ne tuppaavat jäämään päälle koko päiväksi - jos minä vielä sen ja sen tarkistaisin. Viereisessä hyllyssä ruksuttaa auki pleikkari ja telkkari, Silent Hill 3 paussilla vauvan seuraavia päiväunia odottamassa. Pitää saada tähän tekniikan kanssa pelleilemiseen vähän struktuuria.