Ei minä en tarvitse puolikasta

Kesäkuussa pitäisi juhlia kolmekymppisiä. Kymmenen vuotta sitten ajattelin että tässä iässä terveyshuolet koostuisivat silmänympärysrypyistä ja valahtaneesta takapuolesta. Ehei! Minä rapistun kuin kääreistä avattu muumio. Toisaalta, eihän se haittaa? Minusta voisi tulla sitten isona sellainen erittäin upea ja tyylikäs ja tenhovoimainen keski-ikäinen. Mutta takaisin aiheeseen.

Äsken vetelin hyviä sitkeitä karkkeja ja yläleuasta kuului pahaenteinen ruks. Zoomailin peilillä ja kas, kulmahampaan takaa oli kaveri mennyt puoliksi. Siis ei mitään lohjennutta palaa vaan ihan rehellisesti kaksi hampaanpuolikasta ikenessä pystyssä. Ei verta eikä vielä särjekään, kivakiva.

Terveyspalvelujen neuvonnasta käskettiin mennä yksityiselle hammaspäivytykseen. Kun kerroin ettei se ole opiskelijataloudelle vaihtehto, kehotettiin odottamaan aamuun ja varaamaan sitten aika julkiseen palveluun. Asiakaspalvelija laukoi vielä puhelun loppuun: "Heh, hetihän se pitäisi hoitaa mutta parempi aamulla kuin ei ollenkaan" ja heleää naurua päälle.

Jos pitäisikin synttäreiden sijaan teemabileet? Jotain tosi vaivaista. Tai vaihtoehtoisesti horrorleffagenre?