10.11.04

Juhlavan ja arkisen välimaastossa

Sunnuntaina tyttö sai nimen. Järjestimme nimiäisjuhlan kotonamme ja se oli hyvä kokemus. En ole koskaan ollut edes vieraana nimiäisissä saati niitä järjestämässä. Tehtävä ei ollut ihan yksinkertainen. Kun ristiäisistä poistetaan pappi, rukoukset, virret, kastamistapahtuma ja kastemalja, ei jäljelle jää juuri mitään. Nämä uudet seremoniat rakennetaan alusta asti itse. Pohdin paljon etukäteen sitä, miten luomme tilaisuuden joka on juhlava olematta vaivaannuttava: arvokas olematta teennäinen. Juhla ylitti kaikki odotukset. Pidimme puheemme, nostimme maljoja ja kummit päätyivät esittelemään "kultaa ja mirhamia"-lahjuksiaan spontaanisti pienten puheiden saattelemina. Ruoka oli loistavaa.

Tällaisia juhlien soisi olevan useamminkin. Tällaiseen välittömyyteen ja lämpöiseen yhteisyyteen en muista useinkaan törmänneeni totuttujen rituaalien kuormittamissa perhejuhlissa. Toisaalta, mitä muuta olisimme voineet odottaakaan vuosikymmenen parhaimpien hääbileiden järjestäjiltä?

0 Comments:

Post a Comment

<< Home