Liian hyviä kirjoja!

Olen taas päässyt proosan makuun, kun Ammutaanhan hevosiakin-esityksen harjoitukset jäivät joululomalle tuli ensimmäinen, jo mainittukin Carreren Valhe, se oli luettava muutamassa tunnissa. Seuraava oli joulun jälkeen, Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi jonka aloitin illalla ja luin loppuun, aamu kolmeen. Ja viimeksi eilen: menin taas omalle hyllylle etsimään luettavaa koska häpeäkseni täytyy sanoa etten ole vielä lukenut kaikkea mitä siellä on. (Haluatteko selittelyjä? Olen saanut paljon kirjoja vanhemmiltani, niitä en ole vielä ehtinyt lukea. Ostan kirjoja viikoittain, en ehdi lukea niitä jokaisella viikollani.) Sieltä löytyi Janet Fitchin Valkoinen Oleanteri, jonka aloitin vasta puolenyön jälkeen editistä palattuani - juu, viimeinen versio purkissa nyt - ja oli pakko lukea ja lukea ja lukea. Katsoi kelloa, se oli 04:26. Niinpä, tänään piti herätä tarmokkaasti toimimaan ja vaikka mitä. Nyt pitää tehdä töitä että ehtii sinne Ervastille.

Illalla paukkuvat raketit ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet ovat lähempänä. Tämä vuosi jää taakse ja vaihtoehtoiset menneisyydet voivat alkaa syntyä.
Onnellista vuotta 2004 kaikille Blogosloviaan ja naapurikuntiinkin.