Kannustinloukkuvuodesta suvereeniin vuoteen

Vuonna 2005
Imetin ensimmäistä kertaa yli vuoden ikäistä tyyppiä. Pääsin vauvavuoden kaaoksesta tasaantuneeseen taaperovuoteen. Aloin tottua ajatukseen itsestäni äitinä.

Aloitin osa-aikatyöt. Sain oppia työminän ja äitiminän yhdistämisen hienouksia. Tänä vuonna tienasin ensimmäistä kertaa vähemmän kuin puolisoni.

Opin ettei mikään tunnu niin hyvältä kuin pehmeä märkä suukko metrin pituiselta ihmiseltä. Opin arvostamaan rakkautta tässä ja nyt. Opin että elämisen voima ei löydy juhlista vaan arjesta, jokaisesta päivästä.

Olen saanut uusia ystäviä! Aikuisiällä ystäviä syntyy hitaammin, kovemmalla työllä ja harvemmin kuin ennen. Olen siis sitäkin onnellisempi näistä: olen saanut Merin ja Riikan. Olen löytänyt uusia huippublogeja, muun muassa Kauran ja 3Xikuisuuden. Olen päässyt kirjoittamaan hyvään porukkaan Vahtikoirassa. Olen myös oppinut menemään blogimiitteihin jännittämättä etukäteen ihan niin paljon.

Vuonna 2006
Aion hankkia opiskelupaikan. Aion tulla entistä suvereenimmaksi moniosaajaksi niin etten koe enää itseni tai töitteni olevan jumissa kotona. Aloitan pitemmän kirjoitusurakan ja opettelen työstämään sitä kotitöiden ja lapsen tahtiin.

Opettelen hengittämään. Useammin ja syvempään. Opettelen ettei aina tarvitse suostua. Opettelen olemaan vihainen ja vetämään rajani tarkemmin. Opettelen pitämään puoleni.

Aion rakastaa enemmän. Miettiä kovemmin. Olla koskaan ryhtymättä kyyniseksi.