Krapula ilman vaahtokylpyä

Elämäni paras krapula oli lukioikäisenä. Kämppänämme toimi ystävän äidin kaupunkiasunto, äiti itse oli poissa ja asunto käytössämme. Baarikierroksen jälkeen ystäväni iski Chris Cornellin näköisen miehen - kuinkas muuten - ja lähti tämän kanssa. Minä sain avaimet luksuskämppään.

Aamulla raahauduin lähikauppaan ja varustauduin. Sisällä täytin ammeen kuumalla vedellä ja vaahtoaineella. Ammeen reunalle kasasin suurissa laseissa light-colaa, tuoremehuja ja jääpaloja. Käden ulottuville stereoiden kaukosäädin ja tuhkakuppi. Ah. Se oli täydellistä.

Tänään ei tarjolla ollut vaahtokylpyä vaan maidonnälkäinen taapero. Light-colaa olin sentään kaukaa viisaana hankkinut kaappiin. Aamiaiseksi söin limua, kaksi päärynää ja ituja. Taapero söi noin kaksi sataa litraa maitoa.

Ilta oli loistava kun jätin salmiakkikossunapsut väliin. Kiitos Veeralle alkumatkasta, Leenalle hyppimisseurasta, Jarkolle niskahieronnasta, Jannelle ja Tiralle pelilainalupauksesta, Pörrölle raa'an lihan iloista, Karille yömaidosta, Kaisalle Skopasta, Jaakolle Tolkienin uudesta luennasta, Mitille meuhkaamisesta, Heidille taksikyydistä ja Merille seuraavasta päivästä. Sekä lisäksi tietysti teille kaikille muille. Pian uudestaan!